On pihlaja kotimme
porraspäässä.
Se kukki niin valkeena
kevätsäässä.
Punamarjoja kantoi se
syksyn tullen.
Oi, ystävä,
ne minä säästän sullen
-Immi Hellén-
Pienet sadekuurot kävivät kastelemassa kukat, mutta kun ne eivät siitä niin kovasti ilahtuneet, ei niiltä kiitoksiakaan herunut.
(Äret runt nr 36)
Kesäkurpitsa on jälleen päivän sana, niin lehtien ruokasivuilla kuin meidän kasvimaallamme. Istutin keväällä neljä kappaletta taimia ja satoa tulee taas reilusti. Ei hätää, sillä kesäkurpitsastahan voi valmistaa hetkessä vaikka mitä,
tai voi leipoa vaikkapa herkullisen maustekakun. Ohje löytyi tuosta lehdestä. Suomennettuna : 2dl fariinisokeria ja 1dl kylmäpuristettua öljyä vatkataan, siihen lisätään 2 munaa, 200g raastettua kesäkurpitsaa, 150g rouhittuja hasselpähkinöitä, 1/2 dl piimää, 4 dl jauhoja, 1 1/2 tl leivinjauhetta, ripaus suolaa, 2tl kardemummaa, 2 tl kanelia, ripaus muskottia. Uunin alaosassa 175°/50-60min.
Syksyn lähestymisestä kertovat myös vauhdilla pimenevät illat, mutta mikä onkaan viihtyisämpää kuin sytyttää kynttilä ja tarttua hyvään kirjaan. Ja kun kirjat ovat tuossa muodossa, eli äänikirjoina, riittää kynttilänvalo aivan mainiosti.
Tyttö kävi kirjastossa ja yllätti minut tuollaisella "lukupaketilla", kiitos, kiitos! Jätinkin nyt Yle Areenasta lataamani Maria Jotunin Huojuvan talon toistaiseksi lepäämään ja palaan sen (ahdistavan ilmapiirin) pariin kuunneltuani nuo lainatut ensin. On pakko taas ylistää näitä äänikirjoja, vaikka parhaimmalta toki tuntuu, kun saa kääntää oikean kirjan lehtiä, palata halutessaan muutama sivu taakse päin ja lukea rauhassa omaan tahtiinsa.