Tänään satoi, joten ne 32 lämpöastetta, joista saimme nauttia viime viikonloppuna saavat lämmittää enää vain muistona mieltämme.
Kesämökin pihalla saavat voikukat nauttia vapaudestaan, kun niiden kiusaaja, eli minä, olen täällä kotona yrittänyt keksiä sisähommia.
Laitan talteen silloin tällöin kiinnostavia lehtijuttuja ja nyt osui käsiini sattumalta tämä Hesarin tammikuinen artikkeli KLIK , otsikko on Niinköhän tarvitset tätä enää. Juttu inspiroi minua kulkemaan sen tekijöiden jalanjälkiä ja nyt rupesi jälleen kerran kauhistuttamaan tämä kotimme tavaranpaljous, joka sitä paitsi on jäämässä uuden tekniikan jalkoihin.
Näitä kirjahyllyjä on meillä melkein joka huoneessa – tulisipa tilaa, jos tiedot olisivat pienillä muistitikuilla, tai siirtyisimme tosissamme e-kirjoihin eikä vain kokeilumielessä, kuten nyt. Poskia vähän punoittaa, kun luen kuinka vanhanaikaisia olemme, sillä kuulumme niihin harvoihin, joiden hyllyistä löytää 12-osaisia tietosanakirjoja, kartastoja ja sanakirjoja. Googlestahan mekin tiedot haemme ja pöly vain pöllähtää kirjoista, kun joskus haemme tiedot vanhaan hyvään tapaan.
Tämäkin "entisaikojen" tarve-esine saa vähitellen häipyä tieltä, sillä eihän noita Cd-levyjä enää musiikin kuunteluun tarvita? Netistähän kaikki löytyy, ladataan sieltä!
Tämän laitteen edessä ei enää tule perheriitoja, kun jokainen katsoo omista tableteistaan itseään kiinnostavat ohjelmat, kaukosäädin saa suosiolla jäädä isännän käyttöön:-))
Myös tämä laite on jo "antiikkia", mutta onneksi toimii hyvin, joten vielä voimme katsella vhs-nauhojamme ja dvd-levyjämme, joihin olemme tallentaneet mukavia matkamuistoja.
Meidän taloutemme kuuluu siihen viidennekseen, jolla yhä on lankapuhelin, joka ei pirise enää muuten kuin lehtimyyjien soittaessa. Yksi lähisukulainen soitteli vielä hiljattain, mutta nyt on sielläkin päässä siirrytty kännykkään. Miksihän meillä tuo vielä on ja jopa kolmin kappalein. Huh huh.
Pieni kännykkä on ottanut monipuoliset tehtävät hoitaakseen, ajoihan se pois tuon lankapuhelimen tykötarpeineen, eli puhelinpöydän, osoitemuistiot, puhelinvastaajan ja sitten vielä herätyskellon!
Perinteistä kaunista kahvikuppia ei tekniikka sentään voi korvata,
mutta sen tekee suuri, konstailematon käteen hyvin sopiva muki.
Muumipapan lepohetki sopiikin tähän hyvin, sillä mielenkiintoisen artikkelin kirjoittaja totesi lopuksi näin: "Korvaamme laite kerrallaan vanhaa tekniikkaa – ja koti mukautuu tavara tavaralta uusiin vaatimuksiin.
Mutta on jotain pysyvääkin. Nukkuminen, syöminen ja lepääminen ovat edelleen perustarpeita. Vai onko joku virittänyt niihinkin jo uusia ratkaisuja? Ehkä."
