16.1.2012

On kyllä kestämistä


tällä minun kaverillani, Mr Clarissalla. Ja miksi?  No siksi, kun jaksan raahata kotiin aina vain uutta "romua", kuten hän sanoo. Aivan joka kerta, kun menemme kesäpaikkaame, viemme mennessämme turhia tavaroita täältä kotoa ja aivan joka kerta tuon tullessani jotain tilalle.
Ei ole pitkä aika siitä, kun raahasin kotiin ikkunanpokan [linkki], jonka maalasin ja sain sitten jopa kehuja siitä! Hedelmälaatikoitakin olen uudistanut   pienellä rahalla.  Minkäs luonteelleen mahtaa, tällainen olen aina ollut:-). Lukemisen, ja kirjoittamisen  ja muun "henkisen" vastapainona on minun saatava aikaan jotakin näkyvää ja omin käsin tehtyä.


Viimeksi tarttui mukaan vanhasta aitastamme tällainen puulaatikko. Se on toiminut lasten leikeissä keittiöhyllynä, nyt se pääsi lisäkirjahyllyksi "ateljeehuoneeseeni".



Jälleen kerran olen lukenut sieltä täältä, kuinka olisi hyvä yksinkertaistaa elämäänsä, kuinka vähemmän on loppujen lopuksi enemmän. Kymmenien ohjeitten  joukosta tartuin nyt näihin
1. järjestä oma paikka kaikille tavaroillesi, jotka olet säästänyt poistettuasi turhat ja
2. tee sitä, mikä tuntuu itsellesi tärkeältä:-)

Alla oleva kuvaa  myös tuota kakkoskohtaa, sillä luonnon kauneus ja puhtaus on varmaan meille kaikille tärkeä nautinnon asia.


Kuinka monta kuvaa olenkaan ottanut tästä ikkunasta avautuvasta näkymästä! Se pysäyttää minut aina. Se on joka päivä erilainen, aina hiukan uusi. Tänään ovat puut paksumman lumen peitossa kuin tuossa pari päivää sitten otetussa kuvassa, päivällä metsä on raikas ja satumainen, illalla mystinen ja ehkä hiukan pelottavakin.Aina yhtä kiehtova.

14 kommenttia:

Allu kirjoitti...

"Paikka kaikille, kaikki paikalleen", tämän lauseen opetti meille koulussa kotitalousopettaja. Onhan se hyvä, että tuot sieltä kesäpaikasta jotain taas poiskin, sillä sehän on vähän suomalaisten tyyliä, että sinappilasiakaan ei anneta pois vaan se viedään kesämökille. Meidän saksalaiset ystävät ovat ostaneet vuokramökkeihinsä Suomessa heti ensimmäisenä kuusi samanlaista juomalasia, kun eivät tykänneet kattaa pöytää erilaisilla sinappilaseilla. Kaunis taivas teillä, mutta on ollut meilläkin ja tänään tulossa taas hieno talvipäivä, tosin ilman lunta.

Karoliina @ Kirjava kammari kirjoitti...

Ihana laatikko ja ihana sinä, kun puuhailet tuollaisia. Nautin niistä sinun kauttasi, kun en tee itse käsilläni juuri muuta kuin kirjoitan. No jaa, ruokaa myös. :)

Ikkunanäkymä on myös kaunis. Vaikka olisin jo valmis kevääseen, nautin siitäkin, että vihdoin on talvista, lumen valoa.

Clarissa kirjoitti...

Allu: Hyvä sääntöhän tuo olisi, jos vain jaksaisi noudattaa. Opettelen vieläkin.
Minä olen kuules Allu sen verran tarkka tuossa pöydänkattauksessa, myös kesämökillä, että ei siihen kaikenlaisia sinappilaseja laiteta. Estetiikka ennen kaikkea, sehän on jo puoli ruokaa!! Kyllähän sinä sen tiedät, jos kuka.

Karoliina: Hyvä, että voin tuottaa toisillekin nautintoa, ei mene liian itsekkääksi tämä puuhailu.
Kevättä en vielä osaa odottaa, kun tämä talvi alkoi vasta nyt. Kyllä se sieltä sitten tulee, se kevätkin. Saat nähdä:-)

Lumikko kirjoitti...

Minä yritän nyt soveltaa etenkin tuota ensimmäistä ohjetta, minkä vuoksi tämä huushollin "valmistuminen" tuntuu kestävän ikuisuuden (kun haluan löytää kaikelle sen lopullisen, hyvän paikan). Tavaraoita lojuu siellä täällä odottamassa loppusijoitusta, jota en ole vielä keksinyt. En enää halua epämääräisiä kaappeja ja laatikoita täynnä epämääräistä rojua!

Ymmärrän täysin tuon tarpeen tehdä henkisen työn (tai harrastuksen) vastapainoksi jotain konkreettista. Vaikka en itse ole käsistäni kovin kätevä, rakastan kaikenlaista puuhastelua: järjestelyä, sisustelua, jopa siivoamista (valikoiden).

Hyllysi on hieno, mutta erityisesti iskin silmäni sen päällä olevaan Atelier de couture-rasiaan - ihana!

Clarissa kirjoitti...

Lumikko: Kun aikoinaan muutimme tähän taloon, tulimme turhalla kiireellä ja siitä olemme saaneet kärsiä vuosikausia. Olin suunnitellut tekeväni, kuten sinä, etsiä alusta alkaen ne oikeat paikat. Nyt tavaraa on tullut lisää ja epämääräisiä kaappeja ja laatikoita täynnä epämääräistä rojua samoin. Siitä johtuu tuo suuri tarpeeni saada järjestys _joka_ nurkkaan.

Käytit oikeaa sanaa: puuhastelua. En minä käsistäni niin kätevä ole, vaan enemmänkin sellainen puuhastelija, joka jääräpäisesti toteuttaa päässään olevan idean tavalla kuin tavalla, itselleen iloa tuottaen.
Sisältä tuo Atelier de couture-rasia on tämän näköinen

Allu kirjoitti...

No en tosiaankaan kuvitellut, että sinulla olisi jotain krääsää. Olen vaan joidenkin mökeillä ihmetellyt, mitä sinne kerätään ja monta kertaa kuullut, kun ihmiset sanovat jostain tavarasta, että sen voi viedä mökille. Eipä silti, meidän ystävien lomatalo Ranskassa on myös vähän sinappilasityyliä ja _kaikki_ kunnon astiat siinä talossa on meidän tuliaisia. En tykkää edes (tai ainakaan) lomalla syödä lautasilta, joista on lohjennut palanen.

Clarissa kirjoitti...

Allu: Uskon kyllä siihenkin , että monelle se kesämökkitunnelma tulee niistä vanhoista kuluneista astioista yms.
Harmittaa, kun meidän kesäpaikkaan on pari kertaa murtauduttu ja viety astioita, joista pidin. Jos rehellinen olen, katamme usein myös kertakäyttölautasilla ja -mukeilla, ei tule tiskiä ja jää aikaa nauttia muista asioista. Niilläkin voi kattaa nätisti:-)

Sira kirjoitti...

Tuo sinun tekstisi alku tuntui niin tutulta; ihan kuin meillä. Raahataan Berliinistä Suomeen ja päin vastoin. Kirjahyllysi idea on kiva. Taidan toteuttaa samantyyppisen hyllyn kesällä aittaamme (jos sinne nyt jotain vielä mahtuu).
Ihanat näköalat teillä on aivan vieressä. Vähän kateeksi käy.

Clarissa kirjoitti...

Allu vielä: Mun oli pakko kertoa tuo viimeinen juttu, muuten meidän lapset nauraisivat ja toteaisivat että jahas, ollaan taas niin strömsöläisiä.

Clarissa kirjoitti...

Sira: Joo, uskon, että teillä on sama "ongelma".
Mitäs sä nyt höpötät - itse olet kuvannut niin ihania auringonnousuja ja -laskuja ikkunastanne. En tosin valita tästä meidänkään näköalasta.

milla kirjoitti...

Hieno hylly! Olen etsinyt tuollaisia laatikoita, niille olisi kaikenlaista käyttöä. Säilytykseen ja hyllyiksi, yöpöydäksi.

Kyllä pienestäkin voi saada kätevän ja kivan hyllyn. :)

Clarissa kirjoitti...

Milla: Näitä puulaatikoita ei kai niin helpolla enää löydäkään. Huono juttu, sillä ovat ne kyllä tosi monikäyttöisiä. Ja vielä niin kauniitakin yksinkertaisuudessaan.

Saga kirjoitti...

Tulinkin sanoistasi virkistyneenä juoksujalkaa tänne :) Vieläkö teet mökillä löytöjä vai onko joka nurkka koluttu vuosien varrella? Minä en meinannut millään raaskia maalata tuollaista vanhaa puulaatikkoa, mutta onneksi kuitenkin, siitä tuli hyvä lankalaatikko.

Minusta vanhoilla, naarmiintuneillakin ja eriparisilla astiolla voi luoda myös viehättävän, persoonallisen kattauksen. Tervetuloa kylään :D

Clarissa kirjoitti...

Saga: Hyvä kun otit kuntoilun kannalta ja juoksit tänne:)

Vanhaa tavaraa kyllä riittää siellä mökillä, sillä näen monia asioita aina uusin silmin. Ja kun se on sellainen vanha maalaistalo ulkorakennuksineen löytyy vielä monta nurkkaa koluttavaksi.
Tuo laatikko tuntuu puhtaammalta maalattuna, koska se on ollut nyt monta vuotta hiirienkin kotileikeissä siellä aitassa.

Kiitos kutsusta! Minähän olen siitä kummallinen, että kun menen kylään, en huomaa, mitä on seinillä, ikkunoissa, pöydillä,joten eriparilautasetkin voivat vahingossa jäädä näkemättä. Minä tykkään kattaa itsetehdyillä hienoilla:-)) keramiikka-astioillani. Kauhistuttaa varmaan monia.