Ei oo totta...

.....puoli kuuta on mennyt ilman postauksen postausta!  Mihin olen aikani pistänyt?  Mitkä asiat ovat inspiroineet minua niin, että blogini lukijat ovat jääneet varjoon? Lähdetään siis katsomaan, mitä näytettävää minulla on tämän lokakuun ajalta.

Aivan aluksi tämä hieno uunituore asia:

Hanne Bang

Eli Hanne Bangin järjestämä näyttely In a war someone has to die, josta kerroin täällä,  nyt se on avattu!  Hienoa olla mukana.

Lokakuuni kuviin kuuluu myös tämä....

......lapsuuden syksyisten kirjastomatkojen muisto. Tuo matka ei ollut pitkä, mutta kesti iäisyyden, kun oli niin ihanaa kahlata vaahteranlehdissä ja nenien kerääminenkin oli niin kivaa.

Lokakuussa tapahtui myös outo asia: pellot muuttuivat järviksi. Sitähän oli lähdettävä ihmettelemään kameran kanssa.

Pian sataa taas ja reilusti. Tuolla taivaanrannassa lymyävät jo sadepilvet ja "järvet" sen kun suurenevat.

Lokakuun inspiraation lähteitä eli saamiani/lainaamiani kirjoja:

Vasemmalla keramiikkakirja, joka houkutteli minut jatkamaan savitöiden tekemistä, vaikka komerot ja kaapit ja hyllyt ovat jo täynnä omia kippoja ja kuppeja ja mitä lie. Oikeanpuoleinen kirja antaa sitten vinkkejä, kuinka saisin nuo "taideteokseni" kauniisti aseteltua.

Tämä asia vie kaiken vapaa-aikani ja enemmänkin. Luulin, että minulla oli jo kaikki saatavilla oleva tieto rakkaasta suvustani, mutta ei – mitä enemmän tietoa kaivaa tuolta netin uumenissa olevista kirkon arkistoista, sitä enemmän saan "uusia" sukulaisia. Uteliaisuus herää myös matkan varrella ja niinpä pistin tytön hakemaan minulle eräänkin paikkakunnan historiaeepoksen, se kun löytyi lapsuuden kotikaupungin kirjaston varastosta. Aarre minulle! Sen verran on tullut esiin kaikenlaista, että olisi houkuttelevaa kirjoittaa tarina ainakin yhdestä sukuhaarasta. Jotakin juttua jälkipolville olen toki jo kirjoitellutkin, mutta

 

en sentään romaania, kuten blogiystäväni  Karoliina, jonka kirja Aika mennyt palaa  hiljattain julkaistiin. Se ei ole mikään sukuhistoria, vaan pitää sisällään aivan muuta... Kirja odottaa tuossa avaamista, joten taidan keittää ison kupin kahvia ja aloittaa.

Tehtävä suoritettu!

In a war someone has to die on  hieno taideprojekti, josta alunperin luin Malizin blogista ja kun Allu vielä "antoi minulle tehtäväksi" osallistua, päätin kantaa korteni kekoon.
Taideteostaan varten tanskalainen Hanne Bang kerää eri maista nenäliinoja joihin kirjotaan tuo teksti omalla kielellä.
 Kouluaikojen jälkeen en ole kirjailutöitä paljoakaan harrastanut, joten oli haettava kirjoista apua.

Olen joskus ostanut tuon Annika Huettin kirjan, joka on täynnä erilaisa ristipistomalleja, joita ei muualta löydä. Sieltä löytyy hauskoja huudahduksia, pieniä viisauksia ja toteamuksia. Olisikin jo aika toteuttaa joku niistä.

Seuraavaksi etsin tietoa tästä Taito tehdä, ilo onnistua monipuolisesta opuksesta. Siis tässä on todella hyvin tehty kirja aloittelijoille ja kaikille muillekin. Tietoa löytyy lähes kaikista käsityötekniikoista, neulomisesta, tilkkutöistä, paperitöistä, maalaamisesta..... Tätä ostostani en ole katunut.
Kirjaa kun selasin, valkeni minulle, että  kun taitoni ovat sitä mitä ovat, paras tapa tehdä tuo työ on kirjoa se yksinkertaisesti ketjusilmukoilla.

Nenäliina löytyi perintöliinojen ja lakanoiden joukosta. Lankaakaan ei tarvinnut lähteä ostamaan, sillä kaapin kätköissä on ompelulaatikko, joka on niitä täynnä , taitavat olla miehen isoäidin varastoista. Hän oli todella taitava ja meillä onkin monta upeaa hänen kirjomaansa liinaa ja muuta. Nuo pienet kukat ovat pöytäliinan kuvioita, jotka ovat nurjalta puolelta yhtä hienoja kuin oikealta!

Nyt on työni valmis. Kirjoin tekstin lisäksi rauhankyyhkyn ja alalaitaan mustan ristin.
Nyt vain kirjekuoreen ja posti saa viedä sen Tanskaan. Näyttelystä tulee varmaan mielenkiintoinen.