Pieni talitiainen lensi keittiömme ikkunan taakse, katseli sisälle hiukan levottomana. Ymmärsin, että se halusi kertoa minulle jotakin ja sainkin sitten kuulla surullisen uutisen - kaikkein paras ystäväni oli menehtynyt. Kuinka paljon jäi sanomatta, kertomatta... pöydälle jäi lappu: muista kysyä sitä, muista kysyä tätä.
Avasin yläkerrassa ikkunan ja kuulin käen kukkuvan. Jäin siihen osaamatta ajatella mitään. Haluamatta uskoa, että ystävä, joka minulla oli ollut 5-vuotiaasta saakka, on nyt poissa. On nyt jossakin tuolla kaukana! Surullista!
Onneksi jäi muistoksi kirjanen, jonka tein kerran ystävyydestämme. Tärkeä ystävä hän oli myös tuolle vieressäni istuvalle:)