ENSILUMI
Niin hiljaa, kuin varkain,
niin ääneti se hiipi
ohitse silmäin arkain,
se keiju lumisiipi.
Niin hiljaa, laill' aaveen,
niin varpaillaan se hipsi,
vain hymyn jätti, haaveen,
se keiju lumiripsi.
Niin hiljaa, kuin höyhen,
niin hellästi se koski
sydäntä rikkaan, köyhän,
se keiju lumiposki.
Niin hiljaa, laill' ihmeen,
se saapui ja se lähti
ja jätti valkovihmeen,
se keiju Lumitähti.
-Yrjö Jylhä-
Paras ottaa runo avuksi kuvaamaan eilen satanutta hienoa, hentoista ensilunta. Runo löytyi jälleen teoksesta Suomen vuosi, kerroin siitä esimerkiksi täällä [klik].
Ei voi paremmin sopia yhteen kuin tuo kuva ja runo.
VastaaPoistaKatsoin juuri, että tuosta 1951 ilmestyneestä kirjasta pyydetään kirja-antikvariaateissa 10€, minulle se on paljon, paljon arvokkaampi. Kuinka monta hyvää runoa sieltä olenkaan löytänyt!
PoistaLunta olen odottanut tännekin, turhaan vielä. Olin pari päivää Hesassa ja siellä on enemmän lunta kuin meillä täällä Turussa. Runo on hieno!
VastaaPoistaLumiraja taisi mennäkin Helsingistä itäänpäin, täällä on paikoitellen edelleen vain hiukan tuota puuterilunta, joka taitaa pysyäkiin näissä pakkasasteissa.
PoistaOlipa hieno runo! Täällä ei vielä lunta näy; väliin tuntuu kyllä, ettei lumiraja enää kaukana ole, kun kylmä viima puhaltelee. Luvattiin kyllä lumiräntää täksi päiväksi, muttei sitä kuitenkaan tullut.
VastaaPoistaEi täälläkään tuon enempää lunta ole, mutta pureva viima nipisteli poskia, kun oltiin lenkillä. Etelässä taitaa jälleen tulla reilummin lunta.
Poista