10.1.2013

Valkoista ja pehmeää


Jukka Laajarinteen Muumit ja olemisen arvoitus sisältää niin paljon hienoja filosofisia pohdintoja, että aloitin sen lukemisen uudelleen.
"Löytämänsä ajatukset jakaa mielellään muiden kanssa", sanoi Tuu-tikki oravalle kirjan alkusivulla.

"Ja niin Muumipeikko tupsahti avuttomana uuteen, vaaralliseen maailmaan ja vajosi syvälle elämänsä ensimmäiseen lumikinokseen".  Muumipeikko on talvessa – maailmassa – ymmällään, mutta yrittää ymmärtää sen. Joku merkityshän talvella on oltava. Tai onko niin, että talvi/elämä vain on, ja meidän on tultava sen kanssa toimeen,


 hyväksymmekö sen , että maailmaa ei voi käsittää eikä mikään ole varmaa.

Kerro minulle lumesta, sanoi Muumipeikko......... Minä en käsitä sitä. En minäkään, sanoi Tuu-tikki. Sen luulee olevan kylmää, mutta jos siitä tekee lumitalon, on talo lämmin. Sen luulee olevan valkoista, mutta toisinaan se on punertavaa ja toisinaan sinistä.Se voi olla hyvin pehmeätä ja se voi olla kovaa kuin kivi. Mikään ei ole varmaa.

Paras seurata jälkiä lumessa ja löytää  joku valonpilkahdus eli jatkaa kirjan lukemista.


10 kommenttia:

  1. Mulla on kanssa tuo kirja, pitäisi ottaa taas esille. On teillä mielettömän kaunista tuon lumen kanssa, meillä on jotenkin liian keväistä, linnutkin erehtyy vuodenajassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamulla menin kaveriksi pluukaamaan pihaa ja voi miten kevyttä tuo lumi on nyt kun asteita on sopivasti,-5°C. Eilen, kun oli tuo sininen taivas ja aurinkokin esillä totesin, että kyllä talvi voi olla kaunis

      Poista
  2. Kiitos kun jaoit nämä meidän kanssamme! Minulla ei olekaan tuota kirjaa.

    Kauniita kuvia, mutta lumihan onkin melkein aina kaunista, ainakin kun se on puhdasta. Tulispa tännekin taas lunta! Ei tarvitse edes lumitöitä tehdä tällä kelillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eikö siellä taaskaan ole lunta! Toivotaan, että saatte sitä pian päiviänne valaisemaan. Minähän olen talvi-ihminen ja kun asuin Lounais-Suomessa aivan kärsin tuosta puutteesta.

      Poista
    2. On täällä juuri ja juuri maa valkoinen ja tiet ja kadut jäässä. Puutarhassa jouluruusu on puoliksi näkyvissä, ei siis kuki. Tosi liukasta.

      Poista
  3. Niin, mikään ei ole varmaa... Meillä hävisi lumi kun joulu tuli (vain valkeata joulua?) ja kun nyt Nuutti tulee, niin mitäs tapahtui. Luntakin ilmaantui maahan. Mikään ei ole varmaa.
    Taidan kaivaa tuon kirjan Ha:n hyllystä ja lukea mitä muumit siihen sanovat (vaikka sinähän tuon jo kerroitkin). Todella hienon näköistä siellä teillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, hyvä, hetken saatte leikkiä taas talvea. Kuinka kauan? Se ei ole varmaa:-)
      Mielenkiintoisia yhtymäkohtia muumien ja näiden filosofien Kierkegaardin, Heideggerin ja Sartren ajatuksilla. Kannattaa lukea.

      Poista
  4. "Löytämänsä ajatukset jakaa mielellään muiden kanssa". Niinhän se on, täällä blogistaniassakin jaetaan niin ajatukset kuin ideatkin. Muumeista löytyy paljon hienoja pohdintoja. Olemisen arvoitusta en olekaan lukenut. Jotenkin muumeista puhuttaessa tulee aina mieleen Tove Janssonin Klovharun saari http://www.moomin.fi/tove/saari.html. Niin karu ja mielikuvistusta juuri sopivasti herättelevä paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kuvat Klovharusta ja varsinkin se veden loiske kallioita vasten toivat melkein ikävän kesään, keskellä tätä lumen ihanuutta.

      Uskon, että pitäisit Olemisen arvoituksesta. Kai olet lukenut Tove Janssonin Kesäkirjan

      Poista
    2. Kesäkirjan olen lukenut, ja nyt tuli into lukea uudelleen. Toven kirjat on niin ajattomia, että kestää lukea uudelleen ja uudelleen ja aina sieltä voi poimia jotain mukaansa.

      Poista