Kuinka on armas elää
syksyä suurta, loistavaa!
Uhkuu hämärä metsä
valoa ruskeaa.
Näin ei koskaan toiste
loimua latvat koivujen,
ei ole ilmojen loiste
yhtä jäätyvänsininen,
punerra pihlajapuuni
kristallimarjoin kiiltävin –
oi, minun kaunein kuuni
ei tule takaisin!
(Aale Tynnin runosta)
Heti kun vain on mahdollisuus lähdemme nauttimaan kaikesta tuosta kauneudesta kesäpaikkaamme. Tänään ajoi sade meidät sieltä pois, mutta eilinen oli mitä kaunein syyspäivä, jopa kesäisen lämmin.
Aivan ensimmäiseksi on kuitenkin aina laitettava tuli puuhellaan, onhan se talon sydän. Siinä sitten lämpenee vesi isossa kattilassa ja ruokakin kypsyy. Ihmeellisesti se maistuu herkullisemmalta näin vanhanaikaisesti valmistettuna.
Vaikka kanttarelli ja vaaleaorakas ovat kyllä maukkaita, valmistaa ne missä vain!
Vielä syksynpunainen omena jälkiruoaksi ja sitten töihin,
jota vanhassa talossa riittää!
Vanha talo kätkee sisäänsä myös kaikenlaisia yllätyksiä. Kuistin ikkunoiden yläpuolelle olivat ampiaiset saaneet tehdä pesiään ties kuinka monta vuosikymmentä. Sieltä ne tulivat päivänvaloon, kun seinälevy piti poistaa maalausurakan tieltä. Vieri vieressä kolmella seinustalla ne siellä kököttivät. Onneksi olimme jättäneet työn syksyyn, kesällä olisikin tullut vastaan ärhäkkä ampiaisparvi.
Ihmettelin noiden pesien suuruutta, mutta eniten ihmettelin tätä erikoisen näköistä, aivan kuin paperista tehtyä. Hienoa, tarkkaa työtä!
Yritin arvata kenen runo, mutta ei onnistunut. Tykkään tuosta sinisestä ovesta, täälläkin saisi olla värikkäämpiä ovia.
VastaaPoistaRuno ei ehkä ole aivan tyypillistä Aale Tynniä. Ovi sai taas uuden sinisen värin, jätin pois aikaisemmin olleen valkoisen noiden ruutujen ympäriltä. Pidän niistä enemmän nyt noin, kun tuo talo ei nyt mikään herraskartano ole ☺
PoistaPuuhellalla ruokaa tehdessä tulee hyvän mielen ruokaa. Oman mausteensa antaa se, että saa valmistaa ruoan tulen sytyttämisestä alkaen. Pihlajanmarjoja on tänä vuonna ollut runsaasti ja olenkin suuren pihapihlajan antimia hyödyntänyt mm. koristeina. Pihlaja on lempipuuni.
VastaaPoistaSienestämään kun vielä oppisi. Jos oikein muistan, niin teillä tuo hellaa sytyttävä henkilö sienestää :)
Pihlaja on niin kaunis ja tänä vuonna marjat ovat olleet niin kirkkaan punaisia. Niitä me olemme jaksaneet ihaillen ihmetellä.
PoistaMuistat oikein, tuo hellaa sytyttävä on meidän sieniasiantuntija:-)
Ihana runo! Ja ihania kuvia, paitsi tuo ampiaispesärivi. Meillä on varmaan samanlainen rivi terassin seinämien välissä, kun sinne joka kesä työtyy ampiaisia. Toissa syksynä löysimme pihapöydän alapuolelta suuren ampiaispesän. Siinä me keinussa pyödän äärellä olimme koko kesän istuneet tietämättä tuosta ampiaisonnelasta.
VastaaPoistaValitsin tuon runon, kun se oli kuin tehty tätä hetkeä varten (ja kun blogiini näinä aikoina haetaan ylivoimaisesti eniten hakusanalla "syysruno")
PoistaHaha ja ähäkutti ampiaiset – ensi kesänä ette enää pääsekään tuonne piiloon. Jos ette sitten mene puutarhapöydän alle:-))
Hieno runo, hieno sininen ovi, hienot sienet ja minusta myös hienot ampiaispesät! Tai melkein etenkin hienot ampiaispesät.
VastaaPoistaKiitos kehuista ☺. Kyllä minunkin on kehuttava noita ampiaisia, hienosti ovat osanneet rakentaa pesänsä.
PoistaMeille ampiaiset rakensivat ihan yllättäen saunaan pesän, oli pakko hävittää heti kun huomasimme sen - muutamassa päivässä se ilmestyi.
VastaaPoistaKyllä syksy on hieno vuodenaikana; siinä itse kukin kerää varastoja talven varalle.
Hyvä että huomasitte pesän ajoissa eikä vasta sitten kun olisitte istuneet lauteilla löylyä heittämässä.
PoistaJuuri nyt on se paras aika syksystä!
Faszinierend, diese Wespennester.
VastaaPoistaDeine Herbstimpressionen sind eine wunderbare Einstimmung für die schönste Zeit im Jahr.
Liebe Grüsse in deinen goldenen Herbst
Ja, der Herbst ist eine schöne Zeit! Die Blätter färben sich gelb und rot und wenn noch die Sonne scheint, ist es unheimlich schön.
PoistaAlso, die Wespennester waren in Wirklichkeit unheimlich gross!!
LG nach Österreich!