Tänään keitin puolukka-omenahilloa, kirpeän raikasta, mukana hiukan vaniljaa.
Vielä ovat pihlajat punaisenaan marjoista, pian tulevat tilhet ja tyhjentävät puut hetkessä.
Ulkona luonnossa kävellessä jaksan yhä uudelleen ihmetellä, kuinka monta vihreän eri vivahdetta löytyykään!
Oreganot/mäkimeiramit odottavat vielä yrttimaalla.
Tässä yksi "tekosyy", miksi ikkunat ovat vielä pesemättä. Aitoristikki kutoi taidokkaan verkon ikkunan ulkopuolelle. Oli mielenkiintoista seurata sen touhuja, kunnes rankkasade rikkoi koko hienouden.
Kesäkuun postaukseni (oi miten aika rientää!) otsikko oli Kesän värejä ja kirjayllätys. Tällä kertaa ei kirja ole yllätys, vaan kirja, joka löytyy omasta kirjahyllystä.
Katsoin Aamu-tv:n ohjelmaa Kirjojen Suomi 101 kirjaa [KLIK] ja sieltä haastattelun Sally Salmisen romaanista Katriina. Olin tuonut lapsuudenkodista mukanani tämän kirjan ja olin lukenutkin sen joskus aivan nuorena, mutta mitään ei ollut jäänyt siitä mieleen. Vuosien varrella olen aikonut monta kertaa lukea Katriinan uudelleen ja kiitos tämän kirjallisuusohjelman tein sen nyt. Luen sitä parhaillaan aina ennen nukkumaan menoa ja
aamukahvipöydän keskusteluaiheena meillä onkin sitten Katriinan elämä suurine suruineen ja pienine iloineen.
Runokirjoja minulla on jo aika monta, mutta kirjahyllyni uusin tulokas, tämä upea runoteos Katso pohjoista taivasta, on arvokas lisä tällaiselle runoja rakastavalle. Täällä [KLIK] enemmän Jenni Haukion toimittamasta teoksesta.
Symbolit toistuvat, aina samat:
kuutamoyöt, kevät, sumu, koivut ja mustarastaat,
syysaamujen kuura, pihlajat,
kuoleman värit ja tuoksu,
kaikki mikä sinällään ei merkitse muka mitään.
Joka pakahduttaa sanattomaksi aina kun sen aistii.
-Hannu Salakka-