16.3.2018

Kaikenlaista sekalaista sitten viime näkemän



Suomen kansan kalenterista löytyi tieto: "Kun maaliskuussa sataa kovasti lunta, on tuleva kesä poutainen."  Ja  sitä lunta on todella tullutkin, mutta ei haittaa, kun tiedossa on lämmin kesä!

***********



Viime viikonloppuna ehti muuten niin kiireinen neiti 12vee ilahduttaa meitä läsnäolollaan. Saatiin kuunnella pianosoittoa, lautapelit pääsivät esille ja tietenkin kynät ja väriliidut, sillä tyttö on perinyt suvussa kulkevan innostuksen piirtämiseen ja maalaamiseen.



Tässä taas  näppäräsormisen 8veen koulun veistotunnilla tekemä Suomen kartta, Ahvenanmaatakaan unohtamatta.  Hieno työ!

**************


Minulla on aina oltava joku käsityö, kun katselen/kuuntelen televisio-ohjelmia. Tämän suojuksen virkkasin lukulaitteelleni, joka on usein mukana, minne nyt menenkin. 




Työ, joka eteni hitaasti. Sormet väsyivät kun virkkasin paksusta ontelokudelangasta tuolimattoa  tässä perheessä eräälle, joka kuluttaa perintönojatuolia tv:tä katsoessaan:)



Nyt tuo tuolinpäällys on valmis. Samoin on valmis  toinen "suururakka", eli  valokuva-albumi. Kuvissa  8veen ja 10veen koulun joulujuhlat, joita vietettiin tunnelmallisessa ympäristössä, vanhassa  kirkossa.


Jo muutaman vuoden ajan olen teettänyt puolivuosittaiset valokuva-albumit, mutta mikä työ kerätä kuvia, joita  on siellä ja täällä, tietokoneilla, puhelimissa jne. Aina turhaan päätän, että alan kerätä kuukaisittain kuvat kansioihin, joista voisin nopeasti siirtää ne kuvankirja-ohjelmaan. Kuten näkyy, nyt valmistui heinä- joulukuu 2017.  Hyvä minä!

Älkää kauhistuko, kun näette tuon viereisen kirjan nimen ja aiheen. Kuten takakannessa todetaan "me emme ole kuolemattomia. Aika jättää meistä jokaisesta, mutta tavarat ovat ja pysyvät." Ennen kuin vanhuus alkaa vaivata olisikin paras miettiä jo nyt, mitä ei halua jättää jonkun toisen vaivaksi, mistä voi hankkiutua eroon jo nyt. Kirja on hauskasti koottu ja kirjoitettu.

*************


Onneksi tässä kirjoittaessani ei tarvitse käyttää ääntään, se kun on ollut melkein poissa. Kävinkin juomassa taas sitruuna-inkivääriteetä, joka on jo hiukan auttanut.


  
Ilta on tummunut ja taidan mennä sänkyyn lukemaan, en  siivousopasta, vaan jospa lähtisin matkoille



keskiaikaan ja siihen tämä opas on mitä mainioin.


8 kommenttia:

  1. Eikös ne tosiaan väitä, että hienon talven jälkeen tulee kunnon kesä ja kun näyttää siltä, että en juuri ehdi tulemaan, niin ei ole mitään syytä kehnolle kesälle. Onpas taitava piirtäjä teidän 12v, että osaakin tuollaisen silmän tehdä. Onko tuo yksi pöytäliina Artekin? Kyllä kannattaa miettiä mitä jättää perinnöksi. Onneksi ei ole enää dioja, niitä me vietiin peräkärryllä kaatopaikalle isän kuoleman jälkeen, kun ei tiedetty minne laittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on se tyttö taitava piirtämään ja mikä mukavampaa, ihan kaikki aika ei mene somemaailmassa.
      Joo, on Artekin Siena, ns. vahakangasliina eli sietää pyyhkimistä ja pesuakin.
      Meillä on kyllä niin paljon tavaraa, että tuntuisi väärältä olettaa jonkun toisen sitten joskus joutuvan selvittämään, mitä kannattaa säästää, mitä ei. Mutta nuo diat, niissähän meni varmaan paljon historiaa hukkaan. Oletan kyllä, että otitte selvää eri säilyttämismahdollisuuksista.

      Poista
    2. Kasvi- ja eläinkuvia otti biologian opettaja.

      Poista
    3. No onneksi ainakin ne säästyivät!

      Poista
  2. Olipa mielenkiintoista lukea/katsella tätä blogisivuasi. Toivottavasti nuo vanhat ennusteet pitävät paikkansa, kun kesä tulee. Odotan niin hartaasti parempia säitä. Viime kesä oli niin huono ja koko syksy ja talvi harmaa, että siihen alkaa jo väsyä. Ihania kuvia teidän nuoriso osaa tehdä - kuten myös heidän mummonsa. Minulla on menossa noitten diakuvien laitto; puolet on jo otettu koneelle, toinen puoli odottaa. Siinä sivussa yritän vähän katsella mitä kirjahylly sisältää ja poistaa turhia juttuja sieltä täältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla:)
      Nyt luvataan tänne plussakelejä, mutta toivottavasti aurinkoiset säät jatkuvat mieluiten kesän ylikin, olihan se viimeksi niin sateinen täälläkin. Hieno juttu, että pelastat diat koneelle, tsemppiä!

      Poista
  3. Tuosta kuolinsiivouksesta puhuu yksi jos toinenkin kaverini täällä - ja se olisi todella tarpeen tuolla minun työhuoneessa, jossa kirjakasat ovat yhä edelleen lattialla paperipinoista puhumattakaan.
    Olet todella ollut tuottoisa, tehnyt taas vaikka mitä!
    Koskahan olisi aikaa skannata diat? Niitä on tuhansia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paperipinot ja kirjat, ne niitä vaikeimpia ovatkin. Osaisipa tehdä samoin kuin miehen täti oli tehnyt heti eläkkeelle jäätyään – suuret määrät papereita oli mapitettu, muovitaskut otsikoitu ja kaikki muutenkin järjestyksessä. Jälkeen päin näimme selvästi, että meitä hän oli ajatellut, säästyimme turhalta pohtimiselta, mikä on tärkeää säästettävää, mikä ei.
      Diakuvia ei minulla ole, mutta digikamera on ollut jo iät ja ajat ja sehän tarkoittaa, että kuvia on tullut räpsittyä aivan liikaa. Niitä olen yrittänyt karsia, mutta ehkä liian hellävaraisesti.

      Poista