Jouluiset tunnelmat jatkuvat meillä perinteisesti Nuutin-päivään saakka.
Pikkulasten kanssa olemme leiponeet pipareita niin, että niitä riittää vielä pitkään. Yhdelle vieraistamme leivoin noita alempia, gluteenittomia suklaisia tattaripipareita Kotilieden ohjeen mukaan ja aion leipoa uudemmankin kerran.
Päivät ovat olleet aurinkoisia, lehdissä julkaistaan kilpaa uskomattoman kauniita auringonnousu- ja laskukuvia. Luonto on ollut vihreä, mutta nyt saimme ohuen lumipeitteen, ehkä talvi tuleekin, ainakin lasten riemuksi.
Joku on löytänyt jopa sieniä joulukuussa, minun herkkutattini on kyllä savesta tehty:-)
Tonttutytöllä on jo ikää, mutta hyvin hän jaksaa vielä osallistua joulun viettoon.
Melko huvittavaa, kuinka suuri osa kotiamme koristavista jouluesineistä alkaa olla peräisin Saksasta, kiitos kirjekaverini, jonka kanssa olemme kirjoitelleet kouluajoista saakka . Tuossa näkyy sauhutteleva lumiukko kelkkansa kanssa ja kaunis puinen kynttilänjalka,
taidokkaat nyplätyt ja puuleikkauksin tehdyt kuusenkoristeet ja
poikakuoro esiintymässä keskellä kirkonkylää joulupukin saapuessa lahjoineen –
ja uusimpana tulokkaana metsikön keskellä kirkko. Nämä kaikki ovat taidokasta perinteistä erzgebirgeläistä kansantaidetta.
Miten Allu osasikin yllättää aiheeseen sopivasti saksalaisilla herkuilla ja joulutavoista ja -perinteistä kertovalla kirjalla. Lämmin kiitos!
Tunnelmallista loppuvuotta!