Luovaa puuhastelua

Kuukauden kuva

2012-02-01T13:30:00.001+02:00

* Helmikuu *

Tämänkertaisen kuukauden vaihtumiskuvan otin ikkunan takaa. Kun on -17°C on miellyttävämpää olla sisäpuolella kameransa kanssa.

Nyt välkkyy aamupilvet hohtein vienoin.

Ne himmenee, ne hehkuun lehahtaa,

ne hymyyn syttyy värein kullan-hienoin,

mut tumman sinen taivaan-läikät saa.

Mua mustin hiuksin vartoo koivu hento

ja päivä paistaa hankeen heleään.

Ma olen koivu, olen pilven lento

ja kevein sinivarjo rannan jään.

Säe on Saima Harmajan runosta Aamuhiihto. Runo löytyi jälleen teoksesta Suomen vuosi, josta kerroin täällä

Aika monta löytyi

2012-01-30T01:09:00.001+02:00

kun tuttuun tammikuiseen tapaan osallistuimme lintujen pihabongaukseen.

Mitä näkyy?

Käpytikan, punatulkun, talitiaisen, keltasirkun ja viherpeipon lisäksi näyttäytyivät tuon tunnin aikana sinitiainen, hömötiainen, töyhtötiainen ja närhi. Harakka ei ehtinyt mukaan vaan myöhästyi.

BirdLife

Kysymyksiä itselleni

2012-01-28T19:39:00.000+02:00

Olenko kuin kerjäläinen? Enkö näe, mitä minulla jo on.

Kerjäläinen oli istunut tien vierellä yli kolmekymmentä vuotta. Eräänä päivänä muukalainen kulki siitä ohi. "Antaisitteko muutaman kolikon?" kerjäläinen mumisi ojentaen kättään. "Ei minulla ole mitään annettavaa", muukalainen sanoi ja jatkoi sitten "Minkä päällä oikein istut? "No se on vain vanha laatikko. Olen istunut sen päällä niin pitkään kuin muistan. Muukalainen kysyi "Etkö ole koskaan vilkaissut sen sisälle?" "En" sanoi kerjäläinen. "Mitä mieltä siinä olisi? Sehän on tyhjä."

Muukalainen vaati: Katso sen sisälle" Kerjäläinen onnistui kiskomaan kannen auki. Hämmästyneenä ja uskomatta silmiään hän riemastui nähdessään laatikon olevan täynnä kultaa.

***************

Kärsinkö menneistä, surenko tulevaa?

Kuvittele maapalloa ilman ihmisiä. olisi vain kasveja ja eläimiä. Olisiko silloin menneisyyttä ja tulevaisuutta? Olisiko silloin mielekästä puhua ajasta?
Kysymys "Paljonko kello on" tai "Mikä päivä on tänään ?" - mikäli ketään kysyjää olisi - olisi täysin mieletön. Tammea ja kotkaa tuollaiset kysymykset hämmentäisivät. "Mikä aika?" ne kysyisivät. No tietysti tämä hetki. Aika on nyt. Mitä muuta sitten on?"

Taidan ainakin yrittää muuttua tammen ja kotkan kaltaiseksi. Käväisen menneisyydessä, vilkaisen tulevaisuuteen, mutta en aio ottaa niistä taakkaa elämääni.

Intiaanipäällikkö ihmetteli, miten melkein kaikkien valkoisten kasvot ovat kireät, silmät tuijottavat ja miten he käyttäytyvät kovin sydämettömästi. Hän sanoi: "He etsivät aina jotakin. Mitä he etsivät? Valkoiset haluavat aina jotakin. He ovat aina huolissaan ja rauhattomia. Emme tiedä, mitä he tahtovat Meistä he ovat kuin mielipuolia".

Saastutatko sinä maailmaa vai puhdistatko sotkua? Sinä olet vastuussa omasta sisäisestä tilastasi - ei kukaan muu. Mutta olet vastuussa myös maapallosta. Mikä pätee sisäisesti, pätee myös ulkoisesti: jos ihmiset puhdistuvat sisäisesti, he lakkaavat myös saastuttamasta ulkoisesti.

Löysin jälleen kerran Eckhart Tollen kirjasta Läsnäolon voima paljon viisaita ajatuksia. Huomaan, että paljon on minulla vielä opittavaa, joten paras jatkaa lukemista!

Kerrataanpa

2012-01-25T01:08:00.001+02:00

tiistaipäivän "tapahtumia". Tässä sopii kyllä hiukan naurahtaa, sillä tapahtumista ei nyt oikein voi puhua. Ainahan voi kuitenkin nyhjäistä tyhjästä.

Hyppään heti iltapäivään: keitin kahvit ja otin pakasteesta piilosta palan tätä erittäin hyvää pullaa. Jos haluatte leipoa, löytyy ohje täältä [linkki].

Samalla katselin säälien näitä söpöliinejä tuossa ikkunan alla. Talvihan tuli sitten pakkasineen lopulta tännekin. Hiukan kyllä kauhistuttaa nuo lukemat!

Luinkin jonkin verran, mutta tätä kirjaa en ottanut käteeni lukeakseni, vaan tehdäkseni siihen vihdoinkin uuden kuvan.

Vuosi sitten esittelin meille päätyneen pinon kirjoista, joita emme koskaan tule lukemaan. Taisivat olla lyhennettyjä romaaneja . Laitoin niistä sivuun muutaman, jolle annan uuden ilmeen, tai käytän askarteluun tarpeen mukaan.

Maalasin kirjaan jo omakuvan nuoruuden ajalta, mutta sitten aloinkin leikkiä valokuvilla, kuvasta tuli tällainen grafiikan tapainen. Mitähän minä tuossa niin tärkeänä kirjoitan;-))

Mahtui päivääni hyvän musiikin kuunteluakin. Oletteko kuulleet tätä uutuutta? Hieno!

Show Me The Place by leonardcohen

Paperwork

2012-01-21T23:28:00.001+02:00

Monella näyttää olevan sama paperiongelma kuin meillä: sitä kerääntyy edelleen, vaikka eletäänkin sähköpostien aikakautta. Jonnekin nuo kaikki on sitten pistettävä, eivät ne nyt ikuisesti voi lojua pöydillä ja tuoleilla ja muualla.

[kuva täältä]

Hiljattain oli Allun blogissa [linkki] juttua järjestyksestä, mm. mapinselkien merkkaamisesta. Nyt olen sitten tehnyt sitä työtä yhden hyllyllisen verran.

Olisin halunnut käyttää linkissä olevaa ideaa ja merkata nuo sopivalla aforismilla, mutta päädyin sellaisen puuttuessa alkuperäiseen suunnitelmaani. Leikkasin Marimekon lehdestä sopivia kuvioita, numerot löytyivät skräppimateriaalini joukosta ja nuo mapit ostin kerran prismasta 75% alennuksella., eli olivat käytännössä melkein ilmaisia. Mappeja on vielä lisää, samoin kansioita, joten nyt on mentävä metsästämään sopivaa aforismia.

*************

Sitten aivan toisenlaiseen asiaan. Tänään päädyin sattumalta Mizyénan blogiin [linkki], jossa kerrottiin surulliseta asiasta. Meidän kaikkien olisi hyvä lukea tuo ja miettiä voisimmeko mahdollisesti auttaa jollakin tavalla. Täällä hyvinvoinnin keskellä järkyttää nähdä tuollaista köyhyyttä.

Eipäs ehätetä!

2012-01-18T22:26:00.001+02:00

Ovatkohan kauppiaat opettaneet meille tämän hosumisen - jouluahan myydään jo ties kuinka aikaisin ja kynttilät ovat vielä ikkunoilla, kun jo tarjotaan Runebergin torttuja ja laskiaispullia. Mämmisesonki näkyy jo varmaan monilla kaupantiskeillä. Niin ja sitten kevään kukat, keltaisia tulppaaneja, ja värikkäitä kevätesikkoja on saatava välittömästi loppiaisen jälkeen, sillä silloinhan alkaa KEVÄT :-)) Ei vaan pianhan on juhannus!

Sitten löytyy tällaisia jääräpäitä kuin minä. Kuljen ulkona ja nautin, kun on talvi edelleen ja joka puolella on valkoista puhdasta lunta,

joka näyttää pysyvän puissa ja maassa, näyttäähän tuo mittari juuri sopivia pakkasasteita.

Tämäkään talvinen homma ei rasita ja raikkaassa ulkoilmassa kuntoileminen piristää mieltäkin.

Välillä voi pitää taukoa, että pihan pienet lintuystävät uskaltavat tulla hetkeksi ruokapaikoilleen. Kyllä olikin aikamoisen ärhäkkä konsertti puiden oksilla, kun ne yrittivät ajaa pois lumenluojan.

Mutta odottaminen kannatti, sillä palkkioksi ne saivat tuoreita auringonkukansiemeniä ja vielä pähkinöitäkin jälkiruoaksi.

On kyllä kestämistä

2012-01-16T23:34:00.002+02:00

tällä minun kaverillani, Mr Clarissalla. Ja miksi? No siksi, kun jaksan raahata kotiin aina vain uutta "romua", kuten hän sanoo. Aivan joka kerta, kun menemme kesäpaikkaame, viemme mennessämme turhia tavaroita täältä kotoa ja aivan joka kerta tuon tullessani jotain tilalle.
Ei ole pitkä aika siitä, kun raahasin kotiin ikkunanpokan [linkki], jonka maalasin ja sain sitten jopa kehuja siitä! Hedelmälaatikoitakin olen uudistanut pienellä rahalla. Minkäs luonteelleen mahtaa, tällainen olen aina ollut:-). Lukemisen, ja kirjoittamisen ja muun "henkisen" vastapainona on minun saatava aikaan jotakin näkyvää ja omin käsin tehtyä.

Viimeksi tarttui mukaan vanhasta aitastamme tällainen puulaatikko. Se on toiminut lasten leikeissä keittiöhyllynä, nyt se pääsi lisäkirjahyllyksi "ateljeehuoneeseeni".

Jälleen kerran olen lukenut sieltä täältä, kuinka olisi hyvä yksinkertaistaa elämäänsä, kuinka vähemmän on loppujen lopuksi enemmän. Kymmenien ohjeitten joukosta tartuin nyt näihin
1. järjestä oma paikka kaikille tavaroillesi, jotka olet säästänyt poistettuasi turhat ja
2. tee sitä, mikä tuntuu itsellesi tärkeältä:-)

Alla oleva kuvaa myös tuota kakkoskohtaa, sillä luonnon kauneus ja puhtaus on varmaan meille kaikille tärkeä nautinnon asia.

Kuinka monta kuvaa olenkaan ottanut tästä ikkunasta avautuvasta näkymästä! Se pysäyttää minut aina. Se on joka päivä erilainen, aina hiukan uusi. Tänään ovat puut paksumman lumen peitossa kuin tuossa pari päivää sitten otetussa kuvassa, päivällä metsä on raikas ja satumainen, illalla mystinen ja ehkä hiukan pelottavakin.Aina yhtä kiehtova.

Hukunko turhuuteen?

2012-01-12T12:55:00.001+02:00

En minä nyt lahjoihin ole hukkunut, mutta joulu ja sen jälkeiset synttärit muistuttivat taas kerran asiasta, jota haluaisin niin mielelläni toteuttaa - eli elämän yksinkertaistamisesta. Ehkä otsikkoni liiottelee hiukan, sillä eiväthän nämä turhuutta ole,

vaan lähimmäisiltäni saatuja, ajatuksella ja hyvällä maulla ostettuja kauniita käyttöesineitä.

Hyvällä omallatunnolla voin siis kattaa aamiaispöydän näillä Marimekon astioilla. Ne ovat ilo silmälle

enkä ole ostanut näitä itse! Voi olla että mainitsen silloin tällöin tälle lähipiirille, mistä pidän, mistä en:-)

Nyt menen astiakaapille raivaamaan tilaa, eli poistamaan kaikki kipot ja kupit, joita ei ole käytetty pitkiin aikoihin, sillä vähemmän on enemmän pätee edelleen ajatuksissani - myös tässä. Ei niitä tokikaan pois heitetä, vaan säästetään ja Punaisen Ristin kirpparin hyllyt saavat lisää tavaraa.

Lisää vinkkejä säästäväisyyteen antakoon Kirsi Kunnas :

Viikon säästö-ohjelma

Kinu-Kalle säästää toista kättä,

kun toisella tekee

vain toisen käden töitä.

Näin säästyy räpylöitä

ja kännyköitä

ja kännykkäkorvia

ja toinen käsi saa lorvia.

Hän säästää myös toista jalkaa.

Näin alalla kuin alalla

voi yhdellä jalalla

säästää toisen kengän pohjaa.

Ja kun uusi viikko alkaa,

hän vaihtaa jalkaa

ja vaihtaa kättä,

ja toinen silmä töitä ohjaa

koko viikon räpyttämättä

Talviset puut

2012-01-09T22:04:00.003+02:00

Tänään haluan ehdottomasti laittaa jälleen kuukauden vaihtumiskuvan, kun se vihdoinkin on muuttunut.

Talviset puut

hauraat, niiden hiljaisuuden

näin, en nähnyt

kun olin nuori

-Bo Carpelan-

Näinköhän lintujakaan, en muista. Keskellä kaupunkia kun asuin, näin kyllä puluja, naakkoja, pullasorsia....Nyt näen koko lintumaailman kirjon. Jotain hyötyä on siis vanhenemisesta (ja siitä, että asun maalla).

Taidan pysyä hyvin ajan tasalla

2012-01-05T16:58:00.002+02:00

Siitä pitävät kodin kaikki kalenterit hyvää huolta. Tässä muutamia:

Tämä Kotoilijan päivyri vei tänä vuonna voiton kaikista muista viikkokalentereista, jopa Moleskinesta.

Muumimökki kainuulaisessa metsässä koristaa seinäkalenteria, joka on tässä työpöytäni vieressä. Kalenterin sain lahjaksi berliiniläiseltä joulupukilta :-)

Tämä kalenterin antajat tiesivät, että kuvassa oleva kaupunki ja sen historialliset kauniit rakennukset ovat minulle erittäin tärkeitä. Tuon keskimmäisen talon piirsi kaupungin arkkitehti itselleen kodiksi,sen jälkeen siinä on asunut Mathilda Wrede ja vuosisata myöhemmin minä kävin siellä lastentarhaa. Löytyyköhän toista yhtä idyllistä paikkaa lapsuuden leikeille.

Yläkerran aulassa minulla on tällainen ikikalenteri. Siitä puuttuu vielä yksi kuva alanurkasta, mutta pian se korjantuu, kun vaihdan samalla muitakin kuvia Yritän löytää sopivia numeroita ympäriltäni, jotkut noista kun ovat aika tylsiä. Kauneimmat kuvat olen saanut meidän tytöltä tuomisina matkoilta. Idea on muuten täältä . Sieltä saa vinkkejä siitä, kuinka kalenteri toimii:-)

"Aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä"

Hyvää uutta vuotta

2011-12-31T14:26:00.000+02:00

Vuoden viimeinen päivä. En lupaile mitään, ainakaan ääneen. Onhan tätä tekemistä nyt jo niin paljon, että ei oikein tahdo aika riittää. Jatketaan siis vanhaan malliin.

Sitä ennen voi kyllä mielessään luoda lyhyen silmäyksen kuluneen vuoden vaiheisiin. Voihan siellä toki olla sellaista, jota on turha raahata mukanaan uuteen vuoteen,

mutta ainakin blogiystäviäni ajattelen ilolla.........

ja tarjoan jokaiselle uudenvuoden karamellin, ainakin katsottavaksi:-)) Karkit on juuri näperrelty, mistäpä muusta jälleen kuin vanhoista lehdensivuista.
Tuossa makeisten vieressä odottaa Marita Liulian Tarot-elämäntaitopeli. Olisi jo syytä avata se, sillä siitä on jo aikaa, kun ostimme sen Liulian monipuolisen taidenäyttelyn yhteydestä. Sopisikohan se illan ohjelmaan?

Pian alkaa kiinalaisen astrologian mukaan lohikäärmeen vuosi. Lohikäärmeen merkeissä syntynyt on onnekas, mutta toivotaan onnekasta vuotta meille kaikille, syntymäajankohdasta riippumatta.

*************

Eikä uudenvuoden aattoa ilman Eino Leinon Hymyilevää Apolloa. Tällä kertaa valitsin nämä kaksi säettä:

Kuka tietävi, mistä me tulemme

ja missä on matkamme määrä?

Hyvä että me sitäkin tutkimme,

ei tutkimus ole väärä.

Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:

me olemme kerran nyt päällä maan,

ja täällä meidän on eläminen

miten taidamme parhaiten.

--------

Ken yhtä ihmistä rakastaa,

hän kaikkia rakastaapi.

Ken kerran itsensä unhottaa,

hän unten onnen saapi.

Ken kerran itse on onnellinen,

se tahtois onnehen jokaisen

ja antaa ja antaa ja antaa vain

oman onnensa aarteistaan.

Tänä vuonna jouluna

2011-12-28T01:06:00.000+02:00

Oli aurinkoista ja vihreää

ja kuusenoksia lasipurkissa, kuten kaikilla muillakin.

Joulukortteja ikkunassa, kuten viime vuonna.

Lahjoja (olimmeko olleet kilttejä?) ja mitähän tässä paketissa oli?

Siinä oli tuo keskimmäinen kirja, dekkari, joka liittyy Kölnin kaupunkiin. Kiitoksia blogiystävälle! Berliinistä tuli kaunista joulumusiikkia, kiitokset sinnekin. Muutenkin tuli kirjapaketteja, jotka ilahduttivat.

Hyvää huomenta, punahilkka löytyi yhdestä kirjapaketista. Mieluinen kirja runotytölle!

Ja iloinen yllätys joulupukilta. 6vee on havitellut minun vanhaa toisen luokan lukukirjaani ja nyt hän saikin oman, kun joulupukki oli löytänyt "Korvatunturin koulumuseosta" samanlaisen. (Kyllä nettiantikvariaatit vaan ovat hyviä!)

Rauhallista joulun aikaa

2011-12-23T15:25:00.001+02:00

Viimeiset piparit on leivottu.

.Joulukuusi on koristeltu.

Lahjat askarreltu melkein valmiiksi. Tänään maalasin viimeiset purkit liitutaulumaalilla, vielä keksejä tai muuta niihin täytteeksi niin ovat valmiita joulupukin konttiin.

Seinälle kun on sitten vielä ripustettu tämä perinteinen Suuren Tonttukirjan mukana tullut joulukuvamme, voikin joulun vietto alkaa.

Lumiset näreet kuin pienet tontut
vaeltaa valkeissa vaipoissaan
hämyssä sinisen jouluaamun

metsien kirkkoon korkeaan.

Hiljaisuus siellä urkuja soittaa

puitten humina virsinä soi

lumien kristallikynttilät loistaa ..........

(Lauri Pohjanpään runosta Metsien joulu)

Hyvää Joulua!

Nimipäivä, osa 2

2011-12-20T16:44:00.001+02:00

Huomenna on Tuomaan päivä. Vanhan perinteen mukaisesti joulu alkoi tuosta päivästä. Aloitettiin hiljentyminen juhlaa varten eikä tehty enää suurempia töitä.

Minä en noita perinnetapoja voi noudattaa, sillä kyllä täällä vielä töitä löytyy, suuria ja pieniä.

Vähitellen tulee toki valmista. Olen niin onnellinen tuosta jouluruususta, joka ilahdutti meitä jo viime jouluna. Kevään tullen vein sen ulos ja siellä se jo ehti hiukan kukkiakin, kunnes nostin sen nyt sisälle - nuppuja täynnä näyttää olevan tuo minun mieluisin joulukukkani.
Oveen ripustin jälleen monta vuotta sitten lahjaksi saadun kranssin. Tuomaan päivänä pitäisi oveen tai ikkunoille laittaa perinteisesti suojeleva puuristi, mutta niitä ei ainakaan täällä päin enää näy ollenkaan.

Näitä Tuomaanristejäkään en ole aikoihin nähnyt, ehkäpä löydän sellaisen vielä jostakin. (Kuva on Wikipediasta)

Edellisen postauksen Isak-nimi kulkee suvussamme muutenkin kuin sen kuvassa olevan tontun nimenä. Samoin löytyy Tomas-nimisiä samasta suvusta. Nimpparionnittelut :-))

Nimipäivä

2011-12-19T11:51:00.000+02:00

Pikkuiset pojat tulivat meille kuusenhakumatkalle ja sehän oli tietenkin tärkeä tapahtuma, yhtä tärkeä kuin se...

... että vietetään Iisakki-tontun nimipäivää. Ja aina kun Iisakki juhlii nimipäiväänsä, vietetään Kölnissä synttäreitä täällä. Onnea päivänsankareille♡

Joulukuisia mietteitä paremman puutteessa

2011-12-14T11:44:00.001+02:00

Eiköhän näillä naperoilla ole jo kaikki maailman lelut, joita tuonikäisillä pitää olla?

Tai vieläkö joulupukki löytää uusia ideoita. Kuvan automaton hän toi tuolle kuvan vasemmassa ylänurkassa näkyvälle isoimmalle pojalle, eli fafalle viime jouluna ja ahkerassa käytössä se on ollutkin!

♡♡♡♡♡♡♡

Tämä asia minua askarruttaa, miksi kuvien värit haalistuvat, kun ne siirtää tänne blogiin? Kuten nyt näiden kirjastohuoneemme verhojen ruudut, eivät ne aivan noin haaleat ole. (Ensimmäistä kuvaa käsittelinkin hiukan, siitä nuo kirkkaat värit)

♡♡♡♡

Tämä nyt on kaikkien mielessä - tuleeko meille valkoinen joulu? Hiukan on lunta eli sohjoa maassa,

mutta sen verran kuitenkin, että siitä yhden oravan- ja hiirenpesän sai rakennettua. Lasten iloon ei paljoa tarvita. Otetaan oppia!

♡♡♡♡♡♡

Valoisaa Lucian-päivän aattoiltaa

2011-12-12T18:03:00.001+02:00

Sieltähän pikku-Lucia kurkkaa joulukalenterin 13. luukusta

Tällä joulukalenterilla alkaakin olla jo antiikkiarvoa. Aikoinaan tonttu piilotteli sinne lappujaan, tai pienen pieniä esineitä meidän lapsille. Sen jälkeen Arthur-koira oppi odottamaan sieltä joka aamuista tontun tuomaa namipalaa ja nyt, kun 6-vee oli meillä viikonlopun, tiesi tonttu senkin ja oli taas piilottanut yllätyksen. Kyllä ne vaan ovat viisaita ja kaikkitietäviä tyyppejä!

Löysin tämän parin vuoden takaisen videon meidän söpöstä pikku-Luciasta. Äitinsä kanssa hän siinä esiintyy tuoden valoa pimeyteen.

Lucia-merkki, jonka joka vuosi ostan koululaisilta, oli nyt tämän näköinen

Eikö mitään uutta?

2011-12-06T18:10:00.001+02:00

Taidan nykyään toistaa omia ja muidenkin ideoita, mutta eihän nyt koko ajan voi keksiä uutta puuhasteltavaa, jos on jo kerran löytänyt toimivan idean.

Kuten nämä tähdet. Viime vuonna tein niitä kirjanlehdistä - hiukan muutosta siis.

Itsenäisyyspäivänä leivottavat piparit olivat viimeksi raitasia, nyt on vuorossa ruutuinen variantti.

Enkelikuoro harjoittelemassa joululauluja, voisiko olla Lucia-juhlaa varten. Viimeksi enkelit harjoittelivat ulkona.

Myös lintukuoro oli äänessä, tai odottivatko ne vain joulumarkkinoilta ostettua kauralyhdettä?

Pakko kertoa, että idea lintuihin otettu jälleen muualta eli täältä

Pian saksia hakemaan...

2011-12-03T19:24:00.001+02:00

sillä nyt vasta huomaan, että tänäänhän on jo kolmas päivä. Mitähän löytyy kolmannen luukun takaa, kun leikkaan sen auki

...tästä omasta perinteisestä joulukalenteristani, jonka otan aina Hesarista talteen. Tekeekö joku muukin teistä niin? Tai ehkä kaikilla on suklaakalenteri;-)

Eilen oli muuten näin hauska päivä! En tiedä hypinkö ilosta, kuten nämä tässä, mutta mukavaa oli viettää päivä entisten työkavereiden ja suurten ja pienten koululaisten kanssa jouluaskarteluja tehden. Touhua oli kuin joulupukin pajassa - kynttilöitä valettiin, nikkaroitiin lintulautoja, maisteltiin juuri tehtyjä joulukarkkeja ja tehtiin kaikenlaista muuta tunnelman tuojaa jouluksi.

Tänään olen sitten ahkeroinut koko päivän. Päivät menevät niin nopeasti, saa nähdä tuleeko näistä minun aloittamistani töistä valmista ennen joulua. Kudottuja joulupalloja (niitä, joita KAIKKI nyt tekevätt) pitäisi saada lisää ym. ym. Istahdankin nyt pöydälle ja jatkan töitäni:-)

Muuten, idean tuohon kutojaan sain kerran täältä. Siellä on toinenkin idea, jonka aion toteuttaa eli nainen selloa soittamassa. Kannattaa vilkaista noita hauskoja pieniä keramiikkapatsaita, jos kaipaa piristystä.

Ennen lumen tuloa

2011-12-01T11:25:00.001+02:00

Tänään on taas aika julkaista kuukauden vaihtumiskuva, onhan päästy jo joulukuuhun. Kuvissa ei paljon eroa ole, sama leuto "syksy" vain näyttää jatkuvan. Tulisi nyt jo kunnon ensilumi!

Ennen lumen tuloa

Ennen lumen tuloa lunta sataa ummistettujen silmäluomien

alla. Ulkona tuulee, lapsuus on kaukana pimeässä. Kylmästä

ojentaa puu mustan lehvästönsä pilviä kohti. Kuinka lunta

sataa, kuinka tuuli käy, kuinka talvi odottaa hiljaisuutta ja

puhtautta, kuka voi löytää niiden jäljet? Jos ojennat kätesi,

hiutale putoaa sille kuin kohta katoava merkki. Siinä, elämän-

viivalla, kohta poissa.

Ja sitten arvausleikkiin. Kuka on kirjoittanut tämän proosarunon?

Runoteoksen kansikuva, jos vaikka auttaisi vastauksen etsimisessä.

Edit: Kuten dit un datin Allu arvasi, runo on Bo Carpelanin (teoksesta Kleen taulun nimi.)

ON TÄMÄ KANSSA!!

2011-11-26T20:23:00.001+02:00

Huomenna on jo ensimmäinen adventti, joten tänään on sitten pikkujoulu, eipä uskoisi! Mittari vain jaksaa näyttää lämpöasteita ja"syysmyrsky" riehua. Eikö nyt pitäisi olla edes hiukan lunta, että pikkujoulutontut pääsisivät piiloutumaan kinoksen taakse,

kun ovat juosseet ovelta ovelle, soittannet kelloa tai koputtaneet äänekkäästi ja heittäneet kynnysmatolle kortin, jonka takana on salaperäinen pikkujoulutervehdys.
Tällainen perinne elää vielä täällä, vaikka vuosi vuodelta laimeneekin. Varsinkin vanhat ihmiset kertovat innoissaan, mitä kaikkea tuohon aikoinaan liittyyi. Aika paljon olivat tavat muuttuneet noista ajoista jo silloin, kun me tänne muutimme, mutta kyllä meidänkin lapset mielellään muistelevat, kuinka jännittävää oli syöksyä lumikinokseen, kun oli heitetty kortti ja talonväki huhuili ja etsi tonttuja.
Muutaman kerran on ovikello soinut tänä iltana, ja vaikka

pimeää pihaa valaisevat kynttilät, ei tonttuja näkynyt. Vikkeliä olivat. Varmuuden vuoksi oli parasta huutaa: ♥ Hyvää pikkujoulua. Glad lillajul ♥

Taiteillut meidän J. vuonna 1980

Hetken oli valoisaa

2011-11-22T23:16:00.001+02:00

Miten kuurainen aamu ilahduttikaan eilen.......

......tänään oli sitten jälleen tavallisen harmaata. Mitäpä tuosta - joulumieli ehti kuitenkin jo asettua taloksi

ja niin tein ensimmäisen joulupallon. Lapasten kutomisen laitoin hetkeksi sivuun, kun halusin kokeilla, miltä nämä perinnekuvioiset pallot näyttävät kuusen oksalla. Arnen ja Carlosin Joulupallot-kirjasta kerroinkin jo täällä [linkki].

Siinä kutoessa tulisi aika ehkä pitkäksi (vaikka noiden pallojen kuvioiden seuraamisessa on kyllä oltava tarkkana), joten joskus kuuntelen radiota, jos sattuu tulemaan mielenkiintoista ohjelmaa juuri silloin.

Useimmiten minulla on kuitenkin ladattuna joku mielenkiintoinen kirja, jota samalla kuuntelen. Tällä hetkellä se on tämä Juhani Ahon pienoisromaani Helsinkiin, jossa saan siirtyä 1800-luvun tunnelmiin , sen sielunmaisemiin, matkakuvauksiin, sosiaalisiin oloihin ja kaikkeen siihen, mitä toi tullessaan muutto pienestä maaseutukaupungista Helsinkiin. Kielipolitiikkakin nostattaa tunteita aivan kuten meidänkin päivinämme.

Nyt lataan muutaman osan lisää, että on kuunneltavaa huomenna, kun jatkan kutomista, joko lapasten tai joulupallojen - se onkin muuten hauskaa ja koukuttavaa hommaa.

Mielen piristäjiä

2011-11-19T16:14:00.001+02:00

Tämä on jälleen sellainen päivä, että harmittaa vähän, kun ei oikein saa tehtyä kaikkea kivaa, mitä haluaisi. Tai ei ehdi ja kun on niin pimeääkin! Aurinko raukka yritti olla hetken esillä piristämässä mieltä. Hyvä sekin, kuten myös se, kun meillä on näitä hienoja sanataiteilijoita, jotka löytävät ne oikeat lauseet, joka tilanteeseen.
Nämä kun aina muistaisi:

Ei sinun tarvitse osata laulaa,

kunhan laulattaa niin päivä onnistuu.

Helena Anhava

Olen minä sentään kiitollinen elämästä:

että sai lukea Tsehovia ja Blixeniä, Nabokovia ja Gorkia,

Tanizakia ja Jotunia.

Ja että sai itse tehdä muutaman muistiinpanon.

Eeva Kilpi

Tehokkaita sanoja, sillä taidan nyt jatkaa tätä ikuisuusprojektiani, joka alkaakin olla jo loppusuoralla.

Edit: Kirjahyllykuva vaihdettu:-)

Näin minä teen

2011-11-15T00:17:00.001+02:00

kun haluan kirjoilleni tai kalentereilleni tai ehkä reseptiviholleni omannäköiset kannet. Idea ei ole uusi, sillä näitä kankaisia kirjankansiahan minä tein jo blogitaipaleeni alussa. Samaa kangastakin oli pieni pala jäljellä, mikä oli hyvä, koska kangas tuntuu lukiessa hyvältä käsissä.

1. Kirja laitetaan avattuna kankaan päälle. Leikataan siten, että kangaspala on joka reunoilta 5cm leveämpi kuin kirja. (Oikea ja vasen reuna saa olla leveämpikin).

2. Reunat siksakataan ympäriinsä ja molemmista sivureunoista, oikealta ja vasemmalta taitetaan ja noin sentin levyinen saumavara nurjalle puolelle ja silitetään.

3. Kirja aseteaan avonaisena kankaan päälle. Taitetaan käänteet sivuilta ja kokeillaan, että kangas ei kiristä, vaan kirjan voi avata ja sulkea vaivattomasti. Silitetään nämä sivureunojen taitokset. Samoin silitetään 5 cm.n levyiset taitokset ylä- ja alareunaan.

4. Sitten siirrytään jälleen vanhan Husqvarnan ääreen ja ommellaan ylä- ja alareunoista 5cm päästä saumat kaikkiin nurkkiin.

Näin!

5. Kiepautetaan kansi oikeinpäin ja laitetaan kirja sen sisälle. Hauskin työ on vielä edessä, tai olisihan sen voinut tehdä jo tuolla alussakin, eli kannen koristeleminen oman näköiseksi.

6. Valinnan vaikeus, kun näitä siirtopaperille tulostettuja kuvia on jo entuudestaan äidistä, isästä. isovanhemmista ja koko suvusta.

7. Kanteen pääsi tällä kertaa lapsuudenaikainen vappukuva. Kirja sen sisällä vaihtuu tarpeen mukaan.

Mietin, että näitähän voisi tehdä vaikkapa joululahjaksi kirjoja rakastaville ♥

Kirjoista on moneksi...

2011-11-12T21:40:00.001+02:00

...kuten olen jo monta kertaa todennut blogissanikin.

Helsingin kirjamessuille en päässyt, mutta ei se mitään, löytäväthän kirjat ja kirjailijat muitakin paikkoja tullakseen kuulluksi ja nähdyksi. Tämän viikonlopun aikana järjestetään täällä minun kotinurkillani Vaasan Littfest, joka tarjoaa mielenkiintoista ohjelmaa kolmeksi päiväksi.
Eilen olimme kuuntelemassa Märta Tikkanen-seminaaria Elän, kirjoitan. Mielenkiintoinen keskustelu jo itse kirjailijan kertojalahjakkuudesta johtuen ja keskustelun vetäjät Pia Ingström ja Monika Fagerholm osasivat myös esittää ne oikeat kysymykset.

Mielenkiintoista oli myös kuulla, mitä mieltä kirjailija on omien teostensa käännöksistä. Vaikka olisi kuinka hyvä kääntäjäntyössään, voivat erilaistet pienet kielen vivahteet, kuten erilaiset tunnetta ilmaisevat sanat, tuottaa vaikeuksia. Oma mielipiteeni on, että onnistumisen kannalta olisi oltava täydellisesti kaksikielinen. Tuon kielen takia ostinkin Emman ja Unon ruotsinkielellä (lisäbonuksena tietenkin nimikirjoitus), aivan samoin kuin halusin Bo Carpelanin viimeisen kirjan ruotsinkielellä. Etten vain menettäisi mitään:)

Muitakin hyviä ostoksia tuli tehtyä. Melkein kaikki noista tilaisuuksista pidetään kaupunginkirjaston tiloissa. Siellä kun vaeltelin, tein hienon löydön! Tai onneksi meillä oli tyttökin mukana, sillä hän tämän löysi;-)

Kantelettaren lasten runoja Kirsti Gallen-Kallelan kuvittamana. Mikä löytö! Kirja on kuin uusi ja hinta 20 senttiä . Kiitos, Vaasan Kaupunginkirjasto!
Kirjassa on monta runoa, joista meidän tytön 6vuotias pitää, mutta en malta antaa kirjaa hänelle noiden grafiikkakuvienkaan takia, hän saa lukea sitä meillä ollessaan. Meni akka metsään on runo, jonka hän osaa ulkoa jo ennestään, vaikka tääsä kirjassa on sitten pitenpi, kolmesivuinen versio.

....Vaskisella va'illa, Kultaisella kuppisella, Maalatulla maljasella jatkuu tuo Hus sika metsään, kuten me kaikki muistamme.

Nyt olen hypännyt otsikosta jo liian kauas. Palaan siis tuohon: kirjoista on moneksi.

Vaikka nuo pienet pojanpojat lukevatkin kirjoja, on heillä niille muutakin käyttöä. kuten...

tien rakentaminen, joka

jatkuu ja jatkuu.

Ja vaikka pojilla on Brion sun muut autoradat, taitaa tämä itsetehty olla kuitenkin se paras!

Lempisatuja & satuhaaste

2011-11-08T23:41:00.000+02:00

Tämä Katja/Lumiomenan satuhaaste oli minulle, kirjoja rakastavalle, niin houkutteleva, että on aivanpakko olla siinä mukana. En ole varsinainen kirjabloggaaja, joten sillä verukkeella aion ollaanalysoimatta sen kummemmin satuani. Vastaan haasteeseen omalla tyylilläni.

Aiemmista jutuistani voijo päätellä, että elämme täällä aika usein satujen maailmassa. Tällä hetkellätuntuvat luonnosta kertovat tarinat, vanhat opettavaiset kansansadut Aisopoksen sadut mukaan lukien kiinnostavan erityisesti. Entiedä, mitä pikku moralisteja nuo meidän 6-, 4- ja 2-vuotiaat lastenlapsemmeovat. Ehkä nuo kaksi vanhempaa jo mielessään miettivät, mikä on oikein, mikäväärin ja pohtivat kenties muita filosofisia kysymyksiä maan ja taivaan väliltä:-))

Kolmen puun nimet on omasta toisenluokan lukukirjastani, josta kerroin jo täällä [linkki]

Satu kuuluu 6veen suosikkeihin. Vaikka se on lyhyt, jaksaa se huvittaa häntä aina yhtä paljon - varsinkin, tuo, kun karhu toteaa: honka, mänty, petäjä yrittäessään keksiä kolmen puun nimet:)

Neljävuotiaan suosikki on tällä hetkellä Aisopoksen satu Pohjoistuuli ja aurinko. Monta kertaa hän on jo kertonut, että sitä luetaan siellä hänen mummunsa luona ja kun meillä ei tätä kirjaa ole, etsin ja löysin sen onneksi netistä [linkki]

Sadun opetus: suostuttelu tehoaa usein paremmin kuin voima ja pakottaminen.

Tässä olikin kylliksi aasinsiltaavarsinaiseen asiaan, haasteeseen.

Kun olen venäläisten klassikoidensuuri ystävä, oli luonnollinen valintani Leo Tolstoin Kuinka hanhi jaetaan.Satua ja totta. Otava 2008. Matti Anhava on kerännyt tähän teokseen 36 tarinaa - mukanaon opettavaisia, tyypillisesti huumorilla höystettyjä eläintarinoita,realistisia kertomuksia luonnonilmiöistä ja kun on kysymys Tolstoista, näkyvätsiellä myös hänen humanistisetelämänkatsomukselliset mielipiteensä..

Tarinat ovat peräisin oppikirjoista, joita Tolstoikirjoitti opettaessaan talonpoikien lapsia maatilallaan Jasnaja Poljanassa. Neovat lyhyitä ja ytimekkäitä, ja niiden sanoma pätee tänään yhtä hyvin kuin tuolloin, sata vuotta sitten.

Keisarinpaita on tyypillinen esimerkki opettavaisesta sadusta.

Keisari oli sairas ja lupasi puolivaltakuntaa sille joka hänet parantaisi. Siinä viisaat sitten pohtivat miten keisariaauttaisivat Lopulta keksitiinparannuskeino: jos löydetään mies, joka on onnellinen, otetaan häneltä paita javiedään keisarille, puetaan hänen ylleen ja hän tulee terveeksi.

Tehtävä ei ollutkaan helppo, onnellistamiestä ei niin vain löytynyt. ”Joku oli rikas, mutta raihnainen, toinen terve, muttaköyhä, joku oli sekä rikas että terve, vaan vaimo oli huono ja lapsetkelvottomia – kaikilla oli jotakin valittamista.”

Melkein siinä oli toivo mennyttä,kunnes sattumalta eräänä iltana prinssin kulkiessa pienen mökin ohi, kuuluiavoimesta ikkunasta: ”Kiitos ja kunnia, minä olen raatanut otsani hikeen, olensyönyt ja käyn levolle, mitä minulta enää puuttuu?”

Tästähän prinssi ihastui , käski lähettiläidenhakea mieheltä paita ja antaa hänelle niin paljon rahaa kuin tämä halusi. Mitenkävi? Eipä saanut keisari paitaa, sillä tämä onnellinen mies oli niin köyhä,että hänellä ei sellaista ollut.

Kiittämättömyyson maailman palkka onsatu, jonka jätän toiseen kertaan. Muita teemoja ovat tietenkin nokkeluus,typeryys, itsekkyys, laiskuus, ahneus, epärehellisyys…. Voivat kuulostaa liiankinmoralistisilta näin lueteltuina, mutta Tolstoi on saanut ujutettua nuo asiat satuihin pirteästi ja hauskasti, niin lapsiakuin aikuisia kiehtovasti. Matti Pikkujämsä on tehnyt kirjaan kuvituksen, jokaantaa sille vielä reilusti lisäpisteitä.

Voiko uskoa

2011-11-05T19:54:00.000+02:00

almanakkaan, riimusauvaan tai Kustaa Vilkunan kirjoittamaan Vuotuiseen ajantietoon, kun katsoo ikkunasta ulos? Joulukuuta kohti ollaan menossa hyvää vauhtia, mutta puutarhassa kukat luulevat kesän jatkuvan.

Jouluruusutkin innostuivat kukkimaan jo nyt, eivät malttaneet odottaa ensi kevättä.

☼ ☼ ☼

Jos nämä kesäiset tunnelmat eivät enää jaksa viehättää, vaan haluaa tähän vuodenaikaan "paremmin sopivaa" tunnelmaa, voi aina mennä marketteihin ja tavarataloihin. Niissähän joulu on alkanut jo kauan sitten.

Ja on kyllä sanottava, että ilahduin löytäessäni aiemmin syksyllä Prisman kirjapöydältä Arnen & Carlosin Joulupallot. Mikä hieno idea näiltä entisellä rautatieasemalla asuvilta muotisuunnittelijoilta! Pohjoismaisten perinteiden mukaan suunniteltuja joulupalloja ryhdyn minäkin nyt kutomaan. Kirjassa on hyvät ohjeet ja selvät kuvat, joten eiköhän onnistu.

Nyt vain puikot kilisemään!

Maa on martaana....

2011-11-01T08:30:00.000+02:00

siitä nimi marraskuu, kuten täältä luin. Martaana tai ei, saamme kuitenkin edelleen nauttia lämpimästä syksystä ja viikonloppuna viihdyimme jälleen kesäpaikassamme.

Kun nyt aloitin vanhalla sanonnalla, voin hyvin jatkaa vanhaa kuukausihaastetta, tällä kertaa keksien alkukirjaimista aforismeja. Niistähän on aina hyötyä.

Me olemme kaikki neroja kymmenvuotiaiksi saakka. Aldous Huxley
Ajatukset ovat usein luovempia kuin teot, teko vaatii rohkeutta.
Rakastaminen ei ole toistensa silmiin katsomista, vaan katsomista yhdessä samaan suuntaan. *
Rakkaus lohduttaa kuin aurinko sateen jälkeen. Shakespeare
Aikaa on aina tarpeeksi, jos vain käytämme sitä oikein. Goethe
Se joka säilyttää kykynsä nähdä kauneutta, ei koskaan vanhene. Franz Kafka
Kun sormi osoittaa kuuta, typerys katsoo sormea. Kiinal. sananlasku
Uskokaa unelmiin, sillä niihin on piilotettu ikuisuuden portti. Kahlil Gibran

Unessa mielemme järjestää itse itseään.

*Antoine de Saint Exupéry

Näin kauniita ja kestäviä "syyskukkia" sain pikkupojilta jokin aika sitten.

EDIT: Apua, tämä kuukauden vaihtumiskuva oli vähällä unohtua. Pientä muutosta jo näkyvissä.

Kuvista runoihin

2011-10-29T18:59:00.000+03:00

Lapsille ja lapsenmielisille.
Olen todennut tämän jo ennenkin: Pikku Pegasos-kirjasta löytää runon kuvaan kuin kuvaan. Keramiikkapöllöni saa luvan olla ensimmäisen runon muusa ( taiteellisen inspiraation symboli).

PÖLLÖSTÄ OPPIA OTTAA SIETÄÄ

Vanhasta viisaasta pöllöstä oppia ottaa sietää:

mitä vähemmän se puhuu, sitä enemmän se kuulee,

mitä enemmän se kuulee, sitä vähemmän se luulee,

sitä enmmän se näkee ja tietää.

Engl. kr., suom. Panu Pekkanen

6vee on kiipeämässä nuoreen koivuun, tuulenpesääkö etsimään? Ne häntä tällä hetkellä ainakin kiehtovat ja automatkalla viimeksi laskimmekin kilpaa tuulenpesiä. Hän voitti.

TUULENPESÄT

Kun syksyllä peippo lähtee

ja laulu häviää

ja metsä on aivan tyhjä,

niin puilla on ikävää.

Sen vuoksi tulee tuuli

ja oksia kiertelee,

se tekee pesiä puihin

ja niissä ulisee.

Ja kun pieniä peippojansa

puu muistaa suruissaan

niin tuulen hassu laulu

sen panee nauramaan.

Aale Tynni

Mitä metsästä löytyy, kiehtoo myös pikkupoikia, mutta autot ovat aina autoja, syksyn tuulessa ja viimassakin. Auto voi olla vaikka vanha kupla ja

KENKÄ VOI OLLA AUTO

Kenkä voi olla auto, jota jalka käyttää,

silloin saapas mustalta umpiautolta näyttää.

Tavallinen kenkä perheauto olla voisi

ja tennistossulle urheiluauton osan soisi.

Sandaalit jalassa avoautossa kulkee,

mutta mikä kenkä sisäänsä monta jalkaa sulkee,

ei sellaista kenkää olekaan vielä keksitty.

Jos olis, niin se linja-autoks nyt ois ristitty

Kenkä voi toimia myös jalan kotina

ja sateella silloin, kuuluu ulkoa lotina

mut arvaas mikä on - ihmisjalan sairaala,

se on sitä kun jalka on kipsissä.

M.A. Numminen

Muodissa mukana?

2011-10-25T13:06:00.000+03:00

Uusi muotivirtausko? Kiireettömyys.Hidastaminen. Minun on helppo mennä tuohon trendiin mukaan, koska työelämä onjo takana ja saan oikeastaan ajatella vain itseäni (toki myös läheisiäni). Vaikka onhan minua oikeastaan aina ärsyttänyt jonkinlainenkiireen ihannointi, kiireellä ylpeily ja tehokkuuden palvonta. Jo lapsilla onnykypäivänä tiivis päiväohjelma ja onhienoa olla ”kiireinen eläkeläinen”. Totta on, että eläkeläisen aika kuluunopeasti, ei ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisi, kun vihdoinkin on vapaa-aikaa,mutta taitaa siihen olla syynä tahdin hidastuminen vähitellen muutenkin. ”Olet tärkeä ja arvokas,mutta se ei ole seurausta kiireestäsi” on toteamus, jonka olen joskuskirjoittanut muistiin.

Kun itse olin lapsi javielä kun omat lapseni elivät lapsuuttaan, ei ollut samanlaista kiirettäminnekään kuin nyt, tai olihan toki – jatkamaan leikkiä siitä, mihin se oliviimeksi jäänyt. Minkälainen onnykypäivän pienen lapsen elämä? Aivan kuten aikuisen - on harrastettava sitä sun tätä, koulu- tai jopäiväkotipäivän jälkeen on riennettävä nopeasti erilaisiin äidin ja isänmielestä kehittäviin harrastuksiin. Kuitenkin hitaampi päivärytmi olisilapsille vielä tärkeämpi kuin aikuiselle. Lapsen kehitykselle tekee vain hyvääolla välillä hetken hiljaa omiin leikkeihinsä keskittyen. Milloin lapsi ehtiitutustua omaan itseensä, jos aina on kiire ja aina on toimittava peli- jamuiden sääntöjen mukaisesti. Ehtiikö lapsi enää elää lapsuutta?

”Nosta jalka kaasulta:perhonen ylittää tien” on suosikkirunojani, kiitos Eeva Kilven.

Reseptivihostanikinlöydän kiireettömyyteen liittyvää asiaa. Muistaakseni aikoinaan Hesarista leikkaamassani ohjeessa kerrotaan, että Slow food –liike arvostaahitautta, lepoa ja vieraanvaraisuutta, varjelee traditioita ja omaperäistätuotantoa. Hienoja asioita minunkin mielestäni.

Lisää vettä myllyyn:meidän pitäisi lähipäivinä lähteä kesäpaikkaamme, Suomen ainoanCittaslow-kaupungin (Slow City) kupeeseen. Siellä tahtimme on ainaautomaattisesti hidastunut, jo ennen tuollaisia nimityksiä :) ,vaikka töitä siellä aina löytyy,taitavat ne olla rentouttavia sellaisia.

Kuitenkin, kun nyt jokapuolella tulee vastaan neuvoja, saarnataan, kuten nyt minäkin, on tuo hidastamisen muoti-ilmiöksi tekeminen alkanutärsyttää . Nyt suoritetaan hidastamista oikein olan takaa, kiireettömyydestä ontullut kunnon kansalaisen hyve. Kohtuus kaikessa! En aio muuttaa TODO-listojani NOT TO Do –listoiksi, mutta en aio myöskään ryhtyä harrastamaan 20minuutin speed-joogaa. Aion edelleenkin olla välillä stressaantunut jakiireinen, välillä taas otan iisimmin.
Olen jo aikaisemminaikonut tarttua tähän aiheeseen, mutta tein sen vasta nyt luettuaniMeijerielämän Lumikon hienoja (jälleen) mielipiteitä.

Vielä lopuksi menneisyyden rauhaa huokuva runo, Bo Carpelanilta, totta kai.

Päivällisen jälkeen oli aivan äänetöntä tunnin.

Oli kuin hämärä huoneessa olisi tihentynyt.

Isä varjosti kädellä kasvojaan kun nukkui.

Esineet vanhenivat.

Äänet pihalla kajahtelivat verkkaan kuin lumi.

Äiti ompeli alasluisuneitten silmälasien lävitse.

Kirjan yli näin ne läheltä niin kuin hiljaisuus tuo lähelle.

Pöytälamppu loisti vaimeasti.

Täsmälleen tunnin kuluttua isä nousi ylös.

Elämä virtasi takaisin huoneeseen ja ääniin.

Kun he puhelivat, olin taasen yksin.

Kaikki oli valoisaa kuin pimeän tauottua.

Ilahduttavia asioita

2011-10-21T20:41:00.001+03:00

1. Postilaitosta ja postinkulkua sitten jaksetaan haukkua, mutta meidän postilaatikko on kai poikkeus. Sen kun avaa, löytyy aina silloin tällöin yllätyksiä, jotka saavat mielen iloiseksi. Sieltä olisi voinut löytyä vastauskirje Berliinistä ja toinenkin samasta kaupungista, jos vain olisin ensin itse kirjoittanut sinne:-)

Kölnistä on tullut kaksikin lähetystä. Tuo mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä filmi Das Leben der Anderen tuli jo jonkin aikaa sitten, mutta tuo paketti, joka ei ole minulle, vaan meidän tytölle ja ilahdutti minuakin, tuli tänään ja nopeasti tulikin. Kusti polki reippaasti!
Yhtä reipas oli Akateemisen Kirjakaupan verkkokauppa. Erittäin nopeasti ja erittäin edullisesti tuli tilaamamme kirjalähetys, joka sisälsi mm. jo jonkin aikaa haikailemani Bo Carpelanin kirjan Blad ur höstens arkiv (Lehtiä syksyn arkistosta). Uskon, että se on suomenkielelle käännettynä oikein hyvä, mutta mieluummin luen sen kuitenkin alkuperäisellä kielellä.
Marimekon Surrur tuli myös jo muutamia viikkoja sitten. Se lupaa "rutkasti ideoita kotiin, päälle puettavaksi ja ihan vaan arjen iloksi" ja pitää lupauksensa.

2. Ilahduttava on myös tämä väriläiskä ikkunallamme. Se jaksaa kukkia kuukausia, kunnes väsyy, kasvattaa uuden varren ja yllättää aina vaan useammalla kukalla. Saman tekee sen kermanvalkoinen lajitoveri viereisellä ikkunalla. Kiitollisia kasveja nämä orkideat! Vähään tyytyväisiä, kunhan vain pääsevät lämpimään kylpyyn kerran, pari kuussa.

3. Anna Elina ilahdutti minua tällä tunnustuksella. Kiitokset vielä kerran. "Tähän tunnustukseen ei liity mitään itsestä kertomis- ja tunnustamisvaatimuksia, vaan riittää, kunhan laittaa tunnustuksen eteenpäin kymmeneen blogiin", kuuluvat säännöt. Monet tämän ovat jo saaneet ja koska minä en seuraa aktiivisesti niin kovin montaa blogia, laitan tämän eteenpäin niihin blogeihin, joiden kirjoittajat tietävät minun seuraavan heidän hienoja juttujaan.

4. Ilahduttava asia minulle olisi, jos käväisisitte joskus täällä :-))

Kirjat kaunistuvat

2011-10-20T00:15:00.000+03:00

On kirjoja, joilla on niin paljon tunnearvoa, että niitä ei vain voi heittää pois....

....vaikka olisivat tämän näköisiä. Eivät ne kylläkään mitään kirjahyllyn kaunistuksia ole, joten

ehostetaanpa niitä hiukan. Hopeakynät, sakset, pala askartelukartonkia esille ja töihin.

Nopeastihan tämä kävi

ja nyt ovat kirjat ihan salonkikelpoisia. Idean löysin täältä,

mutta 6vee ei ideoita muualta metsästä, vaan keksii itse.

Nää siis asuu tässä ja nuo on niiden sängyt ja ne on aika väsyneitä, kun ovat pelanneet juuri jalkapalloa..... ja eikö niillä ookki hienot kampaukset.

Pienen pojan filosofiaa / En liten pojke filosoferar

2011-10-14T23:59:00.002+03:00

Meillä on suuri osa miehen suvun valokuvista irrallaan laatikoissa. Onneksi on moniin kirjoitettu taakse tiedot, mutta paljon siellä on vielä "tuntemattomia", ainakin meidän jälkipolvelle. Kuvia katsellessani tuli vastaan tämä mietteliäs pikkupoika, joka toi mieleeni runon lapsuuden ajan "säännöistä". Oletan, että niitä tämä pikku R tässä kertailee mielessään tultuaan maaseudun rauhaan, pois kaupungin leikeistä.

Ei saanut astua laattojen saumoille, piti sylkeä kissojen perään,

ei saanut mennä tikkaiden alitse, portaat piti harpata

kaksi kerrallaan kunnes keuhkot läähättivät pääsyä

vapaaehtoisesta piinasta.

Keittiön pöytäliinan kuvioitus oli vaativa.

Aina oli sääntöjä. poikkeukset olivat kuin pääskyt kesällä,

harvinaiset kiirivät kirkaisut, jotka taas katosivat,

ja piha oli sunnuntaivaiti.

Säännöt tekivät olemassaolon salaperäisemmäksi kuin se oli.

Ja ajatukset suihkivat ääneti kuin sukkula

kudosta niin vinoa, vinoa

tai värillistä, aivan ihanaa.

Tuossa runossa on Bo Carpelan osannut hienosti kuvata lapsuuden ajan tunnelmia. Juuri tuollaistahan se aika oli, itsekeksittyjä sääntöjä täynnä ja voi miten jännittäväksi ja hauskaksi ne elämän tekivätkään. Runo löytyy teoksesta Gården/Piha.

EDIT: Nyt kun tarkemmin ajattelen, huomaan, että ei tuo pikkupoika noin voinut filosofeerata, koska tuossa iässä hän ei osannut montaakaan sanaa suomea. Näinhän sen pitää olla :

Det gällde att inte stiga på skarvar, att spotta efter kattor,

inte gå under stegar, ta två trappsteg i taget

tills lungorna flämtade efter befrielse från en självvald plåga.

Köksbordduken hade sitt krävande mönster.

Det fanns alltid regler. Undantagen var som sommarens svalor,

sällsynta ilande skrik som åter var borta

och gården söndagstyst.

Reglerna fanns för att göra tillvaron hemlighetsfullare

än vad den var.

Och tankarna gick tyst som en skyttel

och vävde de snedaste vävar

eller i färg helt underbara.

Suomenkielinen teksti on Tuomas Anhavan hienoa käännöstyötä ja kirjassa on kaunis Hannu Tainan kuvitus.

Tervetuloa taidenäyttelyyn

2011-10-10T23:26:00.000+03:00

(Kuvan tausta täältä)

Tämän harmaan maanantaipäivän olen viettänyt melko tiiviisti tässä koneen äärellä erilaisia töitä tehden. Toista oli eilen. Lähdimme - ei tuon kartan osoittamille paikoille, vaan jälleen kerran sinne omaan paratiisiimme, kesäpaikkaamme.
Kun oli tarkistettu, miten aitan kattohommat olivat edistyneet, kun oli syöty puuhellalla lämmitetty pastapata, kun oli laitettu talviverhot paikoilleen, kääritty rullalle suurin osa matoista ensi kevättä odottamaan, kun oli istuttu rauhassa kahvimuki kädessä talon portailla auringon lämmittäessä, oli aikaa kulkea ympäriinsä, nauttia raikkaasta ulkoilmasta ja maalata muutama taulu kameralla, se kun on aina mukana.
Vielä me ehdimme tulla tänne muutaman kerran ennen talven tuloa, vaikka varma merkki sen lähestymisestä ovat punatulkut, jotka olivat tulleet metsästä keräämään siemeniä pihan kukista ja pensaista. Myös talitiaiset hyppelivät ahkerina ruokaa keräämässä.

Kotiin ajelimme jälleen hienoa musiikkia kuunnellen, Dylania tietenkin, Cohenia, Bonnie Tyleria ja sitten tätä kaunista Céline Dionin esittämää Pour que tu m'aimes encore

Paras laittaa versio, josta näen sanat. On niin hauska laulaa tätä hänen mukanaan;)

Suven jälkeen väsyttää.....

2011-10-08T00:13:00.000+03:00

...aurinkoa, siksi jää

aamuisin se nukkumaan

eikä valvo iltojaan.

(Aune Laaksi)

Pian on tämä tämä Syksystä suveen Luen ja kerron luettu aivan puhki ja se jos mikä todistaa kirjan olevan hyvä. Ei ihme, kun kirjailijoina on Z. Topelius, Marjatta Kurenniemi, Teuvo Pakkala, Oiva Paloheimo, Lauri Pohjanpää, Immi Hellén, Aleksis Kivi, Eino Leino, Uuno Kailas ja moni muu. Kansansatujakin sieltä löytyy useampia. Tämä toisen luokan lukukirjani on ollut siis ahkerassa käytössä, sitä on luettu, siihen on piirrelty, sitä on pidetty konttorileikeissä tilikirjana sivujen yläreunoissa olevista merkinnöistä päätellen.
Nyt kirja kiinnostaa kovasti 6vuotiasta tyttärentytärtä. Siitä on skannattu ja kopioitu jo monta satua, kun teemme hänelle niistä oman kirjan saduista ja runoista, joista hän pitää. Voi kun hän nauttii niitä lukiessaan.

Hölmöläissaduille nauramme tietenkin aina, mutta muitakin suosikkeja on, kuten tämä Kymmenellä pennillä siirappia ja onneksi kirjasta löytyi kansansatu karhusta, sudesta ja ketusta, jotka kilpailivat siitä, kuka nopeimmin keksii kolmen puun nimet, sillä puut ja luonto ovat tälle tytölle kovin tärkeitä.

Aina täällä ollessaan hänen on päästävä tutkimaan, mitä puita metsästä löytyy. Tässä kerätään kyllä marjoja heinänkorteen,

kun niitä nyt vielä löytyy.

Ja verenpisarat vain kukkivat, kun syksy jaksaa olla niin yllättävän lämmin ja yllättävä muutenkin. Tänään oli melkein hirmumyrsky, eilen oli "kesäpäivä" ja pari päivää sitten oli - yöllä tietenkin - kauhea ukonilma.

Lokakuu - puu, ruoho lakastuu

2011-10-01T00:31:00.000+03:00

Vähitellen, vähitellen alkaa luonto näyttää tosissaan syksyn merkkejä. Kuukausi on kulunut siitä, kun katselin ikkunasta tätä samaa maisemaa. Kovin suuria muutoksia ei siinä näytä tapahtuneen leudon syyskuun aikana, kuun jonka viimeinen päiväkin oli lämmin kuin keskellä kesää.

Antaakohan tämä Kaarlo Sarkian runo totuudenmukaisemman kuvan lokakuusta ?

LOKAKUUN YÖSSÄ

Noin kylmän valkeana
nous sirppi uudenkuun!
Noin näkyy virran vana
nyt läpi paljaan puun!

Noin usva-aaveet mataa
veen pintaa himmeää.
ja puista verta sataa,
mi martoon maahan jää.

Niin syys, niin syys on tullut!
Puu, ruoho lakastui.
Vain haavelinnut hullut
yömustaa vettä ui.

Mut vaikertelet turhaan
sa eessä viikatteen:
se tottunut on murhaan
niin moneen tuhanteen.

Noin nousee purevana
tuo sirppi kohtalon.
Vain puuttuu viime sana -
ja korjuu tehty on.

Tuntuu väärältä päättää postaus noin synkkään runoon ja noin synkkään kuvaan, onhan syksy väreissään niin uskomattoman kaunis.

Taitavasti on tämänkin "taulun" maalari sekoittanut paletissaan vihreää, keltaista, oranssia ja ruskeaa!

Valoisaa syksyn mieltä !

"Kaikki näyttää joskus harmaalta. Etsi silloin värejä elämääsi"

2011-09-27T23:39:00.000+03:00

Kun lähdemme kesämökille, on minulla korissa mukana kirja, jota parhaillaan luen, tällä hetkellä Hannu Väisäsen Kuperat ja koverat, suklaata, käsityö ja usein myös joku inspiraatiokirja. Shannon Fricken Sense of style: Colour on tässä tarkoituksessa seurannut mukana jo useamman kerran.
Jotkut siinä olevista kuvista tuntuivat tutun näköisiltä........

Yllä olevat kuvat kopioitu Shannon Fricken kirjasta Sense of style. Colour

...ja kun minulla on tallella leikkimisen halu ja taito, mutta ei aina mielikuvitusta, päätin matkia Frickeä

ja tehdä vaatimattomamman, mutta samanhenkisen version omasta kesäpaikastamme. Oi kun minulla oli hauskaa, vaikka sainkin hiukan ihmetteleviä katseita osakseni:)

Ei tuossa leikkimisessä kovin kauaa mennyt, sillä työt odottivat. Minä aloin leikata ruohoa ja Mr. Clarissa meni läheiseen metsään palatakseen aika pian tällaisen saaliin kanssa!

Syksyhän on juuri nyt parhaimmillaan, ei anneta harmaidenkaan päivien lannistaa, vaan nautitaan syksyn väreistä ja sen antimista!

Tunnustuksia ruusujen kera

2011-09-24T22:29:00.000+03:00

Anna Elina Vielä yksi rivi...-blogista muisti minua kauniilla ruusuilla. Lämpimät kiitokset! Tunnustukseen liittyen on nyt vastattava viiteen kysymykseen eli kerrottava viisi lempiasiaa. Onneksi mukaan on tullut uusia blogiystäviä, joten voin hyvällä omallatunnolla lainata entisiäkin vastauksiani:)

1. Lempiruoka : Kala ja kasvisruoat, esim. parsakaalipaistos on hyvää. 250g parsakaalia - 1dl kermaa - 2dl raejuustoa - 2dl juustoraastetta - 2dl porkkanaraastetta - 1 hienonnettu sipuli. Parsakaali keitetään ja laitetaan voideltuun uunivuokaan. Päälle muut ainekset hyvin sekoitettuina 150° n.15min. Lisänä riisiä.

(Vastaus postauksestani 1.11.2010)

2. Lempimakeinen : Tumma suklaa tai melkein kaikki Fazerin suklaat ja Brunbergin Brenda-patukat.

3. Lempilukeminen : Tähän kysymykseen en pysty vastaamaan, sillä lempikirjoja on vuosien varrella kertynyt jo niin suuret määrät. Tämä kirja kesämökin puutarhapöydällä on yksi näistä monista, eli Gabriel Garcia Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys ja sitten kestosuosikkini, joista olen kertonut aikaisemmin:

4. Lempipaikka käsitöille: Voi kun suren sitä, että vanha "rakas" käsityönopettajani ei ole enää täällä näkemässä tätä ihmettä: Clarissa tekee vapaaehtoisesti käsitöitä ja jopa onnistuu niissä ja kaiken lisäksi etsii usein vähän erilaisempia ja vaikeampia malleja. Taitaa olla jonkinlainen haaste itselleni. Joka tapauksessa, täällä niitä käsitöitä teen, sohvannurkassa istuen ja

usein samalla kuunnellen iPodista musiikkia, tai kuten juuri nyt Juhani Ahon Papin rouva-äänikirjaa. Kirja tuntuu nyt aivan uudelta, sillä siitä kun sen olen lukenut, on monen monta vuotta.

5. Lempielokuva: En kehtaa vastata samalla tavalla kuin Anna Elina, joten yritän keksiä oman vastausversioni. Oikeastaan tyttö tuli sitten apuun ja muistutti katsomisen arvoisesta filmistä Muumi ja punainen pyrstötähti. Luulisin myös, että Aki Kaurismäen uutuus Le Havre kuuluisi tähän joukkoon, mutta sitä en ole vielä nähnyt.

Ojennan ruusukimpun kaikille, jotka ruusuista pitävät. Olkaa hyvä ja muistakaa sitten myös ne viisi lempiasiaa!!

Vanha rakas harrastus

2011-09-20T01:49:00.000+03:00

Tämä savityö-harrastukseni on antoisaa ensinnäkin siitä syystä, että meitä on aika kiva porukka vuodesta toiseen kippoa ja kuppia ja mitä kaikkea tekemässä.

Eräänä syksynä kokoonnuimme polttamaan tekemämme astiat samalla tavalla, kuin esi-isät, ja -äidit sen tekivät. Haastavaa hommaa, sillä noista kipoista ei moni loppujen lopuksi "ehjin nahoin selvinnyt". Raku-tekniikkaakin olemme kokeilleet parina syksynä - mielenkiintoista sekin.

Oikeastaan en saisi enää tehdä ainoatakaan uutta astiaa tai muuta tähän huusholliin, sillä onhan näitä! Muistaakseni olin samaa mieltä jo pari-kolme vuotta sitten,

mutta kun selailee tällaisia kirjoja, saa uusia ideoita eikä kiusausta voi vastustaa.

Uusia ideoita saa myös muissa maissa matkustellessa, kun vaistomaisesti aina etsii paikallisia keramiikkatyylejä. Prahasta löysin idean linnavaasiin ja Turun linna sai sitten olla sen suomalainen versio.

Sitä paitsi mikä nautinto onkaan kattaa pöytä omatekoisilla, hiukan erilaisilla astioilla. Ei siis auta muu kuin jatkaa vanhan rakkaan harrastuksen parissa.

Sadepäivän ratoksi...

2011-09-12T16:44:00.001+03:00

ja piristykseksi muistelen eilistä kesäpäivää.

Tässä kuva tältä päivältä, kun katsoin yläkerran ikkunasta ulos ja sade ropisi niin, että luulin saavani sen katon läpi niskaani. Kuva näyttää kyllä valehtelevan.

Eilen sain ottaa uusimman Country Living-lehden mukaani ulos ja nauttia sen kuvista. Aurinko lämmitti kuin keskellä kesää.

Kun ei oltu omassa kesäparatiisissamme, piti ihailla näitä rauhaa huokuvia kuvia. Juttu kertoo kaupungista maaseudun rauhaan muuttaneesta perheestä. Jälleen kerran ymmärsin, kuinka etuoikeutettuja olemme, kun saamme valita , vietämmekö aikaamme kotona maaseudulla markettien ja mukavuuksien keskellä, tai toisessa "kodissamme" maaseudulla omassa rauhassamme ja ilman mitään mukavuuksia. Tai no, emme tietenkään ole vapaita kuin taivaan linnut oleskelemaan siellä noin vain, aina on asioita hoidettavana, töitä tehtävänä.

Ja kun emme enää viljele mitään kesäpaikassamme, on lähiruokaakin helpompi saada täältä kotikulmilta, kuten viherkaalia, jota saamme omasta maasta ja puolukoita tuosta viereisestä metsästä. Perunat ja porkkanat haetaan tutulta viljelijältä (joka on jättänyt opettajantyönsä viljelläkseen luonnonmukaisesti yhtä ja toista meillekin hyödyllistä ).

Kukkaparat, jotka ovat kärsineet jo aikaisemmin reiluista sadekuuroista, eivät voi tänään yhtään paremmin. Pian on aika siirtää ne autotallin ikkunalle keräämmään uusia voimia ilahduttaakseen meitä taas ensi kesänä.

Hypätkää mukaan kyytiin

2011-09-07T00:35:00.000+03:00

Voi hyvänen aika, kun tämä kesä vain jatkuu, vaikka voihan noita syksyn merkkejä jo keräillä sieltä täältä.

Oreganoa riittää kuivattavaksi,

samoin laventelia.

Härkäpavuilla pääsee herkuttelemaan

ja tietenkin myös omenoilla, joita kesämökin vanha puu jaksaa uskollisesti tarjota.

Syksyyn kuuluvat lämpimät villasukat saappaisiin

ja haikea mieli, kun mökkireissut harvenevat. Onhan sinne jonkin verran matkaa, tiekin on yksitoikkoinen, mutta Bob Dylanin ja teidän seurassanne matkamme taittuu mukavasti, joten HYPÄTKÄÄ KYYTIIN!

Niin, jos ei kuulunut oikein hyvin, voin kertoa, että Dylanin laulu on This dream of you.

Puut syysvalossa

2011-08-31T23:00:00.000+03:00

Aikaisemmin kerroin täällä [linkki] kirjalöydöstäni, josta saan poimia runon kuin runon vuoden jokaiselle kuukaudelle. Kirjasta löytyy myös tuon otsikkoni mukainen Lauri Viljasen runo Puut syysvalossa, mutta tälle syyskuulle valitsin sieltä kaksi säettä yhdestä Saima Harmajan syysrunoista.

SYYSMETSÄSSÄ

Oi loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen!

Ylt'ympäri ruskeat rungot läpi havujen vihreyden,

märät, kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa

- en mitään maailmassa voi siten rakastaa.

Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen,

joka mättään väriin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen.

Ja havut hohtavat helmissään, ja haapa alaston

käsivartensa paljaat ja voimakkaat ylös tuuliin nostanut on.

Tätä tuoksua syksyn mullan! Ei ole sen vahvempaa.

Läpi kaiken se hiljaa tunkeutuu ja kaiken puhdistaa.

Ah, kaatunut koivu tuolla, sylissä kanervain

nyt makaa janoavasti, oksin autuain.

Mikä raju ja mahtava riemu! Maan multaa väkevää

ja taivaan puhdasta tuulta vain juoda ja hengittää.

Voidaan hyvin!

2011-08-28T00:52:00.003+03:00

" Hyvinvoinnin pohja löytyy arjesta.....

Mikään ei ole niin ihmeellistä kuin arkipäivä. Siihen kuuluu sata tai tuhat pikkuasiaa, arjen iloja ja mahdollisuuksia.

Kun avaa silmänsä, näkee puut ja niiden vihreyden,

kukat ja linnut.

Voi olla iloinen, kun on tehnyt pannulapun. (Tai tiskirätin bambulangasta) :)

Tai voi huoahtaa ja juoda kupin teetä." (Tai kahvia, seuranaan juuri leivottu korvapuusti):)

Siteerasin tuossa Vappu Taipaleen, entisen Stakesin eläkkeellä olevan pääjohtajan sanoja. Hyvinvoinnin hän sanoo olevan pitkälti sisäinen kokemus. Mielenkiintoista, koska noin olen aina ajatellutkin. "Hyvinvoinnin paras mittari onkin oma tunne".
Pettymykset ja menetykset, joita meillä kaikilla on, vievät paljon voimiamme - mitä tehdä? Vappu Taipale muistuttaa yli sata vuotiaaksi eläneen Totti Carlanderin viisaista sanoista: "Jos aiot ryhtyä katkeraksi vanhana, kannattaa aloittaa tyytymättömyydestä". Nuo sanat yritän pitää mielessäni ja iloita pienistä arjen asioista.

Joko olette lukeneet tämän :)

2011-08-21T14:11:00.000+03:00

http://www.book-of-numbers.com/

Täällä ainakin sataa, entäs teillä? Aionkin ottaa kirjan käteeni ja vain olla ja nauttia, mutta sitä ennen taidan selailla tuon ylläolevan kirjan sivuja:))

Löysin toisenkin runon

2011-08-19T22:51:00.001+03:00

Tänään oli jälleen mitä kaunein kesäpäivä, mutta ei sillä tavalla helteinen että olisin vain voimattomana istunut tekemättä mitään. Pari tuntia ahersin puutarhassa ja olin niin tyytyväinen itseeni, että siirryin sitten sisälle ja palkitsin itseni jatkamalla Book Hunter-projektiani.

Muutaman yllättävän löydön olen tehnyt, mutta näytän nyt tämän, jonka jo aikaisemmin mainitsin, eli hyllyjen kätköissä olleen Y.A. Jäntin ja Martti Haavion toimittaman Suomen vuosi. Runoja ja valokuvia keväästä kevääseen. Sieltä löytyvät kaikki vanhat hyvät runoilijat: Aaro Hellaakoski, Saima Harmaja, Uuno Kailas, Kaarlo Sarkia, Aale Tynni, Yrjö Jylhä, P. Mustapää, Katri Vala, Elina Vaara.....

Elokuun runoa edustakoon Lauri Viljasen kirjoittama...

VENHEESSÄ

Aamu kevyt usva häilyy vetten päällä.

Venhe liukuu hiljaa valoon lumottuun....

Lehvät tuoreet hohtavat! Siellä täällä

oksa keltainen elokuun.

Halki vesipeilin kuullon kultaa putoo

pohjan syvään, vihertävään lattiaan...

Äiti, lapsi katsovat, kuinka kutoo

kasvi syvyyden kukkiaan.

Kuvajaiset kuultaa, metsä vuoreen vaihtuu -

saari kohoo, rauhan näky hiljainen!

Kukon laulu jossakin aamuun haihtuu.

Valo äänetön nielee sen.

Itse luominenko vasta päättyi täällä?

Suven maailmoissa aamu tuuleton.

Käykö Herran kuiskaus vetten päällä:

katso, seitsemäs päivä on!

Lapset sydäntä lähellä

2011-08-16T01:36:00.003+03:00

Taas saimme nauttia näiden pikkunaperoiden seurasta. Minä tietenkin aina valmiina kamerani kanssa.

Onneksi eivät huomanneet, vaan pohtivat rauhassa mitä kaikkea metsästä löytyykään.

Pienimmällä ei ole aikaa pohtimiseen, aina on kiire jonnekin. Tässä hakemaan traktoria ja kuorma-autoa, kukkapenkeistä kun on niin kiva lastata lapiolla multaa auton lavalle.

Askartelua harrastamme yhdessä 6veen kanssa. Tässä maalaamme kukkapurkkeja koulutaulumaalilla. Käsirenkaita kirjoitti tyttö sitten liidulla omaan purkkiinsa.

Mutta kuka jaksaa olla sisällä, kun ulkonakin voi taiteilla ja

askarrella vaikkapa tällaisen pienen metsikön. Materiaalithan ovat aivan käden ulttuvilla.

*******

Mikä ilo on seurata näitä pikkuisia, mutta mieleen tulee samalla kysymys, miksi tämä maailma on niin epäoikeudenmukainen. Meillä lapset voivat hyvin, kun toisaalla kuollaan nälkään. En usko, että kukaan voi ummistaa silmiään tuolle hädälle. Lumikko on laittanut linkit blogiinsa, joiden kautta voimme kaikki auttaa noita hädässä olevia, joista suuri osa on lapsia.

Iltapäiväkahvilla

2011-08-12T15:48:00.001+03:00

(Kuva lainattu täältä http://www.squidoo.com/cupcakes-vs-muffins)

Nyt tuli kyllä makeaa mahan täydeltä, kun sain sekä Meijerielämän Lumikolta että dit un dat sitä sun tätän Allulta herkulliset cupcaket. Kiitos!
Meemiin kuuluu kertoa 1. oma lempiväri, 2. suosikkiruoka sekä 3. minne haluaisi nyt matkustaa. Annan siis vihreäpainotteiset vastaukseni.

1. Vihreä

2. Yleensä kasvisruoat, esim. parsakaalipaistos on hyvää. 250g parsakaalia - 1dl kermaa - 2dl raejuustoa - 2dl juustoraastetta - 2dl porkkanaraastetta - 1 hienonnettu sipuli. Parsakaali keitetään ja laitetaan voideltuun uunivuokaan. Päälle muut ainekset hyvin sekoitettuina 150° n.15min. Lisänä riisiä.

3. Irlanti, tarujen vihreä saari pitäisi ehdottomasti nähdä. Irlantilaista musiikkiakin on kiva kuunnella.

Tässä herkullinen tunnustus, jonka lähetän edelleen Sagalle. Vastaus saa olla myös runonmuodossa:)

Kukat neuvonantajina

2011-08-07T20:33:00.001+03:00

Harmaina, pilvisinäkin kesinä kukat tietävät kukkia

itsensä värisinä.

Helena Anhava

EDIT: Ja kukat kuuntelijoina. Lumikon kommentin jälkeen oli ihan pakko lisätä tänne tuo Pekka Strengin laulu.

Unelma, joka toteutui jo kauan sitten......

2011-08-02T00:11:00.001+03:00

......on tämä kesäpaikkamme. Siellä ei ole tv:tä, ei tietokonetta, ei juoksevaa vettä, siispä ei pesukoneita, ei sisävessaa, mikrouunikin annettiin pois, mutta sen sijaan siellä on...

pihalla vanha aitta,

ja aitan hirsiseinillä taidenäyttely. (Jäänne lasten leikkimökkikaudelta)

Keittiössä vanha puuhella, talon sydän, joka sai uuden asun, eli valkoista ja mustaa maalia pintaansa.

Ikkunoissa kaunista ja raikasta

ja puulaatikolla kaunista ja käytännöllistä. Silmä lepää molemmissa. Kannu ja kynttilänjalka löytyivät nettiputiikista Talo maalla.

Verhoja en ommellut tällä :)

Jykevä saviruukku pitää oven kutsuvasti auki, mutta kauniilla säällä

voidaan iltapäiväkahvit juoda täällä, tai

ison kuusen varjossa täällä. Asiaan kuuluvat ainakin kerran kesässä lähikaupungin leipomon herkulliset munkkipossut.

Lomailu vain jatkuu...

2011-07-28T17:51:00.003+03:00

samoin nämä upeat kesäsäät - tänäänkin melkein +30°C. Mutta kun olen nyt aloittanut erittäin mielenkiintoisen projektin, voisi kyllä sataakin. En viitsi sanoa, että odotan tämän takia syksyn kolkkoja päiviä, ehtiihän tässä.
Projektin nimi on kirjojen vieminen tietokantaan. Ärsyynnyimme täällä kotona, kun kirjahyllyjen sisältö ei enää ollut hallinnassamme. Kyllä täällä on jo monet kerrat etsitty ja etsitty hyllyt läpi ja siihen tulee nyt parannus. Kärsivällisyyttä vain!

Kaikki on vielä alkutekijöissään, aikaakin olen varannut rajattomasti ja tämä on myös helppo tapa poistaa turhat kirjat hyllyistä. Tässä osa kirjoista matkalla tietokoneelle.

Pokkarit myös matkavalmiina.

Kerroinkin jo aikaisemmin lataamastani Book Hunter-ohjelmasta. Tässä menossa elämänkertojen, muistelmien ja päiväkirjojen taltioiminen.

Kaunokirjallisuutta.

Ja täältä "kirjastotäti" (uusi lempinimeni) voi sitten etsiä tietoa, järjestää aakkosjärjestykseen kirjailijat tai kirjojen nimet, etsiä hakusanoilla tallentamiaan tietoja jne.

Onhan kesässä muitakin iloja, oikein niitä kesään kuuluvia, kuten kukkia, kesämökkimatkoja ja

pieniä mustikkasuita.

Löysin runon

2011-07-21T21:14:00.005+03:00

Vaikka on helteinen heinäkuu, voi hiukan käyttää aivojaankin,

tai maalipensseliä. (Joku on aikoinaan maalannut tämän kesäpaikkamme puulaatikon turkoosiksi!)

Voi myös mennä metsään, siellähän on näitä sinisä terveyspommeja mättäät täynnä

ja puutarhakin alkaa antaa satoaan. Millähän nämä täyttäisi, saa nähdä.

Yksi pesee mattoaan,

toinen on ylpeä kalansaaliistaan:)

Ja vielä löytyy makeita auringon lämmittämiä metsämansikoita.

Puutarhan kukat, nekin viihtyvät , kun pienet sadekuurot niitä välillä vilvoittavat.

PUUTARHA

Helle,

mansikoille ja valkoiselle apilaalle tuoksuen,
painaa puutarhaa uuvuttavana kuin kuuma pilvi.
Jokainen korsi väreilee tulisena säteenä,
ja hiljaisuudessa tuntuvat keltaiset ruusut räjähtelevän
pienten aurinkojen lailla.
Minä kuljen ihanuudesta väsyneenä
kuin olisi minulla liian vähän verta elääkseni kaiken tämän.
- Oi kukat, ilman menneisyyttä ja tulevaisuutta,
nöyränä kumarrun suuren viisautenne edessä
ja sieluni uhraan teille,
joka liiaksi tietää ja ei osaa kuolla, ei elää.
Joka helteestä raukean ruumiini solulla rakastan teitä,
iristä, joka loistaa kuin sininen liekki,
akileijan keinuvaa fajanssipagodia
ja orvokin pientä suruntäytteistä silmää.
Mutta eniten rakastan minä sinua, tulinen keisarinkruunu,
polttava, liekehtivä, punainen ryhmä,
maahan pudonnut aurinko,
palava pensas, josta Jumalan ääni jyrisevänä puhuu!
Olavi Paavolainen

En ole kuulunut O.P:n ihailijakaartiin, mutta yllätin itseni pitämällä tuosta runosta. Löysin sen sattumalta kirjasta, jota en tiennyt meillä olevankaan: Suomen vuosi. Runoja ja valokuvia keväästä kevääseen. Painovuosi 1951. Toimittaneet Y.A. Jäntti ja Martti Haavio. Minulla on ikuisuushommana viedä kaikki kirjamme tänne :

Book Hunteriin saadakseni jonkinlaista tolkkua siitä, mitä kirjoja meillä on. Minunlaiselleni luetteloijalle ja listaajalle tällainen työ on hauskaa ja vielä hauskempaa on, kun tulee eteen tuonkaltaisia yllätyksiä.

TOP 10-(kirja)haaste

2011-07-19T00:54:00.004+03:00

Vihdoinkin vastaan TOP10-haasteeseen, jonka sain aikoja sitten Kirjavan kammarin Karoliinalta ja kehotti Allukin tähän tarttumaan.
Totean kuten melkein kaikki muutkin haasteeseen vastanneet: vaikea sanoa, mitkä 10 kirjaa olisivat ne parhaat, koska hyviä kirjoja on aivan mahdottoman paljon. Päätin valita haasteen kirjat novellien joukosta.

Vaikka myös hienoja novelleja on maailma täynnä, kerron kuitenkin, mitkä ovat jääneet minun mieleeni. On ihailtavaa, jos novellin kirjoittaja onnistuu saamaan lukijan mukaansa heti alusta alkaen, pitämään mielenkiinnon yllä kertomuksen ajan ja sitten vielä kirjoittamaan loistavan lopun.
Nämä kirjailijat sen osaavat:

1. Anton Tšehov on selvä ykkönen.
2. Franz Kafka, jonka mahdottomat, mutta johdonmukaiset kertomukset ovat kiehtovia, kuten esimerkiksi Muodonmuutos, Maalaislääkäri ...
3.Tove Jansson. Kesäkirjan ajattoman kauniita novelleja luen parhaillaankin, onhan nyt kesä.
4. Margaret Atwoodin Siniparran muna sisältää mieleisiäni novelleja, kuten toisenkin kanadalaisen suosikkini...
5. Carol Shieldsin Tavallisia ihmeitä
6. Guy de Maupassant ja Koru. On hyvä!
7. Kansalliskirjailija Juhani Ahon haluan mainita, sillä onhan nyt 150-vuotijuhlavuosi meneillään, eli Ahon syntymästä on kulunut 150 vuotta. Lastuja luettiin aikoinaan koulussa, mutta nyt olen ottanut kirjan esille aikomuksena tutustua uudestaan näihin Ahon "novelleihin".
8. Eeva Kilpi on kirjoittanut romaanien ja runojen lisäksi hienoja ja oivaltavia novellikokoelmia, mm. Se mitä ei koskaan sanota tai Kesä ja keski-ikäinen nainen.

9. Eila Pennasen novellit pitäisi myös ottaa jälleen esille, muistan että pidin niistä.

10. Leena Krohn , Karen Blixen...........

Ei ollut helppoa tämäkään! Varmaan jäi pois joku, josta myös pidän, mutta en nyt hoksaa.

Haasteen toinen osa eli TOP10 kosmetiikan puolelta. Kauneushoitoloissa ei ole tarvinnut pahemmin käydä naamaansa hoitamassa ja iho tykkää, kun käytän veden lisäksi näitä:

1. Omenat
2. Mansikat
3. Soija
4. Tomaatit
5. Mantelit
6. Tumma suklaa
7. Granaattiomena
8. Extra Virgin oliiviöly
9. Tumma riisi ja muut täysjyvätuotteet
10. Parfyymiksi sopii näin kirjahaasteen jatkoksi syksyllä markkinoille tuleva Paper Passion. Siitä kerrotaan mm. täällä [linkki]

Tai mitenkä olisi Paperback? Kuva täältä

Niin, tämähän ei ole TOP10-haasteen päätepysäkki, vaan se jatkaa matkaansa edelleen. Ottakoon vastaan, ken haluaa!

"Lomalla"

2011-07-12T20:21:00.001+03:00

Heinäkuisten päivien vietto on sujunut ihan mukavasti kesäpaikassa ja kotona - työtä tehden tai laiskotellen ja juhlienkin.

Useimmiten on saanut herätä aurinkoiseen aamuun, muutamana päivänä liian helteiseenkin. Melkein 30 °C päivän ensimmäisinä tunteina on kyllä liikaa, pienen helpotuksen yrittävät tuoda avonaiset ikkunat joka huoneessa.

Helteet ovat kypsyttäneet mansikat ennätysvauhdilla ja kun meillä oli 5 vee viikonloppukaverina, lähdimme hänen kanssaan tutun mansikkaviljelijän luokse..........

.....mansikan hakuun. Tyttö halusi sitten vapaaehtoisesti osallistua marjojen perkuuseen, joten lapsityövoiman käytöstä on turha puhua. Työtä tehtiin kilpailumielellä, sillä vähän väliä oli mitattava, kenellä oli korkeampi vuori noita mansikan kantoja:) Sovittiin aina, että hänellä.

Kun työt oli tehty, laitettiin juhlamekko päälle, uudet sandaalit jalkaan, lahjat reppuun ja lähdettiin synttäreille.

3 vee täytti nyt 4 vee ja sehän oli suuri päivä. Jo kaukaa näkyi lippu liehuvan tangossa ja vähitellen täyttyi talo iloisista vieraista. 4 vee oli itse valikoinut kakkunsa koristeet ja mikä nyt olisi pikkupoikien mielestä herkullisempi kuin suklaa-kermakakku, jonka päällä kummitukset huhuilevat ja hämähäkit kiipeilevät suklaaverkoissaan.

Pihan trampoliini houkutteli lapsia.......

ja aikuisia.

Vauhtia riitti tässä 2-vuotiaitten menossa, mutta mitenkähän on tasa-arvon laita;)

Tehdäänpäs kirjanmerkki-muistikirja!

2011-07-03T22:43:00.002+03:00

Minulle sopii oikein hyvin se, että säät nyt hiukan viilenevät, tuo hellehän oli viedä kaikki voimat. Kunhan nyt saadaan tämä kotipuutarha kuntoon tai ainakin sinne päin, niin päästään lähtemään taas kesäpaikkaamme. Onneksi tyttären porukka leikkasi ruohot siellä käydessään, sillä siinähän se suurin urakka aina on, kun sinne saapuu. Suunnitelmissa on, että laiskottelen ja luen ja nautin. Ehkä kirjoittelen kirjeitäkin. Ihanaa, kun ei ole nettiä, ei tv:tä.

Oikeastaan ei saisi ottaa mukaan luettavaa, sillä kirjahyllyt siellä tarjoavat kyllä kylliksi kesälukemista.

Ja jos mieluista ei löydy, ei ole pitkä matka lähimpään kaupunkiin.

Siellä on kirjasto, jonka hyllyistä olemme aina löytäneet sellaisiakin kirjoja, joita muualta ei ole saanut. Muistan aina ennen syksyn tullen kesämökkimatkojen loputtua, kuinka haikein mielin palautimme isot pinot kesän aikana luettua tuonne "kultakaivokseen", joka sijaitsee entisessä laivanvarustajan kodissa, vanhassa 1800-luvulta olevassa rakennuksessa. Jo tuo ympäristö houkutteli hakemaan hyllystä mielenkiintoisen kirjan ja istahtamaan kristallikruunun alle kiiltävän pöydän äärelle sitä selaamaan.Talvisin emme täällä käy, joten on vaikea sanoa, lämmitetäänkö nurkissa olevia kauniita kaakeliuuneja, tai saavatko ne olla vain koristeena.

**************

Minun pitää aina muistaa, että blogini nimi on Luovaa puuhastelua, joka velvoittaa silloin tällöin esittelemään jonkun vinkin. Kun kirjoista on nyt puhe, sopii tämä aiheeseen:

Olen askarrellut tällaisia vihkomaisia kirjanmerkkejä, joihin sain idean - en taaskaan omasta päästäni, vaan täältä [linkki]. Tähän muutaman sivun ohueen vihkoon on hyvä samalla kirjoittaa lyhyitä muistiinpanoja luettavana olevasta kirjasta. Minulla on paha tapa kirjoittaa niitä lippusille ja lappusille, jotka häviävät ties minne. Tämä oli siis juuri minua varten suunniteltu.

Tässä oli pakko oppia tällainen yksinkertainen kirjansidontatapa. Näytti vaikealta, oli helppoa!

Ja nyt on kirjanmerkki päässyt ensimmäiseen työhönsä. En tiedä onko Leif Erikssonin toimittamaa kirjaa I stället för en blomma käännetty suomeksi, mutta ideana tämä on hieno. Kun sen antaa lahjaksi, annetaan samalla sekä runo että kukka ja mikä parasta nämä kukat eivät kuihdu. Kiitti vaan R.

Vihreään kirjanmerkkivihkoon tulee varmaan paljon muistiinpanoja, sillä Eckhart Tollella on tässä Läsnäolon voima-kirjassaan hienoa ajatuksia, joita on hyvä miettiä jälkeen päin hiukan tarkemmin.

Vastaus haasteeseesn ja vähän muuta

2011-06-28T22:41:00.002+03:00

Lumikko heitti tällaisen haasteen kirjabloggaajille ja muille himolukijoille: olisi hauskaa, jos innostuisitte esittelemään sen maantieteellis-kirjallisen ympäristön, jossa itse olette parhaiten viihtyneet - parhaine kirjailijoineen ja/tai kirjoineen.

Himolukijana vastaan mielelläni haasteeseen. Ensiksi ajattelin, että vastaus on aivan selvä,

sillä kanadalainen kirjallisuus on jo kauan ollut lähellä sydäntäni. Innostukseni alkoi kai Montgomeryn Anna-tyttökirjoista ja jatkui sitten vähitellen Margaret Atwoodiin tutustumalla. Tuo Yli veden oli varmaan ensimmäinen lukemani Atwoodin kirja. Carol Shieldsin lasken myös kanadalaiseksi, vaikka hän syntyikin Yhdysvalloissa. Hänellä, kuten ehkä kanadalaisilla yleensäkin, on aina pieni ironisoiva huumorinpilke mukana. Sattumankauppaa taisi olla ensimmäinen Shieldsin kirjoittama, jonka luin. En tiedä, mikä minua juuri näissä kirjailijoissa viehättää, sillä kirjojen tyylit, ajankohdat ja ympäristöt ovat kuitenkin aivan erilaiset. Jotain yhteistä niillä kuitenkin on oltava, sellaista joka puhuttelee minua. Onhan siellä muitakin hyviä, kuten Alice Munro ja jopa Leonard Cohen, joka aloitti uransa runoilijana ja prosaistina. Hän olikin yksi Kanadan suosituimmista kirjailijoista ennen laulajan uraansa. Kauniit häviäjät on odottanut tuolla lukemista odottavien hyllyssäni jo monta vuotta:( Taidan kuitenkin pitää hänestä enemmän laulajana.

Jos olisin vastannut haasteeseen muutama vuosikymmen sitten, olisi vastaus ollut venäläinen kirjallisuus. Muistan kuinka onnellinen olin, kun aina vain löytyi uusia Gogolin, Turgenjevin, Tolstoin, Dostojevskin ja Tsehovin teoksia. Muistan tosin senkin, että Sodasta ja rauhasta en lukenut ihan kaikkia sotakohtauksia. Joka maasta löytyy tietenkin joku suosikkikirjailija, Englannista esimerkiksi Doris Lessing:)

Niin, juuri Englannista sainkin tänään mieluisan paketin. Tästäkin asiasta saan taas viitata Meijerielämää-blogiin, sillä siellä luin mahdollisuudesta tilata tämä Shannon Fricken Väreillä kodikasta-kirja edullisesti käytettynä. Kirjaa on tuskin kukaan lukenut, sillä se on kuin uusi ja maksoi vain muutaman euron!! En malta olla laittamatta muutamaa kuvaa kirjasta.

Sininen

Harmaa

Vihreä

Nyt on pää täynnä ideoita. Oli tarkoitus aloittaa kirjahyllyjen järjestäminen, mutta niin pitkälle en ehtinyt:)

Pimpeli pom, on olo huoleton, kun juhlapäiväni tänään on!

2011-06-26T16:36:00.000+03:00

Luovaa puuhastelua viettää tänään 3-vuotissynttäreitä. Hyvä syy siis lähettää lämpimiä ajatuksia ja kaunis ruusunoksa kaikille blogiystäville ja muillekin lukijoille. Muutaman ohjenuorankin* voin lahjoittaa, nyt kun olen jo näin vanha bloggaaja:))

Ilmaise avoimesti mielipiteesi, ne ovat kuulemisen arvoisia.
Tuo rohkeasti tunteesi julki, niillä on merkitystä.
Arvosta itseäsi. Terve omanarvontunto takaa sen, että pystyt arvostamaan myös muita.

Kun joskus tunnet itsesi yksinäiseksi, muista, että on olemassa paljonkin ihmisiä, jotka olisivat mielellään kanssasi juuri nyt. Käytä hiukan mielikuvistustasi ja ryhdy etsimään heitä.

En tunne itseäni yksinäiseksi, mutta lähden nyt kuitenkin etsimään kavereita, eli surffailemaan blogiystävieni luona:)

* Nuo ovat jatkoa niille, joita oli aiemmin täällä [linkki]

Blogeista löytyy

2011-06-24T01:33:00.003+03:00

Ilta meni leipoessa oman osuuteni juhannustarjoiluista. Kun raparperi vielä on hyvää, tein tällaisia helppoja/herkullisia raparperimuffinsseja.

Raparperit kiehautetaan pannulla voissa ja sokerissa. Sekoitetaan taikinaan, johon tarvitaan

100 g voita sulatettuna

2 dl maitoa

sitruunan kuori (miel. luomu)

vatkataan 2 munaa

1,5 dl sokeria

1 tl vanil. sokeria

lisätään 4 dl jauhoja

2 tl leivinjauhetta

hyppysellinen suolaa

Muffinssivuoat täytetään taikinalla 3/4 ja päälle ripotellaan murotaikina, johon tarvitaan

75 g kylmää voita

2 dl kaurahiutaleita

1 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

Baka baka liten kaka-blogissa on muitakin kivoja ohjeita, tämä oli yksi niistä.

Parmesaanikeksien ohjeen löysin Koto-livingin sivuilta. Siellä kannattaa käydä aina välillä vilkaisemassa, mitä uutta ja mielenkiintoista voisi taas löytyä. Näiden suussasulavien keksien ohje löytyy alunperin Helene Johanssonin Leipä-kirjasta.

Saa nähdä, mitä muut juhannusvieraat tuovat mukanaan, sillä jonkinlaista juhannusta aiomme viettää siitäkin huolimatta että aattoa edeltävä päivä oli tämän näköinen!

Tuntui kuin sade olisi tullut katon läpi. Onneksi ei kuitenkaan ollut samanlaista myrskyä kuin etelämpänä, tämäkin jo riitti.

Aurinkoista juhannusmieltä kaikille!

Ideoita metsästämässä

2011-06-22T00:53:00.002+03:00

Tätä kannatti odottaa. Katja Rinkisen Vintagen viemää ont täynnä kivoja ideoita, omaperäisiä ja sellaisia joita ei ole mahdoton toteuttaa.

Parolan asema-blogia seurattuani osasin sen toki jo arvatakin. Nyt on vielä toiveenani saada Shannon Fricken Väreillä kodikasta-kirja, sitten olisikin jo aika alkaa tehdä itse jotakin eikä vain ihailla toisten käsien töitä. Oikeastaan olisi parasta pitää kiirettä sen hankkimisessa, jos ei halua maksaa suuria summia ja tehdä kuten Lumikko, ostaa kirja käytettynä noin viidellä eurolla Amazonista:)

Nuo kirjat inspiroivat tekemään sadepäivinä kivoja asioita, tai ainahan niiden selailemisesta nauttii, mutta kauniina kesäpäivänä odottavat piha ja puutarha ikuisine töineen. Puutarhaan voi tietenkin mennä vain haaveilemaan ja ideoimaan ja sitten voi ryhtyä toteuttamaan ideoita, joita Johanna Vireahon ja Sari Tammikarin Onnellinen puutarhuri-kirja on täynnä.

Tämän kirjan sain tosin vahingossa, kun en muistanut peruuttaa sitä ajoissa kirjakerhossa, mutta vahinko ei ollut yhtään hullumpi. Inspiroivaa katseltavaa ja luettavaa kannesta kanteen.
On hyvä rauhoittua tällaisten kirjojen parissa, kun puutarhanhoito ei kuitenkaan aina suju kuten itse haluaisi. Kerroin jo aikaisemmin röyhkeistä harakkanaapureistamme eikä tässä muu nyt auttanut kuin aloittaa vastahyökkäys.

Ostimme Linnunpelätin Huminalankaa, jota pingotimme keppien väliin ja nyt seuraamme, humiseeko tuo niin, että linnut eivät uskalla tulla lähelle ja kun kaikki keinot ovat tarpeen, pitää CD-levytaktiikkaakin tässä hädässä kokeilla. Emme me noita kirsikoita haluaisi rastaille ja harakoille syöttää.
Ehkä tuollaisia rumiluksia jaksaa puutarhassaan sietää, kun siellä kuitenkin on niin paljon kaunista, kuten

Iirikset

ja unikot, jotka parhaillaan avaavat nuppujaan.

Ehdinpäs!

2011-06-19T23:53:00.000+03:00

Tänään vietetään Luonnonkukkien päivää ja viime tipassa saan tänne laitettua pari kuvaa päivänsankareista.

Retkelle ei meidän tarvitse lähteä niitä etsimään, sillä kesäpaikkamme pihassa riittää koiranputkia,

voikukkia, timoteitä ja muita heiniä ja kaikenlaisia muita luonnonkasveja,

joista voi tarvittaessa keittää vaikka soppaa.

Mitähän täältä löytyy jälkiruuaksi? Niittyleinikkejä, kissankelloja? Ehkä eväsrasiassa oli kuitenkin Muumikeksejä.

Hyttyset ja muut pörriäiset ajoivat porukan välillä sisälle kuuntelemaan uutisia hallitusneuvotteluista, säätiedotkin ovat aina tärkeitä ja tietenkin musiikki. Jos sieltä olisi sattunut tulemaan Moriartyn "Jimmy", olisin ollut enemmän kuin tyytyväinen, mutta eihän sieltä sitä tullut, joten laitetaan juutuubi asialle.

Siis nämä ovat hyviä!

Asiasta toiseen

2011-06-16T22:32:00.121+03:00

Talvella oli lunta, lunta loputtomiin. Ja niin kaunista. Nyt meillä on kukkia, kukkia ja vielä enemmän kukkia. Ja vielä kauniimpaa.

Tästä ihanuudesta on muisto vain.

Mutta tilalle tulivat nämä:)

Välillä saimme onneksi yhden sadepäivän. Siitäkös luonto ilahtui eikä pieni lisäkastelukaan pahaa tee!

Oli keskiyö, lähdimme huviksemme ajelemaan päämääränä ihailla kuunpimennystä, mutta missä on kuu? Tuolla sen olisi pitänyt olla. Taisi piiloutua ohuen pilviverhon taakse.

Luonnon kauneuden ihmettely oli se ensimmäinen asia, josta siirrynkin nyt toiseen ja se on surffailu täällä blogimaailmassa. Käväisin taas kerran idearikkaassa blogissa How About Orange ja mitä näin? En tiennytkään, että näitä Bloggerin blogeja voi selata tälläkin tavalla. Ei tähän nyt kesällä ole aikaa, mutta hyvä tietää pitkinä synkkinä talvi-iltoina, miten voi itseään viihdyttää.

Tässä on esimerkki minun blogistani, jonne pääsee tästä: Kuvia klikkaamalla voi lukea haluamaansa postausta. Kokeilemaan pääsee kirjoittamalla tuon minun osoitteeni tilalle oman tai jonkun muun URL:n. Tein tuon omani menemällä tänne [linkki]. Mielenkiintoista.

Sattuupa sitä...

2011-06-13T20:30:00.256+03:00

luonnossa kaikenlaista aivan tässä kotinurkillakin, tai ihan ikkunan takana.

Tässä eräänä päivänä jouduimme jälleen kerran toimimaan hengenpelastajina. Kaksi pientä pajulintua törmäsi keittiön ikkunaan sellaisella voimalla, että luulin lasien hajoavan. Ikkunaan heijastuvat puut hämäävät linturaukkoja usein huonolla seurauksella. Nytkin maassa makasi kaksi elottoman näköistä pikkulintua, mutta kun näkyi, että jonkinlaista eloa niissä oli, alkoi pelastusoperaatio. Toinen virkosi nopeammin, tässä heikompi vielä kerää voimia. Pitäisiköhän meidän anoa hengenpelastusmitalia, kun aina silloin tällöin pelastamme näitä pikkuystäviä.
Pääskysenpoikasista oli juttua kerran täällä blogissani ja punatulkustakin olen kertonut.

Mutta tässä meillä on kaveri, joka ei tällä hetkellä saa myötätuntoani pienessäkään määrin.
Onhan olemassa sanonta "menee harakoille" kun joku asia menee hukkaan ja niin on nyt käymässä pienellä kasvimaallamme. Tuo röyhkimys vetää maasta irti juuri kasvamaan lähteneet härkäpavut, heittää vain sivuun taimen ja syö kylvetyn pavun:(
Saman se tekee herneille ja vieläpä viherkaalin taimille:(( Ei huvittaisi peittää koko maata millään harsokankaalla. Pensaspavut olen peittänyt, etteivät rastaat niitä heti kylvön jälkeen käy popsimassa. Senkin takia harmittaa, kun viljelemme vain sellaisia lajeja, joita ei kaupan hyllyltä talvella saa ja nyt on osa työstä menemässä hukkaan.
Saisi painua Kiinaan, tuo räkättäjä. Siellä sitä arvostetaan onnen tuojana. (Kuva Wikipediasta)

Onhan meillä oma "petolintumme" tuossa kirsikkapuun oksalla pelottamassa ohilentäviä.

Heiluu siinä kuin heinämies, mutta kukaan ei ole kiinnostunut, valitettavasti.

Kun tuon puutarhamme tarkoitus on olla kaunis ja viihtyisä, en halua sinne mitään rumilus-variksenpelättimiä tai joitakin alumiininpalasia heilumaan.

Paitsi harakka on noilla viher/lehtikaaleilla muitakin vihollisia, kuten ahkerina lentävät valkoiset kaaliperhoset ja naapureiden kissat:(( Meillä taitaa olla niin hyvin möyhennetty multamaa, että sinne on mukava tulla tekemään tarpeensa ja sitten muka peittää jätökset ja samalla potkia poikki parit taimet. Ärsyttävää.

Nämä perhoset ovat vain silmän ilona. Kun tänään on satanut koko päivän eikä ulkona voinut istua ihailemassa oikeita perhosia, piti niitä sitten tehdä tänne sisälle lentelemään.

Idean sain Idémakeriet-blogista. Tack!

Ihmeen keltaiselta nuo perhoseni tuossa kuvassa näyttävät, ne ovat kyllä vaaleampia luonnossa:)

Hyviä aikomuksia, ainakin

2011-06-07T23:32:00.098+03:00

Laadin taas kerran luettelon kaikista ilonaiheistani - hitaasti ja yhden kerrallaan.

Jään nauttimaan lintujen laulusta ja kuuntelen tällä kertaa koko laulun. Musiikki ja luonto ovat lahjoja minulle - mutta vain jos olen halukas ottamaan ne vastaan.

Annan itselleni aikaa ihmettelyyn ja ajatteluun.

Olen aiheesta ylpeä onnistumisistani. En vertaa itseäni muihin, olen oma ainutlaatuinen itseni.

Teen työtä käsilläni. Mieleni rentoutuu ja vapautuu.

Nautin ruuasta. Käytän aikaa makuelämyksiin, sillä ravinnon lisäksi ruoka tarjoaa myös iloa.

Kun joku antaa minulle lahjan, sanon kiitos. Siinä kaikki, mitä minun tarvitsee tehdä. Lahja ei ole velvoite.

Kaikki näyttää joskus harmaalta. Etsin silloin värejä elämääni.

Annan itselleni aikaa hullutteluun ja leikkimiseen. Löydän riemukkaan lapsenmieleni uudelleen.

******

Näistä ohjenuorista voin kiittää parasta lapsuudenystävääni. Useampana syntymäpäivänäni olen saanut häneltä pieniä Busterin kirjoja, joista olen poiminut nämä ajatukset. Koska ne eivät ole mahdottomia toteutettavaksi, yritän ainakin ryhtyä sanoista tekoihin!

Pikkupojille mielenkiintoinen juttu

2011-06-06T11:55:00.004+03:00

Kengät ja takit nurkkaan ja sitten kovalla kiireellä lelukoppaa tyhjentämään. Kun vielä on saatu fafa viereen lattialle kaveriksi, voivat leikit alkaa.

Pojat tulivat heti mieleeni, kun kesämökkimatkalla jouduimme pariinkin kertaan pysähtymään asfalttitöiden takia. Kauan siinä saikin odottaa, joten ei muuta kuin kamera esille ja dokumenttia tekemään näille pienille asiantuntijoille. Teksti on kaksikielinen, koska näin me juttelemme keskenämme miehen kanssa, minä puhun suomea, hän ruotsia. Pikkupojatkin tietävät tarkkaan, mitä kieltä kenellekin on puhuttava:)

On mukavaa olla tekemättä mitään ja sen jälkeen levätä!

2011-06-02T01:03:00.001+03:00

Siinähän olisi hieno motto tälle ja eiliselle päivälle. Käänsin kalenterissani sivua ja sieltä tuo löytyi osoittamaan kesäkuun alkavaksi.

Kesäpaikassamme, siellä meidän paratiisissa vierähti pari päivää ja olisimme viihtyneet pitempäänkin, mutta lähdimme pakoon ukkoskuuroja.

Matkan varrella silmäilemme aina tätä järveä vähän kuin omistajan ilmein ja elein. Emme me sitä omista, mutta kun sen nimi sattuu olemaan yhdistelmä sukunimistämme, niin jonkinlaista "sukulaisuutta" me tunnemme pikku järveä kohtaan.

No niin!! Nyt kukkii tuomi täällä meilläkin. Kauan olen jo ihmetellyt, kun joka toisessa blogissa on kukkivien tuomien ja syreenien kuvia emmekä me nyt niin kovin pohjoisessa asu. Ollaan vain muuten matti myöhäisiä.

Tervapääskyjen kirskunta otti meidät vastaan, kesän merkki sekin ja puutarhapöydällä leppäkertut nauttivat ja ottivat aurinkoa ennen työhön ryhtymistään. Reippaasti pitivätkin sitten tuulessa pöytäliinan paikoillaan , kun istahdimme eväitä nauttimaan.

Muitakin pikkueläimiä näkyi. Tämä amigurumi-kynänvarsisammakko pääsee huomenna oikealle omistajalleen ja taitaakin olla kiva kaveri 5- vuotiaalle, joka on nyt niin kiinnostunut kirjoittamisesta. Mitenkä samakko tehdään?

Ohje löytyy tuosta lehdestä. Helppo tehdä, kunhan vain ensin oppii salaisuuden, kuinka tehdään taikarengas [linkki].

Tuo otsikon sanoma olisi voinut olla sopiva kuvaamaan näitä kesämökkipäiviä, JOS

ei suuri osa koko ajasta olisi mennyt tähän! Meillä molemmilla riitti ahertamista, toinen juoksi ruohonleikkurin perässä, toinen pärräsi trimmerilla, ruohosaksillakin oli käyttöä. Jos nyt joku luulee, että kesäpaikan pihamme on kuin golfkenttä, erehtyy hän suuresti. Suurin osa on edelleen kauniissa luonnontilassa. (Terveisiä Susadimille, jos hän tätä lukee:))

"Lukunurkkiani"

2011-05-28T22:45:00.004+03:00

Blogeissa ovat monet esitelleet mitä viihtyisimpiä lukunurkkia. Esittelenpä sitten minäkin ja kun kuvamateriaalia on jo vamiiksi vanhoista postauksistani, näytänkin peräti neljä mieluisaa paikkaa, joissa luen.

5.8.2008

23.6.2010

Tämä on kesäisin se hyvin tavallinen

15.8. 2009

mutta voiton vie

12.9. 2010

Oli tarkoitus pysyä pois koneen ääreltä koko päivän ja olla sen sijaan ulkona mahdollisimman paljon, mutta kun oli niin sateista ja harmaata, en siellä pitkää aikaa viihtynyt. Sen sijaan kaivoin Picasasta esille nämä vanhat kuvat ja nyt siirryn lukemaan tuolle parhaalle paikalle, vaikka ei nyt enää tuota esillä olevaa kirjaa.

kuva Bookmania

!800-luvun Facebook.

2011-05-26T17:53:00.002+03:00

Vaikka olen kotiväen mielestä jonkinlainen nörtti, niin Facebokiin en ole liittynyt enkä aio liittyäkään. Olen pysytellyt visusti erossa siitä siksi, että en tiedä mitä tekemistä minulla siellä olisi. Ehkä on hiukan kapinamieltäkin mukana. Jos nyt oikein utelias olen, voin pytää nuorempaa polvea tarkistamaan haluamani asiat:) Ainoa sosiaalinen media missä olen mukana on blogi ja tässäkin haluan pysyä nimettömänä vaikka kerronkin arkipäivästäni. Kyllä tuttavat minut löytävät, jos haluavat. Kännykkä on ja posti kulkee, vanhanaikainen tai sähköinen.

Tai pitäisiköhän siirtyä näihin visiittikorttikuviin, ja kerätä albumiin mahdollisimman monta ystävää 1800-luvun mallin mukaan.

Tähän väliin mottoni: Alla barnen hade Facebook utom Siv. Hon hade ett liv.*

*Kaikki muut olivat Facebookissa paitsi Siv soma. Hänellä kun oli elämä oma.

Näitä "facebook"-kuvia meiltä löytyy aika paljon, tutuista ja tuntemattomista. Innokkaampia taisivat olla kuin minä tuossa ystävien keräämisessä.

Ovathan ajat muuttuneet muutenkin kuin visiittikorttien käytössä. Usein hymyilemme hiukan säälien, kun ajattelemme, kuinka asiat olivat ennen. Tässä muutamia esimerkkejä, joista tiedämme että elämme tätä päivää:

1. Syötät vahingossa mikroon pin-koodin.

2. Et ole pelannut pasianssia moneen vuoteen oikeilla pelikorteilla

3. Sinulla on 15 puhelinnumeroa 3-hengen perheeseen

4. Lähetät sähköpostia henkilölle, joka istuu vieressäsi.

5. Lounaaksi syöt raakaa kalaa puikoilla.

7. Soitat perheelle ja kysyt ollaanko siellä kotona samalla kun ajat autotalliin.

8. Kaikissa tv-mainoksissa on mukana internet-osoite.

9. Joudut paniikkiin, kun huomaat, että lähdit kotoa ilman kännykkää (jota ilman pärjäsit vuosia sitten aivan hyvin) ja käännyt takaisin hakemaan sen.

10. Aamulla kun nouset ylös, laitat netin päälle ennen kuin haet kahvisi espressokoneesta.

11. Luet tätä ja nyökyttelet ja hymyilet.

12. Tiedät tarkalleen, kenelle lähetät edelleen tämän jutun.

13. Olet liian keskittynyt huomataksesi, että listasta puuttuu kohta 6.

14. Selasit takaisin päin ja tarkistit pitääkö paikkansa.

15. Ja nyt istut siinä ja hymyilet itsellesi.

Valituslaulu/ Klagovisa

2011-05-24T15:52:00.000+03:00

SVERKER de VERKERS klagovisa

Här är för varmt,

här är för kallt.

För mycket socker

för lite salt.

Om det är vinter

när blir det vår?

Usch vad det blåser

hårt i mitt hår!

Usch vad det regnar,

fy vad ni stör.

Nu har ni kvaddat

mitt solskenshumör!

Ja suora, ei runomittainen suomennos:

Täällä on liian kuuma,

täällä on liian kylmä.

Liian paljon sokeria

liian vähän suolaa.

Jos on talvi

milloin tulee kevät?

Hyi kun tuulee

hiuksiini mun!

Hyi kuinka sataa,

ja hyi kun häiritsette.

Nyt olette pilanneet

aurinkoisen hyvän mieleni!

Kuvat:http://graphicsfairy.blogspot.com/