....mutta kun historia on niin mielenkiintoista, voi siihen aina välillä palata, tavalla tai toisella.
Nyt voi melkein todeta, että bloginikin on jo historiaa, tai ainakin lähihistoriaa, ei täällä paljon nykypäivää ole näkynyt. Mietin kuinka ahkera olen joskus ollut! Mietin myös, mistä blogini sai nimensä, mutta kun tuota sivulla olevaa Tag Cloudia tutkii, näkee, että onhan täällä aikoinaan puuhasteltu luovastikin:)
Scrapbooking on jäänyt jo unholaan, mutta hauska oli näperrellä ja käyttää mielikuvistustaan.
Ideoitakin näyttää olleen aivan tarpeeksi.
Eikä ollut uskonpuutetta, kun ryhtyi entisöimään vanhoja huonekaluja ym.
Vietin nostalgisen tuokion näiden "historiallisten" postausten parissa ja tuli melkein ikävä vanhoja blogiystäviä, Susadimia, Wienermädeliä, kato nyt tätäkin-blogin Päiviä, Sanskua...
----------------------
Lisää historiaa:
Sukututkimusharrastukseni vain jatkuu ja mielenkiintoista materiaalia löytyy loputtomasti. Tutustun parastaikaa tähän Marja Pirttivaaran geneettisen sukututkimuksen ABC-kirjaan Juuresi näkyvät ennen kuin teen DNA-testin ja katson saanko paikattua aukon erään kaukaisemman esi-isän kohdalla.
Kirjan takakannessa on osuva lause: maailman paras historiankirja löytyy meistä itsestämme.
Muutenkin olen viime aikoina viihtynyt menneisyyden parissa, tai viihtynyt on aivan väärä ilmaisu, järkytys on oikeampi sana kuvaamaan tuntoja tätä sisällissodasta kertovaa Lahtarit-kirjaa lukiessani. Anneli Kanto näyttää todellakin, miten raakoja petoja me ihmiset olimme, sekä punaiset että valkoiset! Olemmekohan ottaneet opiksi, koska mahdottomalta tuntuu, että vastaavaa voisi meillä täällä tapahtua enää nykypäivänä.
Tänään sain samaa aikaa kuvaavan, Anneli Kannon edellisen teoksen Veriruusut, joten iltalukemiset jatkuvat samoissa tunnelmissa, tällä kertaa 15-vuotiaan Sigridin kohtaloa seuraten.
Mutta tässä ja nyt: nauttikaamme kirpeistä pakkasista ja aurinkoisista talvipäivistä!
Wow mikä valo tuossa alimmassa kuvassa. Olen kanssa miettinyt Susadim/Sagan vointia. Aiotko tosiaan tehdä DNA-analyysin? Just yksi tuttavani kertoi saaneensa sen joululahjaksi. Mikä olis luotettava tekijä?
VastaaPoistaLähetetään terveiset Sagalle, uskon, ettei hän meitä ole unohtanut:) Family Tree DNA on Pirttivaaran suosikki, MyHeritageakin olen miettinyt, on ehkä yksinkertaisempi.
PoistaNiin ne nostalgiat….jos minä lähden seuraamaan vanhoja asioita niin unohdun kyllä taatusti niiden pariin ja aika lentää niin, että blogisivut jäävät kirjoittamatta. Tuota DNA.testiäkin olen ajatellut, mutta en ole lähtenyt sen pariin. Sisareni on nyt hyvin aktiivinen tällä saralla ja saan sieltä tietoja tämän tästä. - Kaunis talvinen sää teillä. Meilläkin oli tänä aamuna lunta, mutta nyt sataa ja sinne häviää lumet.
VastaaPoistaToivottavasti tuosta omasta kirjoituksestani ei näy, että se on väen vängällä koottu. On ihan totta, että monet muut asiat vievät ajan, mutta kun olin päättänyt ryhdistäytyä ja kirjoittaa postauksen hiukan useammin, otin itseäni niskasta kiinni. Ehkä sinäkin innostut ja olethan sinä Allun ohella niitä alkuperäisiä blogiystäviäni, joita en haluaisi menettää:)
PoistaKyllä nyt on niin kaunista ulkona! Ihanaa, että täälläkin on eloa! Mutta työasiat ovat mielessä viikonloppuisinkin. Onneksi en ole hurahtanut sukututkimukseen eikä ole aikeissa tehdä mitään geenitestiä, vaikka viime talvena yksi kaukainen sukulainen kertoi (vitsimielessä), että me olemme kaukaista sukua Runebergille. Siis Juhan Ludvigille! En uskonut, mutta hän näytti sitten sukutauluista miten. Huumorilla se on pakko ottaa!
VastaaPoistaJuuri eilen luin, että melkein kaikki löytävät jonkun "suurmiehen" geenitestissään ja minua kun on aina ärsyttänyt, kun sukututkimuksessa monet etsivät vain mahdollisia aatelisia omassa suvussaan. Turhaan! En siis epäile ollenkaan, että sinulla ja Runebergilla on sama sukutausta, tuskin siinä huumoria tarvitaan:)
Poista