16.3.2015

Luonnosta nauttien

luontoa säästäen. 


Miten minä voin vaikuttaa siihen, että luonto ja ympäristö säilyvät puhtaana ja tulevillekin sukupolville elinkelpoisena? 


Pyrin käyttämään luontoystävällisiä pesuaineita, jotka auttavat vesistöä pysymään puhtaana. 



Suurimmaksi osaksi syömme ilmastomyönteistä ruokaa: avomaalla kasvatettuja jureksia, perunaa, viljatuotteita. Harvoin ostamme muita kuin luomutuotteita. Syömme päivittäin itse poimimiamme marjoja (valitettavasti pakastettuina) omia omenoita ja lähimetsän sieniä. Sesonkikasviksia käytämme enimmäkseen niiden omana aikana, ei kasvihuoneessa kasvatettuina, tai no, luomukurkku,  paprika ja espanjasta tuotu avokado  eksyvät kyllä ostoskoriin melko usein.




Yritämme suosia mahdollisimman vähän pakattuja elintarvikkeita. Muovipussien sijaan säilytän leivän kiedottuna liinaan, joka on valmistettu luomupuuvillasta, mehiläisvahasta, jojobaöljystä ja pihkasta. Hyvin on leipä säilyttänyt tuoreutensa tähän Bee's Wrap-kääreeseen pakattuna. Tämä olikin uutuus, josta en aikaisemmin ollut kuullutkaan. Tilasin sen GREENLILY-nettikaupasta [KLIK], josta löysin myös luonnonmateriaalista tehdyn vihannes/juuresharjan, joka sai syrjäyttää vanhan muovisen. Onpa oikea tehopakkaus tämä uus harjani.


Kierrätyksestä ja vanhoista tavaroista olen kertonut täällä melko usein, tämä puulaatikko taitaa olla se tuorein uusiokäyttöön otettu esine.


Uusiokäyttöä on tämäkin. Tosin tässä on suurimmaksi osaksi mukana tunnearvo, rakas muisto vuosien takaa. Ahkerassa käytössä olevat villasukat (vink, vink, blogiystäväni  Allu), ne ovat äitini kutomat ja koska hän ei enää ole täällä kutomassa uusia, pidän näistä hyvää huolta. Nytkin oli pohjaan tullut reikä!


Lisää kierrätystä: biojätteet viemme omaan kompostoriimme joka antaa meille hienoa materiaalia puutarhaan. Tässä pikkupoika tutkii mittaria, lähtikö se nousemaan nyt, kun yhdessä möyhensimme  sisältöä ja kaadoimme sinne kompostikuiviketta.


Ja vähän isommat pojat pääsivät tutustumaan  Stormossenin jätekeskukseen.




 Gudrun Sjöden on ekohenkisyyden kannattaja


ja muutenkin on luonto mukana hänen tuotteissaan, joista yksi on silityslaudan päällinen.  Nyt sujuu silittäminen minulta laulellen "Anttila nyt ampaisee ylös vuoteeltaan, aurinko on korkeella.............. Katso, kuinka kukkaakin on jo monta kevätniityllä, orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu"




Sanomalehdestä taiteltu biojätepussi, sillä velvollisuuteni on antaa joku puuhasteluvinkki, vai mitä!
Tässä ohje.


Yritin parhaani, vaikka tuo hiirellä piirtäminen on niin hirvittävän vaikeaa. Siispä: 1. Avaa sanomalehti keskiaukeamalta (kuvassa tosin vain etusivu) 2. Yläreunasta n.10 cm taitos alas. 3. Käännä lehti toisinpäin. 4. Taita reunoista sisäänpäin kolmeen osaan. 5. Työnnä taitetut reunat sisäkkäin ja lukitse reuna toisen taitteen alle. 6. Taita pussiksi työntämällä alareuna yläreunan taitteen alle.

Jätän nyt kertomatta, mitä en tee säästääkseni luontoa, jääköön se toiseen kertaan!


15 kommenttia:

  1. HYVÄ CLARISSA! Sinä oletkin varsin hyvä esimerkki kaikessa luontoa säästävässä toiminnassasi. Tuo paperinen jätesäkki kaikkine taittoineen on minulle uusi juttu. Pitäisiköhän opetella tuo taittaminen. En nyt pysty sanomaan onnistuisinko käytännössä, mutta näin abstraktisesti ajeteltuna hieno idea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että myös sinä pyrit mielelläsi suojelemaan luontoa.
      Siitä vaan taittelemaan. Vahinko kun suuri osa lehdistä on nyt tabloid-muotoisia, joista saa sitten niin pienen pussin. Löysin paremman ohjeen, katso tätä!

      Poista
    2. Tämä toinen ohje näyttikin, kuinka yksinkertaista roskapussin taittelu on. Mutta kuten kirjoitit, vahinko, että lehdet muuttuneet niin, että lieneekö tuosta taittelusta kovin paljon tulevaisuudessa hyötyä. - Piti vielä kirjoittaa, että kannattaakin pitää arvossaan äidin kutomia sukkia. Minunkin kaapistani sellaiset löytyvät.

      Poista
    3. Pienemmilläkin roskapusseilla voi olla käyttöä, ainakin meillä on ollut, joten tee sinä vain niitäkin:-) Oman äidin kutomat sukat lämmittävät peremmin kuin muut, vai mitä!

      Poista
  2. Minäkin taidan yrittää tehdä noita jätepusseja. Mielenkiintoinen myös tuo leipäpussi. Leipä muovipussissa on varmaan suomalainen keksintö, kun siellä ei ymmärrettävistä syistä ole niin paljon leipomoita lähistöllä, että voisi ostaa sieltä leivän paperipussiin. Me kyllä syödään sen verran vähän leipää, että ei sitä juuri säilytellä. Sjödenin silityslaudan päälliset on meidän laudalle väärän kokoisia, kauniitahan ne ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tuota pussiaskartelua!
      Mitkä ne ymmärrettävät syyt ovat? Onhan täällä leipomoita, meidän pienellä paikkakunnalla melkein naapurissa jopa kaksi, lähistöllä kolmaskin, joka voitti viime vuoden paras leipomo-kilpailun tv:ssa. Paperipussiin pakattu leipä on siis jokapäiväistä täälläkin. Tuossa liinassa se säilyy sitten kuivumatta. Nuo silityslautaliinat ovat kyllä säädettäviä, mutta ei kuitenkaan ehkä sovi kaikkiin.

      Poista
    2. Ymmärrettävää on mielestäni, että harvaan asutulla alueella ei kannata leipomo. Oli kerran tilastoja leipäkoneista ja sanottiin, että ne ovat menneet Pohjoismaissa paremmin kaupaksi, kun siellä saattaa olla seuraava leipomo niin kaukana, etteivät ihmiset ole halukkaita ajamaan niin pitkää matkaa saadakseen aamiaiselle leipää ja paistavat sen itse koneella. Hieno juttu, jos teillä on niin lähellä, minun kotiseudulla oli lapsuudessa ihana leipomo/konditoria, mutta kyllä se on jäänyt supermarkettien jalan alle ihan niinkuin liha- ja kalakauppakin.

      Poista
    3. Näissä marketeissamme on usein "instore bakery", eli tuoretta leipää paperipussissa saa nykyään niistäkin. Tunnelma ei ole sama kuin pienessä kivijalkaleipomossa, joita siellä teillä oli kaupungeissa joka korttelissa. Miten on siellä harvaan asutuilla alueilla?
      Kiinnostuin lukemaan leipäkoneista minäkin,kun luulin, että ne ovat täällä harvinaisia ja kun tiedän meidän perheen lisäksi vain yhden toisen, joka sellaisen omistaa. Eipä ole tullut käytettyä sitä nyt moneen vuoteen:-)

      Poista
    4. Jatkan vielä jaaritustani, minun piti sanoa heti alkuun, että sattumalta olin jo aikaisemmin aloittanut tuon luonnonsuojelupostaukseni ja kun näin, että sinulla oli se haastejuttu omassasi, lisäsin omaani tuon kompostin ja villasukat:-))

      Poista
    5. Mitenkäs mä muistelin, että olisit joskus aikaisemmin jo tehnyt enkä siksi haastanut sua. Mun mielestä on muutenkin vaikea haastaa ketään.
      Noita instore bakeryitä on täällä myös paljon, mutta ne on täällä enemmänkin tehdasleipomoita. Niiden sämpylät saattaa olla puolalaisista pakasteista paistettuja tai muuten valmistaikinasta tehtyjä eli ei mitään manufaktuuria, mutta eihän se silti välttämättä tarkoita, etteivätkö maistuisi..

      Poista
    6. Olenhan minä näistä asioista kirjoittanut ja tiedätkin hyvin, että haasteet ja minä ollaan kyllästytty toisiimme.

      Kun se maku yksistään ei ole pääasia! Eräskin suuri suomal. leipomo tuottaa tai on tuottanut taikinat muista maista:-( Onneksi ei lähimarkettien instore bakeryt.

      Poista
  3. Kiitos tuosta kompostiämpäriin menevästä vinkistä, se on tarpeen! Meillä on taloyhtiön yhteinen kompostori, jota pitää käyttää ja yritän tietysti viedä omat suht vähäiset ainekset sinne. Kesällä niitä tulee enemmän kuin talvella.

    Siivoustavaroista en voi sanoa mitään, koska minulla käy siivooja ja hänellä on omat kamat mukana. Yritän olla syömättä töissä leipää, koska a) on niin kamalaa ja b) ei tietoa mistä tulee. Yritän ostaa paikallista leipää, joka olisi oikeasti tehty taikinasta asti paikkakunnalla. Meillä täällä on useita paikallisia leipomoita, mutta ne eivät saa tuotteitaan myyntiin kaikkiin kauppoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siran vastauksessa laitoin linkin videoonkin, se on selkeämpi kuin tuo mun töherrykseni.

      Ollaanko täällä sitten niin omahyväisiä, mutta korkea hatunnosto kaikille tämän seudun kauppialle, sillä hyllyt ovat täynnä näiden lähileipomoiden tuotteita, jopa kaupungin Prismassakin. Siellä on myös meidän kuntamme leipomon "instore bakery" . Myös kesäpaikkamme kyläkaupasta saamme sen seudun leipomoiden leipiä ja muita herkkuja. Ne ovat aina mieluisia, nostalgisia tuliaisia muille perheenjäsenille.
      Meillä muuten aikuiset lapset muistavat vieläkin Alppileivän, jota saimme siellä Turun seudulla asuessamme.

      Poista
  4. Tuo leipäliina on uusi tuttavuus. Innostuin ensin, mutta luin sitten, että kestää käytössä noin vuoden. Aika vähän hintaansa nähden kuitenkin. Etenkin, kun niitä pitäisi olla useampi, meillä kun on aina leipää hyvät valikoimat. Mä oon käyttäny samanlaista tiskiharjaa jo monta vuotta. Se on tosi hyvä ja ihan kivan näköinenkin. Ja meillähän ei astianpesukonetta ole, eli tiedän kyllä hyvän ja huonon harjan erot :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tiskiharja on, kuten näkyy, vanha, pariin kertaan ainakin olen vaihtanut vain harjaosan. Pidän myös sen ulkonäöstä. Juuresharja oli uusi tuttavuus, siitäkin tykkään. Kesäpaikassamme ei ole mahdollisuutta pitää astianpesukonetta, käsin tiskattiin monet vuodet, kunnes (häpeäkseni on tunnustettava) otimme käyttöön kertakäyttöastiat.

      Poista