28.10.2014

Aikaa pienelle puuhastelulle

alkaa olla enemmän nyt syksyn tullen. Mikä sen mukavampaa, kun ideoitakin on pää täynnä. Ja lisää materiaalia kertyy, kun surffailee Pinterestissä. Apua, mikä määrä houkutuksia.

Näihin pikku menninkäisiin sain kuitenkin idean aikaisemmin tekemistäni duduza/comfort-nukeista.  9veen koulussa on pian lastenjuhlat myyjäisineen ja lupasin minäkin tehdä sinne jotakin. Vähitellen syntyi ajatus, että voisin kutoa näitä tomeria nukkeja Goethen värioppien mukaan. 



Tässä sitä sitten ollaan, koko porukka ennen lähtöä "vieraille maille" lähikaupungin kouluun.



"Pidetään ensin pieni palaveri – on keksittävä idea, joka houkuttelisi jonkun ottamaan meidät kaikki yhdessä. Sakin pitää pysyä koossa!"



"Apua, mitä? Onko meidän lähdettävä jonnekin?  Jos meidät joku ostaa, karataan kyllä takaisin tänne:-)"

Käsinukke-kissojen ohje täältä [klik]



Toivotaan nyt kuitenkin, että kaikki löytävät hyvän kodin, yhtä hyvän kuin  tämä kotimetsä.

24.10.2014

Onneksi ehdin

 kerätä vielä kukkakimpun kasvimaan laidalta ennen kuin tämänpäiväinen ensilumi pääsi yllättämään!


Tuskin monikaan tunnistaa tämän kukan. Vinkki: sen varsi on parin metrin korkuinen


ja sen  juurelta löytyy tällaisia muhkuraisia mukuloita.


Maa-artisokkiahan nämä ovat.  Ne selviäisivät kyllä maassa koko talven, mutta keräsin nyt kuitenkin kaikki valmiit pois ja jätin pienen pienet vauvamukulat odottamaan kevättä, että pääsevät tuottamaan taas uutta satoa. Kiitollinen kasvi tämä on ja korkea maa-artisokkarivi on lisäksi hyvä näkösuoja kasvimaan laidalla.


Tänään valmistin herkullista maa-artisokkarisottoa, mutta aikaisempina vuosina  olen tehnyt niistä useimmiten gratiinia: kuorittuja maa-artisokkia keitetään n. 10 min.  Tehdään valkokastike: voita, jauhoja, keitinlientä, kermaa, juustoraastetta, suolaa, pippuria. Maa-artisokat uunivuokaan, päälle kastike + muutama voinokare ja uuniin. 15 min 250°. Helppoa ja hyvää ja  nopeasti valmistuvaa. (En nyt viitsi sen kummemmin mainostaa, kuinka tylsä noita mukuloita on kuoria.)



9vee ehti ennen lumen tuloa hoitaa istuttamaansa pikkukuusta. Hän ja me muutkin, linnut ja oravat mukaan lukien, surimme, kun jouduimme kaatamaan pihapiiristämme suuren tuuhean kuusen ja samalla myös siinä kavereina melkein kiini kasvaneet hiukan pienemmät.




 Pitäisikö sanoa, että nautitaan nyt tästä puhtaanvalkoisesta lumiyllätyksestä,


joka huomenna on muisto vain, luvassa kun on aurinkoista ja kymmenen asteen lämpötiloja. Ei siis ole mikään kiire vaihtaa autoon vielä talvirenkaita, vaikka tänään liukasteltiinkin.




8.10.2014

Lokakuun värejä ja tunnelmia




Syysaamun vaaleanharmaa usva saattoi meitä,  kun lähdimme kesäpaikkaamme.....



keräämään joulunpunaisia makeita omenoita. Viime hetkelllä pelastimme suurimman osan sadosta, sillä aika monesta omenasta olivat rastaat jo nokkineet suuria paloja ja mikä korviahuumaava konsertti ottikaan meidät vastaan, kun tulimme kesken lintujen ruoanhakuukeikan!





Ilta hämärtyi nopeasti, mutta onneksi oli mukana uunituore ristikko



ja  hyvä kirja. Carol Shieldsiin ei kyllästy koskaan. Ihmeellistä kuitenkin, kuinka  pitkältä ilta voi tuntua kesämökin yksinkertaisessa rauhassa!



Lokakuun keltainen siirtyi käsityöhönkin!



Kun omenat oli kerätty ja muut syksyiset työt tällä erää tehty, oli kotiinlähdön aika



ja täälläkin loistivat puut keltaisina



ja täälläkin oli maa täynnä kultaisia lehtiä. Oi tätä syksyn loistoa!