31.7.2014

31.7. eli viime tipassa


ehdin kuin ehdinkin tehdä heinäkuun aikana peräti toisen postauksen!
Kauniit säät, tai oikeastaan liian lämpimät päivät ovat vieroittaneet ainakin minut bloggaamisesta.




Mutta onhan noita apukeinoja jonkinlaiseen alkuun pääsemiseen – jääkylmää sitruunavettä siemaillessa voin selailla uutta lehteä, josta toivon saavani inspiraatiota. Kai nyt joku sen sivuilla esiintyvä innokas bloggaaja osaa tartuttaa intonsa minuunkin.



Kivoja blogivinkkejä lehdestä löytyy aika paljon,




vaikka eivät nämä meidän puutarhamme kukat ja kasvit kuitenkaan valita, että olisin ne unohtanut.



Olenhan otsa hiessä kantanut vettä, kitkenyt rikkaruohomattoja, nyökytellyt hyväksyvästi reippaille helteestä ja ukkoskuuroista selvinneille orvokeille.


Kiitokseksi tarjosi puutarha sitten erikoisen ja mystisen  yllätyksen! Mistä ihmeestä nämä komeat kellokukat ilmestyivät yhtäkkiä omenapuun alle? Me emme ole niitä istuttaneet. Netistä etsin ja löysin nimen kukalle: Ukonkello (Campanula latifolia) – ei kasva meidän seuduilla luonnonvaraisena. Maariankelloja olen kylvänyt aivan toiseen paikkaan, mutta ne kukkivat vasta ensi vuonna.


Uskollinen ystävämme Punahattu (Echinacea purpurea) avasi jälleen "hattunsa". Näyttää siltä että kimalaiset saavat yksin nauttia punahattujen kukinnoista, jotka yleensä ovat täynnä ritariperhosia. Perhoset loistavat poissaolollaan tänä kesänä. Syytetään siitä nyt sitä kylmää ja kuivaa alkukesää. *



Muitakin touhuja.
Farfar osti varmaan aikoinaan kesämarkkinoilta aina pärekorin, ison tai pienen ja niitä onkin meille periytynyt aika monta kappaletta. Kestäviä, kauniita, hyödyllisiä tarve-esineitä kun ovat, otin esille varaston kätköistä näin alkuun nämä kaksi. Vien ne kesäpaikkaamme, siellä  kun on ikuinen puute säilytystilasta. Siellä  ne saavatkin olla näkyvästi esillä.   Tyhjensin korit roinasta, pesin ja mietin maalaisinko ne valkoisiksi.



Ei, en taida maalata. Yhden pienemmän olen kyllä aikaisemmin maalannut ja se onkin niin nätti, en tiedä tuosta kuvasta, mutta ihan oikeassa elämässä ainakin.  (Huomatkaa  punaiset viinimarjat tuolilla, pääsivät linssiluteina mukaan korikuvaan. Toinen ämpäri valkoisine viinimarjoineen ei siinä onnistunut).




Marjat kypsyvät vauhdilla. mustikoiden vähäisyyteen on sama syy kuin perhosten ja kirsikat pitää poimia ensi tilassa. Nyt ne jo menevät osin lintujen suihin. Kehtaavatkin istua sähkölangoilla napostelemassa, sylkäisevät vain lopuksi kiven maahan:-(  Ne taitavatkin tietää, että kivet sisältävät rikkoutuessaan myrkyllistä sinihappoa.




Nyt taidan siepata tuosta herneen, pari, jos ehdin. Nopea on oltava, sillä tässä talossa asuu eräs, joka tyhjentäisi pensaat vauhdilla, jos uskaltaisi.




Ja sitten ruoan laittoon! Luksusta on kerätä omasta maasta herkkuja, kirsikkatomaattejakin tämä lämmin kesä on kasvattanut amppelissa seinän vierellä suuret määrät. No kaikki kuvassa ei ole omasta maasta – halloumijuusto on kaupan hyllystä, perunat torilta. Perunat ovat niitä, jotka ovat"supergoda", kuten torimyyjätäti aina muistaa kertoa. Ja ovathan ne.

* Edit
 Perhoset taisivat kuulla eilisen valitukseni ja tulivat tänään yllättäen vierailemaan.


Neitoperhoset jakoivat tilan sulassa sovussa kimalaisten kanssa. Tuossa oli juuri kolme perhosta, mutta kaksi niistä häipyi heti kameran nähtyään.

Amiraaliperhonen saapui yksin ja viihtyi enimmäkseen kurkkuyrtin sinisissä kukissa.


10 kommenttia:

  1. Kiva toi valkoinen kori, pitäiskin joskus maalata valkoiseksi, siis jos olisi kori, minkä maalais.
    On teillä runsas sato, meillä ei ole kuin muutama sokeriherne naapurin pihassa ja lupa syödä ne heidän lomaillessa Tanskanmaalla. Ilmestyykö tuo blogilehti kerran kuussa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi kerralla Suomen-visiitilläsi voitkin ostaa korin toimittamaan kotimatkalla matkalaukun virkaa:-)
      On teillä kivat naapurit, taisi olla niin, että saatte syödä heidän kirsikoitaankin (aidan yli?).
      On meillä täällä kotipuutarhassa yhtä sun toista hoidettavaa, kesäpaikassa työllistää vain ruoholeikkuu. Tuo lehti näyttää ilmestyvän kolme kertaa vuodessa.

      Poista
    2. Samat kivat naapurit, mutta ollaanhan me itsekin kivoja.

      Poista
  2. Mitä tykkäsit lehdestä? Itse en ole vielä siihen tutustunut. Hyvä idea maalata pärekorit, mutta toisaaltaan raaskiiko niitä vanhoja maalatakaan?

    Meillä ukkonen katkaisi eilen sähköt (ja sen myötä veden) tasan vuorokaudeksi. Kaikki pakastimen ja jääkaapin sisällöt piti heittää pois, niin myös jo poimitut marjat. Nyyh! Iso nyyyyyyyyh! Mansikkaa ei enää paljoa tulekaan, mutta onneksi viinimarjoja riittää puskissa vielä paljon pakastimeen saakka ja ehkä ehdin jossain välissä mustikoita ja vadelmiakin poimimaan. Uudet perunat todellakin ovat supergoda, omia odotellessa pitää ostaa kaupasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä lehti toimii juuri jonkinlaisen innoituksen lähteenä, jos ei aina huvita netissä surffailla uusia tuulia nuuhkimassa.

      Katastrofaalinen ukkossää monin paikoin! Meillä olivat sähköt pois hiljattain reilun tunnin, mutta vuorokausi, apua!! Juuri tuotahan sitä aina pelkää ja miettii vain, että mitä siellä pakastimessa nyt olikaan. Ehkä osan saattoi kuitenkin käyttää kuin tuoretavaran, keittää, paistaa, tehdä marjakiisseleitä, -piirakoita?? Niin ja onneksi on satokausi vielä meneillään.

      Poista
    2. En edes ehtinyt ja jaksanutkaan hyödyntää juuri mitään, eikä leipoakaan voinut, kun piti se voi, maito ja kermakin heittää pois. Mutta sitten kauppareissulle mennessä kävimme kylässä ja saimme viedä reilut pulla ja kakkutuliaiset :) Tulevien ristiäisten murkinatkin meni kaatopaikalle :(

      Poista
  3. Minun kaikki kukat ovat kuolleet janoon ja helteeseen. Aika surullinen näky. Sen sijaan yrttimaa jaksaa ihan hyvin, mitä en kyllä oikein ymmärrä. Marjapensaita en ole uskaltanut edes vilkaista, ovat tainneet linnut viedä kaiken. Jos nyt vähitellen palaisi arkeen ja myös kotitöihin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri nyt ovat kukat aivan surkean näköisiä , siitä ovat ukkoset ja rankkasateet pitäneet huolen. Sakset käteen, kun aurinko tulee esiin, ehkä nuo siitä taas piristyvät.

      Poista
  4. Ihania kesäkuvia ennätin kaiken kiireen keskellä lattamaan. Kesä todellakin on mennyt hurjaa vauhtia lämpimän sään vallitessa. Perhoskadosta valitti Kainuun Sanomatkin, mutta meidän pihalla perhoset ovat lennelleet. Tänään poimin minäkin sangollisen punaisia viinimarjoja. Ja eilen pelastin fundamentin pohjalle pudonneen pikku siilin. Niin että näissä merkeissä hienoa kesän jatkoa edelleen teillekin päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuulehan Sira, kiirettä ei ole näillä helteillä ollut, päin vastoin on laiskottanut niin, että ei ole jaksanut edes blogia hoitaa. No, kasvi- ja kukkamaita olen kyllä yrittänyt pitää hengissä.
      Missähän meidän siilit ovat, mietittiin juuri tänään.

      Poista