31.5.2014

Pysymmekö perässä?


Tänään satoi, joten ne 32 lämpöastetta, joista saimme nauttia viime viikonloppuna saavat lämmittää enää vain muistona mieltämme.


Kesämökin pihalla saavat voikukat nauttia vapaudestaan, kun niiden kiusaaja, eli minä, olen täällä kotona yrittänyt keksiä sisähommia.

Laitan talteen silloin tällöin kiinnostavia lehtijuttuja ja nyt osui käsiini sattumalta tämä Hesarin tammikuinen artikkeli KLIK ,  otsikko on Niinköhän tarvitset tätä enää. Juttu inspiroi minua kulkemaan sen tekijöiden jalanjälkiä ja  nyt rupesi jälleen kerran kauhistuttamaan  tämä kotimme tavaranpaljous, joka sitä paitsi on jäämässä uuden tekniikan jalkoihin.


Näitä kirjahyllyjä on meillä melkein joka huoneessa – tulisipa tilaa, jos tiedot olisivat pienillä muistitikuilla, tai siirtyisimme tosissamme e-kirjoihin eikä vain kokeilumielessä, kuten nyt. Poskia vähän punoittaa, kun luen kuinka vanhanaikaisia olemme, sillä kuulumme niihin harvoihin, joiden hyllyistä löytää 12-osaisia tietosanakirjoja, kartastoja ja sanakirjoja. Googlestahan mekin tiedot haemme ja pöly vain pöllähtää kirjoista, kun joskus haemme tiedot vanhaan hyvään tapaan.



Tämäkin "entisaikojen" tarve-esine saa vähitellen häipyä tieltä, sillä eihän noita Cd-levyjä enää musiikin kuunteluun tarvita? Netistähän kaikki löytyy, ladataan sieltä!



Tämän laitteen edessä ei enää tule perheriitoja, kun jokainen katsoo omista tableteistaan itseään kiinnostavat ohjelmat, kaukosäädin saa suosiolla jäädä isännän käyttöön:-))


Myös tämä laite on jo "antiikkia", mutta onneksi  toimii hyvin, joten vielä voimme katsella vhs-nauhojamme ja dvd-levyjämme,  joihin olemme tallentaneet mukavia matkamuistoja.
Meidän taloutemme kuuluu siihen viidennekseen, jolla yhä on lankapuhelin, joka ei pirise enää muuten kuin lehtimyyjien soittaessa. Yksi lähisukulainen soitteli vielä hiljattain, mutta nyt on sielläkin päässä siirrytty kännykkään. Miksihän meillä tuo vielä on ja jopa kolmin kappalein. Huh huh.

Pieni kännykkä on ottanut monipuoliset tehtävät hoitaakseen, ajoihan se pois tuon lankapuhelimen tykötarpeineen, eli puhelinpöydän, osoitemuistiot, puhelinvastaajan ja sitten vielä herätyskellon! 

Perinteistä kaunista kahvikuppia ei tekniikka sentään voi korvata,


mutta sen tekee suuri, konstailematon käteen hyvin sopiva muki.

Muumipapan lepohetki sopiikin tähän hyvin, sillä mielenkiintoisen artikkelin kirjoittaja totesi lopuksi näin: "Korvaamme laite kerrallaan vanhaa tekniikkaa – ja koti mukautuu tavara tavaralta uusiin vaatimuksiin. 
Mutta on jotain pysyvääkin. Nukkuminen, syöminen ja lepääminen ovat edelleen perustarpeita. Vai onko joku virittänyt niihinkin jo uusia ratkaisuja? Ehkä."


6 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Minua vähän kauhistuttaa tekniikan hirmuinen vauhti, haluaisin niin mielelläni olla hitaan vanhanaikainen. Silti on pakko myöntää, että tekniikka vie mennessään: meiltä ei enää löydy lankapuhelinta, herätyskelloa, vhs-nauhuria (kasetitkin olen laittanut pois), ei edes dvd-laitetta, mahdolliset elokuvat katsotaan läppäriltä.

    Jostain vanhasta kuitenkin yritän pitää kiinni enkä siksi ole vielä siirtynyt e-kirjoihin (en oikein tykkää lukea näytöltä, varsinkaan pitkiä tekstejä) ja perinteiset kirjathan ovat kauniita, mistä todistaa esimerkiksi sinun kirjahyllykuvasi (tietosanakirjoja meiltä ei enää löydy).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihe tosiaan kiinnostaa minua. Meillä on kesäpaikkana vanha maalaistalo, siellä voimme leikkiä vanhanaikaista, kun ainut ylellisyys on sähkö. No joo, iPad ja kännykkä tuovat nykyajan sinnekin:-( Toisaalta juuri siellä tulee luettua e-kirjoja, varsinkin syksyllä heikossa valaistuksessa.
      Kiva, kun kommentoit tällaiselle blogilaiskurille!

      Poista
  2. Minulla on vielä LP-levytkin tallessa, tosin nykyisiin (huonoihin) stereoihin ei pystynyt levaria liittämään. Suunnitelmissa on ostaa kunnon stereot. Minulla ei ole mitään mobiilia musalaitetta, sillä en jaksa kuunnella kännykästä, koska akku on hetkessä tyhjä. Ja kotona käytän kyllä herätyskelloa, mutta en kelloradiosta, sillä sen ajan vaihtaminen siinä on niin vaivalloista!

    Kauniita kuppeja, ovatkohan Pietarin suunnalta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, LP-levyjä on meillä isot pinot – mitä niitä nyt pois heittämään! Pitääkin katsoa, voisiko tuon levysoittimen liittää stereoihin, nyt se on liitettynä vanhaan kunnon ikuisesti kestävään DDR:läiseen radioon. Vaivalloista tosiaan tuo kelloradion ajan vaihtaminen, tarpeen tullen se on kyllä toiminut täällä varaherättäjänä. Sähkökatkoksen jälkeen ajannäyttö saa usein vilkkua päiväkausia.
      Nuo Lomonosovin kupit ovat päätyneet perintönä meidän kaappiin, minäkin pidän niistä .

      Poista
  3. Noita venäläisiä kahvikuppia oli meidän naapurissa asuvalla vanhalla rouvalla, jolla oli muuten hauskat etunimet = Sievä Sisko. Meillä on vielä jopa levysoitin, aika harvoin soi, mutta silloin tällöin Allumies innostuu vanhoista älppäreistä. Lankapuhelinkin on ja CD ja DVD ja isot tietosanakirjarivit sekä suomeksi että saksaksi. Ne tietosanakirjat haluaisin vanhainkotiinkin vielä mukaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sievä Siskolla olikin sitten sievät kupit.
      Näköjään olette yhtä vanhanaikaisia kuin me.Tuosta lankapuhelimesta voisin kyllä luopua, mutta olkoon nyt vielä, kun puhelinosakkeen hinta nousee koko ajan.

      Poista