31.5.2014

Pysymmekö perässä?


Tänään satoi, joten ne 32 lämpöastetta, joista saimme nauttia viime viikonloppuna saavat lämmittää enää vain muistona mieltämme.


Kesämökin pihalla saavat voikukat nauttia vapaudestaan, kun niiden kiusaaja, eli minä, olen täällä kotona yrittänyt keksiä sisähommia.

Laitan talteen silloin tällöin kiinnostavia lehtijuttuja ja nyt osui käsiini sattumalta tämä Hesarin tammikuinen artikkeli KLIK ,  otsikko on Niinköhän tarvitset tätä enää. Juttu inspiroi minua kulkemaan sen tekijöiden jalanjälkiä ja  nyt rupesi jälleen kerran kauhistuttamaan  tämä kotimme tavaranpaljous, joka sitä paitsi on jäämässä uuden tekniikan jalkoihin.


Näitä kirjahyllyjä on meillä melkein joka huoneessa – tulisipa tilaa, jos tiedot olisivat pienillä muistitikuilla, tai siirtyisimme tosissamme e-kirjoihin eikä vain kokeilumielessä, kuten nyt. Poskia vähän punoittaa, kun luen kuinka vanhanaikaisia olemme, sillä kuulumme niihin harvoihin, joiden hyllyistä löytää 12-osaisia tietosanakirjoja, kartastoja ja sanakirjoja. Googlestahan mekin tiedot haemme ja pöly vain pöllähtää kirjoista, kun joskus haemme tiedot vanhaan hyvään tapaan.



Tämäkin "entisaikojen" tarve-esine saa vähitellen häipyä tieltä, sillä eihän noita Cd-levyjä enää musiikin kuunteluun tarvita? Netistähän kaikki löytyy, ladataan sieltä!



Tämän laitteen edessä ei enää tule perheriitoja, kun jokainen katsoo omista tableteistaan itseään kiinnostavat ohjelmat, kaukosäädin saa suosiolla jäädä isännän käyttöön:-))


Myös tämä laite on jo "antiikkia", mutta onneksi  toimii hyvin, joten vielä voimme katsella vhs-nauhojamme ja dvd-levyjämme,  joihin olemme tallentaneet mukavia matkamuistoja.
Meidän taloutemme kuuluu siihen viidennekseen, jolla yhä on lankapuhelin, joka ei pirise enää muuten kuin lehtimyyjien soittaessa. Yksi lähisukulainen soitteli vielä hiljattain, mutta nyt on sielläkin päässä siirrytty kännykkään. Miksihän meillä tuo vielä on ja jopa kolmin kappalein. Huh huh.

Pieni kännykkä on ottanut monipuoliset tehtävät hoitaakseen, ajoihan se pois tuon lankapuhelimen tykötarpeineen, eli puhelinpöydän, osoitemuistiot, puhelinvastaajan ja sitten vielä herätyskellon! 

Perinteistä kaunista kahvikuppia ei tekniikka sentään voi korvata,


mutta sen tekee suuri, konstailematon käteen hyvin sopiva muki.

Muumipapan lepohetki sopiikin tähän hyvin, sillä mielenkiintoisen artikkelin kirjoittaja totesi lopuksi näin: "Korvaamme laite kerrallaan vanhaa tekniikkaa – ja koti mukautuu tavara tavaralta uusiin vaatimuksiin. 
Mutta on jotain pysyvääkin. Nukkuminen, syöminen ja lepääminen ovat edelleen perustarpeita. Vai onko joku virittänyt niihinkin jo uusia ratkaisuja? Ehkä."


14.5.2014

Tämän päivän väri olkoon valkoinen


Mihin tuo aika oikein kuluukaan? Blogipäivitykset vain harvenevat ja harvenevat ja käsitöitäkin tulee tehtyä vain joko matkalla jonnekin, tai vaikkapa illalla myöhään samalla, kun katselen netistä aikaisemmin näkemättä jääneitä, kiinnostavia tv-ohjelmia.


Puikoilla tällä hetkellä: valkoista bambulankaa.



Puutarhassa samaan aikaan: valkoinen jouluruusu. Se osaakin aina yllättää, mistähän se juuri nyt keksikin avautua?



Valkovuokotko sitä inspiroivat?



Lisää valkoista puutarhassa: sipulit on istutettu ja piilotettu harakoilta. Sama asia on tehtävä härkäpavuille ja herneille, joita lähden tästä nyt kylvämään. Liotin niitä kulhossa yön yli, en sen takia, että maistuisivat paremmin fasaaneille ja noille harakoille, vaan että itäisivät nopeammin! Tillit ja salaatinsiemenet pääsevät myös maahan, ehkä vasta huomenna. 

Kalpea salaatinlehti työntyy maasta,
hiljaa, varoen
millaiseen seuraan joutuu.
-Risto Rasa-