27.1.2014

Vastauksia Helenalle




jonka sivuilta löytyi tällainen kirjallisuusaiheinen haaste. Kiitos!

1. Millä kielellä luet ja millä kielellä/kielillä luet eniten? Onko eroja?
Kielijärjestys on tämä: 1. suomi, 2. ruotsi, 3. saksa. Jos kirjan teksti vie mukanaan, unohdan kokonaan, millä kielellä se on kirjoitettu. Englannin kielellä luen myös, en tosin yhtä sujuvasti kuin edellisillä ja itku melkein tulee, kun huomaan, kuinka toivotonta on nykyään edes aloittaa kokonaisen kirjan lukeminen ranskaksi.

2. Mikä kirja on tehnyt sinuun vaikutuksen?
Kuten kaikilla kirjojen ystävillä, on minullakin monta mieleen jäänyttä kirjaa. Yksi niistä on Markus Zusakin Kirjavaras. Hieno kirja, kertojana  kuolema, mutta sympaattinen sellainen.

3. Mikä kirjannimi kuvaisi sinua/elämääsi?
Vilkaisin kirjahyllyymme ja löysin kaksi elämääni sopivaa kirjannimeä: Ilja Repinin Mennyt aika läheinen, sekä Janne Gallen-Kallela-Sirenin Minä palaan jalanjäljilleni. Nämä kertovat niin selkeästi asian, joka vie paljon aikaani, mutta myös antaa paljon, eli kiinnostukseni sukuni historian tutkimiseen.

4. Mitä lukeminen sinulle merkitsee?
Kirjat ovat "ilma, jota hengitän".  Onko elämää ilman kirjoja? Paperille painetut kirjat ovat tietenkin edelleen ykkössijalla, mutta minulle käyvät myös e-kirjat ja äänikirjat, kunhan vain saan olla kirjallisuuden parissa.

5. Mikä on tällä hetkellä lempikirjailijasi?
Nyt olen tylsä ja toistan itseäni: Margaret Atwood ja Carol Shields. Yöpöydällä on aina joku Shieldsin kirjoista.

6. Mihin seikkailuihin kirja on sinut vienyt?
Voi noita mielikuvitusseikkailuja, joihin pääsin mukaan lukiessani aikoinaan fantasiakirjallisuuden klassikkoa,Tolkienin Taru sormusten herrasta.  Toisenlainen seikkailu oli seurata Buendían suvun mielikuvituksellisia vaiheita Marquezin kirjassa Sadan vuoden yksinäisyys.

7. Katsotko kirjoista tehdyt elokuvat?
EN! Tai ehkä jonkun harvan olen katsonut.

8. Kerro kammottavin ja  paras kokemus käännöskirjasta.
Voi, kun en saa mieleeni tuota huonoa käännöstä, vaikka juuri melko hiljattain törmäsin kömpelöön sellaiseen. Muistan vain kauhistelleeni. Yleensä kääntäjät kyllä osaavat työnsä. Runojen kääntäminen on asia erikseen eikä varmaankaan helppoa, mutta Bo Carpelan on onnistunut hyvin kääntäessään  ruotsiksi esimerkiksi Helena Anhavan runoja ja Carpelanin Lehtiä syksyn arkistosta on käännöksenä yhtä hyvä kuin alkuperäisenä.

9. Minkä kirjan olet viimeksi jättänyt kesken?
Harvoin jätän kirjaa kesken, "lepäämään" voin kyllä siirtää jonkun ei niin miellyttävän. Joskushan voi käydä niin, että mieli muuttuu, kun on lukenut kirjaa vähän pitemmälle. Sisukkaasti jaksoin lukea loppuun Haahtelan Lumipäiväkirjankin, joka ei sitten ollut minun kirjani, niin paljon kuin sitä ollaankin ylistetty.
Muita ei nyt sitten tule mieleen kuin kauan sitten kesken jäänyt Volter Kilven Alastalon salissa.

10. Mitä kirjaa suosittelet minulle?
Suosittelen  Mary Ann Shafferin & co:n kirjaa Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, jos et ole sitä jo lukenut. Siinäpä lämminhenkinen hyvän mielen kirja!





8 kommenttia:

  1. Kivasti sanottu: Ilma, jota hengitän... Seikkailuusi näyttää kuuluneen myös Taru sormusten herrasta.
    Minä haluaisin seuraavaksi lukea tuon Gallen-Kallela-Sirenin Minä palaan jalanjäljilleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan, että tuo Sormusten herra oli todella jännittävä, onneksi oli joku siinä vieressä, kun sitä luin. Lukijan vilkas mielikuvitus toi varmaan lisää jännitystä tuohon seikkailuun.
      Minä palaan jalanjäljilleni kannattaa lukea, vaikka se tuohon kysymykseen tulikin etupäässä nimensä takia.

      Poista
  2. Lumipäiväkirjan luin loppuun, kun se ei ollut kovin paksu, mutta oli pettymys Elenan jälkeen. Perunankuorikirja oli ihan kiva, näin aikanaan suosituksen jossain suomalaisessa blogissa. Minä luin lapsena Aarresaaren ja pelkäsin niin, että jouduin pakenemaan äidin sänkyyn. Kirjavarkaastahan tulee elokuva, mutta en taida sitäkään katsoa, paitsi korkeintaan sillä silmällä, että se on filmattu Görlitzissä ja näkisi tuttuja paikkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin vasta jälkeen päin, että tuohon pääsi mukaan jopa kaksi sotaan liittyvää kirjaa, vaikka olen lukenut paljon muuta noiden jälkeen – näköjään ovat sitten olleet mieleenpainuvia.

      Poista
  3. Kirjamieltymykset kertoo meistä aika paljonkin. Parhaat lukuelämykset saa tietenkin omalla äidinkielellään, kun ymmärtää pienet vivahteetkin, mutta muilla kielillä lukeminen on toisellalailla palkitsevaa.

    Minä puolestani jätän helpostikin kirjan kesken, koska en halua tuhlata aikaani johonkin, joka takkuaa eikä anna minulle mitään ajattelemisen aihetta. Usein blogimaailmassa paljon hehkutusta saaneet ei kolahda kohdallani...välillä tuntuu, että tiettyjä kirjoja ylistetään vain kirjailijan nimen vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän olen kai kertonut ennenkin: haluan aina itse löytää kirjan, jonka haluan lukea. Seuraan mitä kustantajat tarjoavat ja valitsen niistä. Usein olen ajatellut lukea arvosteluja jälkeenpäin täällä blogimaailmassa, mutta kun jo on oma näkemys kirjasta, ei oikeastaan kiinnosta muiden kirjareferaatit. Lukupiirikeskustelut ovat sitten eri asia.

      En lähettänyt haastetta eteen päin, mutta olisi todella mielenkiintoista lukea, miten sinä vastaisit näihin muihinkin kysymyksiin. Ota haaste vastaan!

      Poista
  4. Eiliset kommentit eivät menneet läpi jostain syystä. :( Mutta nyt voinkin kertoa, että ostin tänään pokkarina Kirjavarkaan; ja aion lukea sen ennen leffaa. En tosi ehdi nyt viikonloppuna, kun pitää tehdä töitä.

    Taru sormusten herrasta on myös "niitä kirjoja", jotka ovat jääneet mieliin, mutta en lue niitä uudelleen. Toki olen katsonut filmit. Mutta kirja on kirja, joskus elokuva on ihan ok, mutta ei useinkaan.

    Mie tunnen kaksi ihmistä, jotka ovat lukeneet Alastalon salissa ja ainakin toisella on jopa t-paita, joka kertoo sen. Mie en jaksa lukea sitä hidastempoista varsinaissuomalaista jaarittelua, jossa piippuakin sytytetään sivukaupalla. Nyt mulle kyllä joku varsinaissuomalainen tästä suuttuu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ostos, toivottavasti sitten sinustakin:-)
      Taru sormusten herrasta kuului opiskeluaikanani niihin kirjoihin, joista aivan kaikki puhuivat, joten oli todella vaikea ylittää kynnys ja mennä virran mukana. Kun sen sitten lopulta tein, ymmärsin hyvin, miksi se niin kiehtoi lukijoita. Kertalukeminen riitti minullekin, mutta jätti jännät muistot.
      Pitäisiköhän kuitenkin lukea tuo Alastalon salissa, pukeutua sitten t-paitaan ja käydä Mynämäessä moikkaamassa entisiä naapureita. Antaisivat varmaan sun kommenttisikin anteeksi.

      Poista