30.8.2013

Kesäkurpitsa-aika



Netti on täynnä herkullisia kesäkurpitsareseptejä ja päätinkin taas valmistaa löytämääni helppoa ja maittavaa pastan lisuketta.  Onneksi meillä kasvaa kesäkurpitsaa omassa pikku puutarhassamme, joten kipaisinpa sinne hakemaan.



Nämä daaliani kuitenkin pysäyttivät minut, joten oli mentävä takaisin sisälle kameraa hakemaan. Onhan nämä nyt ikuistettava blogiinikin, ainakin itselleni muistoksi tästä loppukesän kukkaloistosta.





Syysleimut jaksavat  ilahduttaa meitä vuodesta toiseen.  Tuolla ne vaan viihtyvät rikkaruohoista välittämättä.


Mutta tänne siis olin matkalla, kesäkurpitsaa hakemaan. Mitä niistä valmistin? Täältä [KLIK] löytämäni ohjeen mukaan  tein suussa sulavaa  Kesäkurpitsa-sitruunapastaa. Ohjehan löytyy tuolta linkin takaa, mutta aineksen voin luetella tässäkin: valkosipulia, öljyä, kesäkurpitsaa, kermaa, sitruunaa, basilikaa, suolaa, pippuria, parmesaania, pastaa.  Kannattaa kokeilla!



25.8.2013

Suven mentyä

Aurinkoisen lämpimän kesäpäivän jälkeen on vaikea uskoa syksyn olevan tulossa. Tottahan se kuitenkin on, kun koulutkin ovat alkaneet.


7vee täytti hiljattain 8 ja on nyt tokaluokkalainen. Tuollahan hän seisookin  jo reippaana jonossa ja odottaa koululuokkaan pääsyä.  Minun mielestäni voisivat nuo lasten kesälomat olla pitempiäkin, että saisivat nauttia vielä näistä loppukesän lämpimistä päivistä, kuten me


silloin vanhaan hyvään aikaan. Tässä näkyykin kouluni, jonne mentiin pitkän loman jälkeen syyskuun alussa. Taidan kyllä nyt unohtaa kesätyöt, joita suurin osa sitten lukioaikana teki. Minä muiden mukana. Jonkun kesän vietin postineitinä, jonkun sairaalatöissä Saksassa, missä saikin ahertaa kymmenen tuntia päivässä. Hyvin sen jaksoi ja kielitaito kohentuneena aloitettiin sitten koulu.


Tänä viikonloppuna saavat kyllä koulu- ja muut arkiset työt unohtua. Lämmin aurinkoinen sää helli meitä, kun istuimme kesämökkimme portailla ja nautimme hiljaisuudesta. Syksyn lähestymisestä kertoivat  sudenkorennot, jotka lentelivät kimaltavin siivin pitkin pihamaata.
Kun  ruohot oli leikattu  oli  pakko vetäytyä suuren pihakuusen varjoon ja samalla ihmetellä tuota ikivanhaa omenapuuta, joka on niin täynnä omenoita, että tuskin jaksaa niitä kantaa.

Kesämökin päiväkirjaan merkitään sitten kaikki tärkeät asiat: lämpöasteet ulkona ja sisällä,  oliko ruoho päässyt kasvamaan liian pitkäksi, mitä ruokaa laitoimme, kuinka uusi omenapuu voi, entä luumupuu, tuleeko siihen hedelmiä........... Kummasti nuo sivut ovat toistensa kaltaisia, mutta mielenkiinnolla niitä kuitenkin luetaan ja vertaillaan eri kesien tapahtumia toisiinsa.

Ja sitten asiasta kolmanteen, eli viimekertaisen  postauksen "salaisuuden" paljastaminen.


Tässä se on, oma osuuteni Ravelryn kuukausihaasteeseen En liten stickutmaning 2013. Oli siis kudottava jotain sellaista, mitä ei olisi uskonut tekevänsä. No, mikä tuo sitten on?

Eipä mikään muu kuin paikallisen perinnepuseron mukaan kudottu "kansi" runokirjalle! Olen tehnyt aikoinani tällaiset puserot  meidän lapsille ja kun kirjat ovat minulle melkein yhtä rakkaita, keksin tehdä samanlaisen myös runokirjalleni. Vastapalveluksena kauniista runoista, joita se minulle tarjoaa.


SUVEN MENTYÄ
Jo luumupuiden oksat värittää
hedelmän punertuvan hehku vieno,
ja yli nurmettuneen mullan jää
omenan tuoksu iloinen ja hieno.
Mut suven jälkeen liian autuaan,
min kultaan vaivuin tajuttomuuteen asti,
nyt syksyyn havahduin niin haikeasti
kuin lapsi lämpimästä unestaan.

Jos suljen silmäni ja kuuntelen,
soi vielä linnunlaulu kultasuinen,
ja loistossansa tuomi toukokuinen
jäi sydämeeni, sinne juurtuen.
Mut kellastuu jo ruoho rinteen armaan,
ei tuudi tuuli kukkain purppuraa,
ja yli järven kylmenneen ja harmaan
etäältä kurkiparvi kiiruhtaa.
---------
Syyspilven alta kullanvaalean
lehahtaa jälleen kirkas päivä esiin,
ja kylmän-tuulisiin ja tummiin vesiin
taas taivas lainaa sinen loistavan.
Vie auringosta polku pimeään.
Mut värit hohtaa hajuhernemaassa
levossa, hellyydessä autuaassa,
ja kaikki kukkaniityt nään

Säkeet Saima Harmajan runosta kirjassa Suomen Vuosi. Kerroin siitä täällä [KLIK]


13.8.2013

Käsillä luotua meillä ja muualla



Tulipa pimeä kuva, vaikka aurinko tuossa paistaa. Tässä on tulossa Ravelryssä pyörivän kuukausihaasteen tämän hetken tehtävä: kudo jotain sellaista, jota et olisi odottanut tekeväsi. Maliz keksi  hauskan idean.  Kesäkuun haasteessa kudoin silkkilangasta huivin, mutta mitä tästä  tulee, on vielä salaisuus



Samat kansanomaiset värit kuin tuossa neuletyössäni löytyivät kesäpaikkamme seiniltä, miehen isoäidin ompeluksista.


Samoilta ajoilta taitavat olla matot, jotka peittävät kesämökin tuvan lattian. Tämän kutojalla  on ollut värisilmä todella paikallaan ja miten hyvä onkaan astella paljain jaloin näillä matoilla.



Paljon kauempaa tulevat nämä iloisen näköiset linnut ja hauskat huopakoristeet. Inspiroivat ainakin minua kokeilemaan samaa.



Täällä [KLIK] paljon tietoa näistä töistä ja siitä mikä hyöty töiden tekemisellä on sikäläisille naisille.



Samaa väri-iloa ja sama tärkeä tehtävä kuin edellä olevilla töillä on näillä töillä, naisen aseman parantaminen.


Sheriat-projekti kertoo tämän kauniin korun taustoista.






1.8.2013

Kuulumisia punaisesta talosta.



VATTUMADON TALO
En tiedä mitään sievempää,
kuin vattumadon talo.
Punaiset seinät siinä on
ja katto, ja punainen valo

punaisen ikkunaruudun takaa
punaiseen kamariin paistaa.
Vattumato sohvalla istuu
ja punaista puuroa maistaa.

Kukapa voisi kuvitella
herkkuja ruokapöydän!
– Minäkin muutan vaapukkataloon,
kun tarpeeksi suuren löydän!
Marjatta Kurenniemi



Vaikka onhan tämä nykyinen talomme ihan hyvä, tilaa riittää ja viereisestä metsiköstä löytyy vadelmien lisäksi mustikoita ja puolukoita.



Puutarhassa kasvaa marjapensaita ja kirsikoitakin saamme omasta puusta,


joten on meillä aivan yhtä hyvät oltavat kuin tuolla vattumadolla:-)