23.4.2013

Lukeminen on kuin pääsy toiseen maailmaan

Tänään juhlitaan Kirjan ja ruusun päivää, eli miesten tulisi antaa naisille ruusuja ja naisten miehille kirjoja.  Unesco  perusteli tämän päivän kansainväliseksi julistamista  näin: Kirjat ansaitsevat erityisen päivänsä, jolloin niitä juhlitaan vapauden, yhteenkuuluvuuden ja rauhan symboleina". Kirja, jota juuri luen, sisältää kaikki nuo elementit.


Otsikon mukaisesti toiseen maailmaan pääseminen ei tämän kirjan kohdalla pidä kuitenkaan paikkaansa,  sillä kun luen tätä Päivi Istalan  Ristivetoa ja muita kertomuksia elämästä,  olen siinä kuin kotonani. Yhä uudelleen tulee eteeni asioita, jotka ovat tuttuja, joista ajattelen, että noinhan se oli, tuolta se tuntui.  Lukemisen ohella on ollut mielenkiintoista kuunnella YLEn Elävästä arkistosta noita hänen ikimuistoisia radio-ohjelmiaan.  Kyllä ovat ajat muuttuneet, ei voi muuta sanoa! Tämä hieno muistelmateos sisältää toki paljon muutakin kuin yhteiskunnallisia kantaa ottavia asioita,  sen yli 500 sivulle mahtuu myös Päivi Istalan henkilökohtaiseen elämään liittyviä iloja ja suruja.  Täältä löysin mielenkiintoisen arvostelun kirjasta [linkki].



En nyt anna tuota kirjaa miehelle, vaan luen sitä edelleen itse eikä hänen tarvitse antaa minulle ruusua, vaan ihailen tätä viimesyksyisten kuvien joukosta löytynyttä ruusupensasta. Kelpaa aivan mainiosti!



  Sen sijaan ojennan kaikille kirjojen ystäville kirjanmerkkejä. Siitä vain tallentamaan:-) Olen löytänyt ne joskus täältä.





Read the Printed Word!




17 kommenttia:

  1. Varmasti mielenkiintoinen kirja. Ehkä jossain vaiheessa se siirtyy minunkin lukulistalleni. Ja oi, minäkin niin kuulen Päivi Istalan äänen korvissani. Oi niitä aikoja, kun oli vain kaksi radiokanavaa :)

    Ihanaa kirjan ja ruusun päivän jatkoa. Meilläkään ei varmaan ruusuja nähdä, mutta onneksi on paljon kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on todellakin mielenkiintoinen, "reipasta aikalaishistoriaa" kirjoitti Hesari. Täällä länsirannikolla kuunneltiin lisäksi Ruotsin radiokanavia, joten valikoima oli vähän suurempi:-)
      Kiitos samoin. Ruusut kuihtuvat, kirjat eivät!

      Poista
  2. Meillä on ostamiani ruusuja maljakossa, ei tuo kämppäkaveri tiedä mitään näistä kirjan ja ruusun päivistä. Ostin muuten tuon kirjan Helsingistä, kiitos vinkistä. Ja eikö ole hienoa, että me saksalaiset ollaan keksitty se kirjapainotaito!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai eikö sekään tiedä? Eikö ollutkin kevyt kirja 500-sivuiseksi, tai jouduitko jättämään pois monta muuta ostoslistalta? Gutenbergin patsas on Wienissä siinä "meidän" hotellin lähellä, mutta juu, onhan hän saksalainen:-) Nykyaikaa edustaa sitten tämä Gutenberg-projekti

      Poista
    2. En ostanut tällä kertaa kuin kaksi kirjaa, joten ei ollut paino-ongelmia. Gutenberg-projektia olen jo kerran käyttänyt Kindleen.

      Poista
    3. Ai niin, olihan mulla kolme kirjaa, kun sain koulukaverilta lahjaksi tämän, kun pitää vähän kerrata, mitä on alakoulussa oppinut.

      Poista
    4. Oi tätä ihanaa nostalgiaa! Hyvä, että sait tuon aapisen, voit kertailla ja lukea sitä. Vaikka hyvin sinulla on tuo suomenkieli hallinnassa noin saksalaiseksi:-))
      Miksihän ei minun ekaluokan aapisesta ole otettu näköispainosta:-( Taidan ostaa sen nyt sitten tuolta antikvariaatista. Vuoden 1938 Aapiskukko näköispainokset ostettiin aikoinaan meidän tytöille.

      Poista
    5. Nämä sivut ovat aika mielenkiintoisia: Aapisnäyttely ja tämä Aapinen

      Poista
  3. Ei ole ruusuja eikä kirjoja annettu, unohdettu koko päivä. Mutta luetaan kuitenkin, tällä kertaa nostalgiaa; menossa Laila Hietaniemen Unohduksen lumet. Kirja on menossa minun serkulle, kun hän on Hietaniemen ihailija. Sain kirjan yhdeltä täkäläiseltä suomalaiselta, joka oli poistamassa niitä. Ja kun kirja on minulla nyt, luen sitä. Ja orvokit kukkivat parvekkeellä ja mantelipuut parvekkeen ulkopuolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole sattunut lukemaan ainoatakaan Laila Hietaniemen (nyk. Hirvisaaren) kirjaa, vaikka niin suosittuja ovatkin. Saisihan niistä tietoa lähihistoriasta vähän viihdyttävämmässä muodossa, mutta kun aika ei riitä kaikkien kirjojen lukemiseen, kuten itsekin hyvin tiedät:-)
      Tuo Istalan kirja voisi kiinnostaa sinuakin, siinä kun on sitä meidän omaa "lähihistoriaa".

      Poista
    2. Panen tuon kirjan listalle, kun tulemme Suomeen!

      Poista
  4. Juuri niin - siis lukeminen on kuin pääsy toiseen maailmaan! Muistan ensimmäisen lukemani kirjan ja mitä se merkitsi minulle. Pidän paljon enemmän lukemisesta kuin esim. elokuvista, sillä lukiessasi voit itse kuvitella kirjan tapahtumia. Elokuvassa se on usein pettymys.

    Mielenkiintoinen arvio Istalan kirjasta ja erityisesti se Kolben seminaarissa esittämä tulkinta.

    Lukuiloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luen mieluummin kirjaa kuin katson elokuvia. Ja kirjasta tehty elokuvaversio – en muista että se olisi koskaan voittanut tuon painetun tekstin.

      Tuossa arviossa oli myös hyvä lause, "Löytyisikö muun tämän päivän median muistelmista sitä klassisen sivistyksen varastoa, joka kulkee Istalan muistelmissa?" Tietoa ja mielipiteitä hänellä riittää. Huumorilla tehty sketsi Asunto-Ristivetoa johti aikanaan Ristivetoa-ohjelman lakkauttamiseen ja suuriin otsikoihin. Kuuntelin ohjelman Elävästä arkistosta enkä voi todeta muuta kuin että ajat ovat tosiaan muuttuneet! Nythän suurimman osan asiaohjelmistakin on oltava viihdettä – no onneksi löytyy toki muutakin.

      Poista
    2. Sanos muuta! Ja toinen asia, mihin olen kyllästynyt on se, että toimittajat haastattelevat toimittajia ja tekevät juttuja toimittajista! Se on täysin käsittämätöntä. Lisäksi ne kaikki julkkistoimittajat tai eihän ne edes ole toimittajia, vaan jotain muita, mutta tekevät omia ohjelmiaan. En viitsi mainita tässä nimiä, mutta niitä korkokenkäjuttuja sun muita tarkoitan...

      Poista
    3. Osuit naulan kantaan. Ärsyttävää ja melkein piinallista katsoa niiden toikkarointia ja tekohuumoria.

      Poista
  5. Kauniita kirjanmerkkejä, tallensin sivun, kiitosta vaan! Jokaisen kirjan mukana pitäisi tulla kirjanmerkki. Vaikka onhan tästä puhuttu aiemminkin, että siihen tarkoitukseen kelpaa mikä tahansa käteen osuva lippulappunen tai muu suht litteä tavara, mutta silti kaunis kirjanmerkki on silmänilo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vaan, hienoa, että noteerasit "lahjan".
      Onhan tästä tosiaan juteltu täälläkin, mutta eikös olekin hyvä jos kauniita kirjanmerkkejä on paljon, silloinhan sellaisen sieppaa yhtä helposti kirjan väliin kuin lippulappusen.

      Poista