17.1.2013

Kuvat talviselle runolle


Taidan nyt toistaa itseäni näissä blogikirjoituksissani. Ei niin, että aiheista olisi puutetta, mutta kun näin  tämän talvisen näyn tuossa ikkunan takana, oli vain otettava kamera käteen ja ikuistettava tuo sininen taivas, nuo valkoiset puut ja aamun raikkaus.
Vihdoinkin pystyin antamaan mahdollisuuden V.A. Koskenniemelle.  Hän ei ole suuruudestaan huolimatta koskaan ollut minun runoilijani, kunnes nyt –  tämä hänen talvirunonsa kuvaa täysin tämän aamun tunnelmiani.


TALVIRUNO
Mikä hiljainen ja suuri onni onkaan
huurtehisten puiden unelmoissa,
aurinko kun talviaamun koissa
katsoo metsän korkehimpaan honkaan!

Autuaasti kaikki metsän henget herää,
pakeneepi Hiisi vuorten lomaan.
Niinkuin luottain onneen ikiomaan
hymyy luonto kohti päivän terää.

Vavahtaen syttyy metsän synkkä syvyys
kirkkautehen talviaamun koiton.
Loistaa yli metsän, läheisen ja loiton,
valon suuri siunaus ja hyvyys.
 

Mahtipontinen, vanhanajan runo, onhan se vuodelta 1908. Sopii mainiosti, sillä taitaa noilla puillakin olla ikää saman verran.


20 kommenttia:

  1. Sopii kyllä hyvin kuvat ja runo. Ensin meinasin ilkeyksissäni sanoa, että ei siellä mitään honkaa näy, mutta näkyyhän se toisessa kuvassa. ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, eikös vain sopinutkin! Mutta nyt saat tuosta aiotusta ilkeydestä näpäytyksen: ensin menet lukemaan tämän sadun ja sitten sanot siellä itseksesi oikein nopeasti kolmen puun nimet ☺.

      Poista
  2. Wunderschöne, deine strahlenden Winterfotos und die Poesie dazu!
    Bei uns gibt es zur Zeit "Winter in der Großstadt" mit allem, was dazu gehört.
    Liebe Grüsse aus Wien

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ich kann mir vorstellen wie der Winter in Wien ist, aber in Salzkammergut sieht es sicher anders aus , wäre es nicht schön da zu sein!
      LG

      Poista
    2. Liebe Clarissa, wenn man Wintersportler ist, so ist es im Salzkammergut um diese Zeit auch traumhaft, für uns beide trifft es nicht zu und das Schneeschaufeln ist eine grosse Belastung.
      In Wien haben wir es leichter und ausserdem mehr Gesellschaft, was der Seele auch wieder gut tut.
      Liebe Grüsse nochmals

      Poista
  3. En ihmettele, että tartuit kameraan. Kaunista! Ei ole Koskenniemi koskaan ollut minunkaan runoilijani, mutta kieltämättä runo sopi hyvin kuvien tunnelmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sattumalta luin runon ja sattumalta katsahdin ulos oikeaan aikaan, sillä pian tuon jälkeen muuttuivat värit luonnossa haaleammiksi.
      Taitaa olla ensimmäinen kokonaan lukemani Koskenniemen runo.

      Poista
  4. Nyt olen besserwisser: en kyllä näe tuossa toisessa kuvassa honkaa, vaan männyn tai petäjän. :)

    Hienoja kuvia, Koskenniemi ei kolahda, vaikka niin useat kerrat olen kulkenut pitkin Koskenniemenkatua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kett... ei kun Clarissa purskahtaa nauramaan ja virkkaa: Etkö sinä tiedä karh... ei kun Helena rukka, että honka, mänty ja petäjä tarkoittavat kaikki samaa puuta ☺☺☺

      Voi, eikö edes Koskenniemenkadulla kulkeminen auta tuohon "vaivaan". Kukahan hänestä muuten pitää, olisi mielenkiintoista tietää.

      Poista
    2. Tiedän toki että jotkut pitävät niitä samana puuna, mutta minusta hongalla on jo ikää... :D

      En tiedä kuka pitäis, mutta tuo katu on ihan V.A.:n mukaan nimetty.

      Poista
    3. Niin on nimetty,tuo V.A.:n katu on minulle kyllä todella tutuilla kulmilla ☺ .

      Poista
  5. Hiukan poikkeuksellinen alkuperältään on mänty, joka todennäköisesti on johdettu hierintä tarkoittavasta sanasta mäntä. Männät eli hierimet on usein tehty juuri männyn latvasta. Suomen kielessä on myös vanhempi mäntyä tarkoittava omapohjainen nimitys, petäjä. Petäjää nuorempi sana sen sijaan on vanhaa mäntyä tarkoittava honka.
    Näin sanoo kotus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin ja minusta tuo ei ole vielä honka!

      Poista
    2. Hyvä on, hyvä on. Ei sitten uskota kansansatuihin.

      Poista
    3. Kyllä te saatte uskoa ja sanoa noin, mutta meillä kansa käsittää sen eri tavalla... :)

      Poista
    4. Olen tässä hiukan laskenut leikkiä. Honka on puuvanhus, siitä juttelimme täällä kotona jo silloin kun luimme tuota satua pikkutytön kanssa. Ruotsinkielelle käännettynä se on "en gammal tall". Eli asia on juuri niin kuin sanot.

      Poista
  6. Kaunista, kaunista ja sopii vallan hyvin ottamiisi kuviin. Minä olen aina ollut siinä uskossa, että ensin on mänty ja kun se kasvaa, siitä tulee petäjä ja kun se siitä vielä vähän vanhenee, siitä tulee honka. Näin isäni minua neuvoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunista on. Teilläkin siellä näyttää lumi vielä olevan maassa ja pakkaset jatkuvat, kai.
      Minusta on aina mielenkiintoista seurata, mihin suuntaan blogikommentit lähtevät "kulkemaan". Tällä kertaa näissä siirryttiin metsäntuntemukseen ☺☺, mikä on ihan hyvä asia, sillä pitäähän meidän nyt tuntea puut, metsiä kun Suomessa riittää.
      On hauskaa, kun muodostuu mielipiteen vaihtoa asiasta kuin asiasta.

      Poista
  7. Ei ole totta puhuakseni ihan minun lempirunouttani, mutta kieli on kyllä hienoa. Vanhat sanat on viehättäviä, esim. "huurtehisten". Talvitunnelmat on olleet parhaimmillaan viime päivinä. Kylmää ja kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä K-niemestä, jonka runoja en oikeastaan ole lukenut ollenkaan. Tuo runo osui silmiini ja se sopi näihin kuviin, samoin kuin saman runoilijan Olen unessa useasti, joka taas sopii laulettavaksi kouluajan päättymisen aikoihin
      Tänään täällä oli -2°C ja lunta satoi koko päivän. Ihanteellinen talvisää.

      Poista