5.2.2012

Eläintarha ja oikein käsin tehty!

Kädet ovat älykkäitä, oppivaisia ja kekseliäitä. Käsien liikkeet kuvastavat suurta osaa persoonallisuuttamme. Kaikki, jotka tekevät, luovat käsillään, tietävät kuinka hyvältä se tuntuu. Ajatukset kulkevat kevyesti ja mieli rauhoittuu. Hyvänolontunne johtuu tutkijoiden mukaan siitä, että käsillä tekeminen stimuloi suurta osaa aivoja. Voimme hyvin jopa vain katselemalla, kun muiden kädet tekevät luovaa työtä.
Käsikirurgian professori Göran Lundborg kertoo mielenkiintoisia asioita käden ja aivojen vuorovaikutuksesta kirjassaan Handen och hjärnan - från Lucys tumme till den tankestyrda robothanden. En tiedä, onko sitä käännetty suomeksi. 


Sen olen huomannut itsestäni, että ihan perusjutut eivät minua innosta käsitöiden tekemiseen. Aina on oltava joku hauska idea mukana, muuten on liian yksitoikkoista. Edes kahta samanlaista sukkaa en näköjään jaksanut tehdä, mutta kun keksin tuon että kissa toiseen, koira toiseen, niin jopas oli taas hauskaa.




Kissat ja koirat pääsivät myös pikkupoikien lapasiin. Pitääkin kysyä, ovatko kissat ja koirat tapelleet keskenään.  Koiralapasiin sain idean täältä [linkki]



Ja lisää eläimiä eläintarhaan. 6vee näki tuon pöllömyssyn Kotivinkissä [linkki] ja tietenkin lupasin sen virkata. Paksusta langasta se kävi oikeastaan nopeasti ja sainkin sen melkein valmiiksi samalla kun katsoin tv:stä dokumenttia Leonard Cohenista. Valitettavasti olin virkannut väärin, ei siis auttanut muu kuin purkaa ja jatkaa myöhemmin. Nyt siitä tuli kirjallisuudenkuuntelumyssy. Olin ladannut iPodiin Kirjakerhon ohjelmat lukupiireistä sekä  Rosa Liksomin haastattelusta
Kodin Kuvalehdessä  näkemäni siilit syntyivät kuunnellen samalla vanhempia WDR 5:n podcastkirjallisuusohjelmia. Suututtaa, että ne nyt lopetettiin,  mutta ehkä nuo siilit ehtivät oppia  hiukan saksankieltä ja vievät oppejaan mukanaan pikkuemännälle ja -isännille.
Lehdessä siilit olivat neulatyynyversiona, näistä tuli kuitenkin pehmoeläinlemmikkejä.



Edelleen on aamuisin ja iltaisin pimeää, joten heijastimet ovat tarpeen. Netistä näin ohjeen heijastinlangasta tehtyyn liskoon ja liskojenystäviä kun löytyy noissa pienissä, kokeilin tehdä ensiksi yhden. Näiden virkkaaminen oli sen verran tarkkaa puuhaa, että oma kärsivällisyyteni koki kolauksen. Hyvinhän tuo  heijastaa, vaikka käytin mukana osittain tavallista puuvillalankaa, mutta kun sen tekeminen ei tuottanut minkäänlaista iloa, saa se jäädä ainoaksi.


Kehtaankohan näyttää, mikä on juuri työn alla oleva käsityöni:-) Ensimmäisen kerran näytin sen täällä [linkki] ja kuten alla olevasta kuvasta huomaa, en ole päässyt eteenpäin senttiäkään.


 Mutta kun jo tämän lapasen katseleminen tuottaa minulle mielihyvää, ei tässä mitään kiirettä ole!




8 kommenttia:

  1. Tykkään noista viimeisen lapasen väreistä eikä niissä muissakaan töissä kyllä valittamista ole. Ai olet kuunnellut WDRvitosta, se on mulla aina autossa ja keittiössä päällä.

    VastaaPoista
  2. Tuo sama juttu...Minäkin olen kutonut eriparia sukkia, jos näin voi sanoa. On paljon mukavampaa kutoa aina yhä uutta mallia. Kun kudoin noita sukkia myytäväksi, ei yksikään pari ollut samanlainen. Nyt projektina on pusero H:lle.
    Tuo sinun viimeinen neuletyö muistuttaa yksiä minun lapsuuteni lapasia. Kivat sukat 6v:lle olet kutonut.

    VastaaPoista
  3. Allu: Joo, silmä kyllä lepää noissa väreissä.
    Siitä WDR5:stä tuli pirteitä kirjallisuusohjelmia, vielä on muutama ladattuna tuonne iTunesiin.

    Sira:Nuo pikkuiset innostuivat kyllä kovasti noista eläimistään, mikä innostaa minuakin toteuttamaan heidän toiveitaan.
    Niin, vaihtelu virkistää, mutta älä nyt H:n puseroon kudo eriparihihoja, etu- ja selkäpuolta. Tai voihan sen tehdä, jos saa kauniisti sommiteltua:-)

    VastaaPoista
  4. Miten hienoja lapasia ja sukkia! Mistähän saisin sen sorttista kärsivällisyyttä, että jaksaisin seurata ohjeita ja tehdä kuviollisia käsitöitä. Näitä katsellessa ainakin innostuu!

    VastaaPoista
  5. Saga: Siinäpä se, ne ohjeet tylsimpiä ovatkin. Onneksi ne on tehty rikottaviksi, eli muuntelen niitä tarpeen mukaan. Pöllön tein juuri niin kuin piti.
    Kun en pidä itseäni minään käsityöihmisenä, on näissä töissäni oltava paljon erilaisia "virikkeitä".

    VastaaPoista
  6. Nach dem Titel dachte ich, der Beitrag hat mit Käse zu tun, dabei hast du so wunderschöne Muster gestrickt.
    LG

    VastaaPoista
  7. No saa nyt nähdä, tuleeko puserosta mitään. Eilen jouduin jo vähän purkamaan, kun kavennukset eivät pitäneet paikkaansa. Toivottavasti valmistuu joskus.

    VastaaPoista
  8. Wienermädel: Käsebrot zum Frühstück esse ich jeden Morgen :-))

    Sira: Ja minä jo melkein hermostun noiden lapasten kanssa, aina vaan meinaa tulla liian suuret ja joudun purkamaan ja keksimään oman ratkaisun kavennuksille. Auttaa kunn pysähdyn ja vain ihailen niitä hetken.

    VastaaPoista