ON TÄMÄ KANSSA!!

Huomenna on jo ensimmäinen adventti, joten tänään on sitten pikkujoulu, eipä uskoisi! Mittari vain jaksaa näyttää lämpöasteita ja"syysmyrsky" riehua.  Eikö nyt pitäisi olla edes hiukan lunta, että pikkujoulutontut pääsisivät piiloutumaan kinoksen taakse,

kun ovat juosseet ovelta ovelle, soittannet kelloa tai koputtaneet äänekkäästi ja heittäneet kynnysmatolle kortin, jonka takana on salaperäinen pikkujoulutervehdys.
Tällainen perinne elää vielä täällä, vaikka vuosi vuodelta laimeneekin. Varsinkin vanhat ihmiset kertovat innoissaan, mitä kaikkea tuohon aikoinaan liittyyi. Aika paljon olivat tavat muuttuneet noista ajoista jo silloin, kun me tänne muutimme, mutta kyllä meidänkin lapset mielellään muistelevat, kuinka jännittävää oli syöksyä lumikinokseen, kun oli heitetty kortti ja talonväki huhuili ja etsi tonttuja.
Muutaman kerran on ovikello soinut tänä iltana, ja vaikka

pimeää pihaa valaisevat kynttilät, ei tonttuja näkynyt. Vikkeliä olivat. Varmuuden vuoksi oli parasta huutaa: ♥ Hyvää pikkujoulua. Glad lillajul ♥

     Taiteillut meidän J. vuonna 1980

Hetken oli valoisaa

  Miten kuurainen aamu ilahduttikaan eilen.......

......tänään oli sitten jälleen tavallisen harmaata.  Mitäpä tuosta - joulumieli ehti kuitenkin jo asettua taloksi

ja niin tein ensimmäisen joulupallon. Lapasten kutomisen laitoin hetkeksi sivuun, kun halusin kokeilla, miltä nämä perinnekuvioiset pallot näyttävät kuusen oksalla. Arnen ja Carlosin Joulupallot-kirjasta kerroinkin jo täällä [linkki].

Siinä kutoessa tulisi aika ehkä pitkäksi (vaikka  noiden pallojen kuvioiden seuraamisessa on kyllä oltava tarkkana), joten joskus kuuntelen radiota, jos sattuu tulemaan mielenkiintoista ohjelmaa juuri silloin.

Useimmiten minulla on kuitenkin ladattuna joku mielenkiintoinen kirja, jota samalla kuuntelen. Tällä hetkellä se on  tämä Juhani Ahon pienoisromaani Helsinkiin,  jossa saan siirtyä 1800-luvun tunnelmiin , sen sielunmaisemiin, matkakuvauksiin, sosiaalisiin oloihin ja kaikkeen siihen, mitä toi tullessaan muutto pienestä maaseutukaupungista Helsinkiin.  Kielipolitiikkakin nostattaa tunteita aivan kuten meidänkin  päivinämme.

 Nyt lataan muutaman osan lisää, että on kuunneltavaa huomenna, kun jatkan kutomista, joko lapasten tai joulupallojen  - se onkin muuten hauskaa ja koukuttavaa hommaa.

Mielen piristäjiä

Tämä on jälleen sellainen päivä, että harmittaa vähän, kun ei oikein saa tehtyä kaikkea kivaa, mitä haluaisi. Tai ei ehdi ja kun on niin pimeääkin!  Aurinko raukka yritti olla hetken esillä piristämässä mieltä. Hyvä sekin, kuten myös se, kun meillä on näitä hienoja sanataiteilijoita, jotka löytävät ne oikeat lauseet, joka tilanteeseen.
Nämä kun aina muistaisi:

Ei sinun tarvitse osata laulaa,

kunhan laulattaa niin päivä onnistuu.

Helena Anhava

Olen minä sentään kiitollinen elämästä: 

että sai lukea Tsehovia ja Blixeniä, Nabokovia ja Gorkia,

Tanizakia ja Jotunia.

Ja että sai itse tehdä muutaman muistiinpanon.

Eeva Kilpi

Tehokkaita sanoja, sillä taidan nyt jatkaa tätä  ikuisuusprojektiani, joka alkaakin olla jo loppusuoralla.

Edit: Kirjahyllykuva vaihdettu:-)

Karpalo / Tranbär

Syksyisessä metsässä on tänä vuonna runsaasti karpaloita. Hyvä, että joku tästä perheestä uskaltaa mennä suolle niitä poimimaan. En minä. Sinnehän voi upota ;-)

Mieluummin katselen kaikessa rauhassa, kun aurinko kultaa taivaanrannan kotimetsän puiden takana.

Skräppimateriaali enimmäkseen Shabby Princess-sivuilta [linkki]

Näin minä teen

kun haluan kirjoilleni  tai kalentereilleni tai ehkä reseptiviholleni omannäköiset kannet. Idea ei ole uusi, sillä näitä kankaisia kirjankansiahan minä tein jo blogitaipaleeni alussa. Samaa kangastakin oli pieni pala jäljellä, mikä oli hyvä, koska  kangas tuntuu lukiessa hyvältä käsissä.

1.  Kirja laitetaan avattuna kankaan päälle. Leikataan siten, että kangaspala on joka reunoilta 5cm leveämpi kuin kirja. (Oikea ja vasen reuna saa olla leveämpikin).

2. Reunat siksakataan ympäriinsä ja molemmista sivureunoista, oikealta ja vasemmalta taitetaan ja  noin sentin levyinen saumavara nurjalle puolelle ja silitetään.

3. Kirja aseteaan avonaisena kankaan päälle. Taitetaan käänteet  sivuilta ja kokeillaan, että kangas ei kiristä, vaan kirjan voi avata ja sulkea vaivattomasti. Silitetään nämä sivureunojen taitokset. Samoin silitetään 5 cm.n levyiset taitokset ylä- ja alareunaan.

4. Sitten siirrytään jälleen vanhan  Husqvarnan ääreen ja ommellaan ylä- ja alareunoista 5cm päästä saumat kaikkiin nurkkiin. 

Näin!

 5. Kiepautetaan kansi oikeinpäin ja laitetaan kirja sen sisälle. Hauskin työ on vielä edessä, tai olisihan sen voinut tehdä jo tuolla alussakin, eli kannen koristeleminen oman näköiseksi.

6. Valinnan vaikeus, kun näitä siirtopaperille tulostettuja kuvia on jo entuudestaan äidistä, isästä. isovanhemmista ja koko suvusta.

7. Kanteen pääsi tällä kertaa lapsuudenaikainen vappukuva. Kirja sen sisällä vaihtuu tarpeen mukaan.

Mietin, että näitähän voisi tehdä vaikkapa joululahjaksi kirjoja rakastaville ♥

Kirjoista on moneksi...

 ...kuten olen jo monta kertaa todennut blogissanikin.

Helsingin kirjamessuille en päässyt, mutta ei se mitään, löytäväthän kirjat ja kirjailijat muitakin paikkoja tullakseen kuulluksi ja nähdyksi. Tämän viikonlopun aikana järjestetään täällä minun kotinurkillani Vaasan Littfest, joka tarjoaa mielenkiintoista ohjelmaa kolmeksi päiväksi.
Eilen olimme kuuntelemassa Märta Tikkanen-seminaaria Elän, kirjoitan. Mielenkiintoinen keskustelu jo itse kirjailijan kertojalahjakkuudesta johtuen  ja  keskustelun vetäjät Pia Ingström ja Monika Fagerholm osasivat myös esittää ne oikeat kysymykset.

Mielenkiintoista oli myös kuulla, mitä mieltä kirjailija on omien teostensa käännöksistä. Vaikka olisi kuinka hyvä kääntäjäntyössään, voivat erilaistet pienet kielen vivahteet, kuten erilaiset tunnetta ilmaisevat sanat, tuottaa vaikeuksia. Oma mielipiteeni on, että onnistumisen kannalta olisi oltava täydellisesti kaksikielinen. Tuon kielen takia ostinkin Emman ja Unon ruotsinkielellä (lisäbonuksena tietenkin nimikirjoitus), aivan samoin kuin halusin Bo Carpelanin viimeisen kirjan ruotsinkielellä. Etten vain menettäisi mitään:)

Muitakin hyviä ostoksia tuli tehtyä. Melkein kaikki noista tilaisuuksista pidetään kaupunginkirjaston tiloissa. Siellä kun vaeltelin, tein hienon löydön! Tai onneksi meillä oli tyttökin  mukana, sillä hän tämän löysi;-)

Kantelettaren lasten runoja Kirsti Gallen-Kallelan kuvittamana. Mikä löytö! Kirja on kuin uusi ja hinta 20 senttiä . Kiitos, Vaasan Kaupunginkirjasto!
Kirjassa on monta runoa, joista meidän tytön 6vuotias pitää, mutta en malta antaa kirjaa hänelle noiden grafiikkakuvienkaan takia,  hän saa lukea sitä meillä ollessaan. Meni akka metsään on runo, jonka hän osaa ulkoa jo ennestään, vaikka tääsä kirjassa on sitten pitenpi, kolmesivuinen versio.

....Vaskisella va'illa, Kultaisella kuppisella, Maalatulla maljasella jatkuu tuo Hus sika metsään, kuten me kaikki muistamme.

Nyt olen hypännyt otsikosta jo liian kauas. Palaan siis tuohon: kirjoista on moneksi.

Vaikka nuo pienet pojanpojat lukevatkin kirjoja, on heillä niille muutakin käyttöä. kuten...

tien rakentaminen, joka

jatkuu ja jatkuu.

Ja vaikka pojilla on Brion sun muut autoradat, taitaa tämä itsetehty olla kuitenkin se paras!

Lempisatuja & satuhaaste

-->

Tämä Katja/Lumiomenan satuhaaste oli minulle, kirjoja rakastavalle, niin houkutteleva, että on aivan pakko olla siinä mukana. En ole  varsinainen kirjabloggaaja, joten sillä verukkeella aion olla analysoimatta sen kummemmin satuani. Vastaan haasteeseen omalla tyylilläni.

Aiemmista jutuistani voi jo päätellä, että elämme täällä aika usein satujen maailmassa. Tällä hetkellä tuntuvat luonnosta kertovat tarinat, vanhat opettavaiset kansansadut Aisopoksen sadut  mukaan lukien kiinnostavan erityisesti. En tiedä, mitä pikku moralisteja nuo meidän 6-, 4- ja 2-vuotiaat lastenlapsemme ovat. Ehkä nuo kaksi vanhempaa jo mielessään miettivät, mikä on oikein, mikä väärin ja pohtivat kenties muita  filosofisia kysymyksiä maan ja taivaan väliltä:-)) 

 Kolmen puun nimet on omasta toisenluokan lukukirjastani, josta kerroin jo täällä [linkki]

Satu kuuluu 6veen suosikkeihin. Vaikka se on lyhyt, jaksaa se huvittaa häntä aina yhtä paljon - varsinkin, tuo, kun karhu toteaa: honka, mänty, petäjä  yrittäessään keksiä kolmen puun nimet:) 

Neljävuotiaan  suosikki on tällä hetkellä Aisopoksen satu Pohjoistuuli ja aurinko. Monta kertaa hän on jo kertonut, että sitä luetaan siellä hänen mummunsa luona ja kun meillä ei tätä kirjaa ole, etsin ja löysin sen onneksi netistä [linkki]

Sadun opetus: suostuttelu tehoaa usein paremmin kuin voima ja pakottaminen. 

Tässä olikin kylliksi aasinsiltaa varsinaiseen asiaan, haasteeseen.

Kun olen venäläisten klassikoiden suuri ystävä, oli luonnollinen valintani Leo Tolstoin Kuinka hanhi jaetaan. Satua ja totta. Otava 2008.  Matti Anhava on kerännyt tähän teokseen 36  tarinaa - mukana on opettavaisia, tyypillisesti huumorilla höystettyjä eläintarinoita, realistisia kertomuksia luonnonilmiöistä ja kun on kysymys Tolstoista, näkyvät siellä myös hänen humanistiset elämänkatsomukselliset mielipiteensä..

Tarinat ovat  peräisin oppikirjoista, joita Tolstoi kirjoitti opettaessaan talonpoikien lapsia maatilallaan Jasnaja Poljanassa. Ne ovat lyhyitä ja ytimekkäitä, ja niiden  sanoma pätee tänään yhtä hyvin kuin tuolloin, sata vuotta sitten.

Keisarin paita on tyypillinen esimerkki opettavaisesta sadusta.

Keisari oli sairas ja lupasi puoli valtakuntaa sille joka  hänet parantaisi.   Siinä viisaat sitten pohtivat miten keisaria auttaisivat  Lopulta keksitiin parannuskeino: jos löydetään mies, joka on onnellinen, otetaan häneltä paita ja viedään keisarille, puetaan hänen ylleen ja hän tulee terveeksi.

Tehtävä ei ollutkaan helppo, onnellista miestä ei niin vain löytynyt. ”Joku oli rikas, mutta raihnainen, toinen terve, mutta köyhä, joku oli sekä rikas että terve, vaan vaimo oli huono ja lapset kelvottomia – kaikilla oli jotakin valittamista.”

Melkein siinä oli toivo mennyttä, kunnes sattumalta eräänä iltana prinssin kulkiessa pienen mökin ohi, kuului avoimesta ikkunasta: ”Kiitos ja kunnia, minä olen raatanut otsani hikeen, olen syönyt ja käyn levolle, mitä minulta enää puuttuu?”

Tästähän prinssi ihastui , käski lähettiläiden hakea mieheltä paita ja antaa hänelle niin paljon rahaa kuin tämä halusi. Miten kävi? Eipä saanut keisari paitaa, sillä tämä onnellinen mies oli niin köyhä, että hänellä ei sellaista ollut.

Kiittämättömyys on maailman palkka on satu, jonka jätän toiseen kertaan. Muita teemoja ovat tietenkin nokkeluus, typeryys, itsekkyys, laiskuus, ahneus, epärehellisyys…. Voivat  kuulostaa liiankin moralistisilta näin lueteltuina, mutta Tolstoi on saanut ujutettua nuo  asiat satuihin pirteästi ja hauskasti, niin lapsia kuin aikuisia kiehtovasti. Matti Pikkujämsä on tehnyt kirjaan kuvituksen, joka antaa sille vielä reilusti lisäpisteitä.

Voiko uskoa

almanakkaan, riimusauvaan tai Kustaa Vilkunan kirjoittamaan Vuotuiseen ajantietoon, kun katsoo ikkunasta ulos? Joulukuuta kohti ollaan menossa hyvää vauhtia, mutta puutarhassa kukat luulevat kesän jatkuvan.

 Jouluruusutkin innostuivat kukkimaan jo nyt, eivät malttaneet odottaa ensi kevättä.

☼ ☼ ☼ 

Jos nämä kesäiset tunnelmat eivät enää jaksa viehättää, vaan haluaa tähän vuodenaikaan "paremmin sopivaa" tunnelmaa, voi aina mennä marketteihin ja tavarataloihin. Niissähän joulu on alkanut jo kauan sitten.

Ja on kyllä sanottava, että ilahduin löytäessäni aiemmin syksyllä Prisman kirjapöydältä Arnen & Carlosin Joulupallot. Mikä hieno idea näiltä  entisellä rautatieasemalla asuvilta muotisuunnittelijoilta! Pohjoismaisten perinteiden mukaan suunniteltuja joulupalloja ryhdyn minäkin nyt kutomaan. Kirjassa on hyvät ohjeet ja selvät kuvat, joten eiköhän onnistu.

Nyt vain puikot kilisemään!

Maa on martaana....

siitä nimi marraskuu, kuten  täältä luin. Martaana tai ei,  saamme kuitenkin edelleen nauttia lämpimästä syksystä ja viikonloppuna viihdyimme jälleen kesäpaikassamme.

Kun nyt aloitin vanhalla sanonnalla, voin hyvin jatkaa vanhaa kuukausihaastetta, tällä kertaa keksien alkukirjaimista aforismeja. Niistähän on aina hyötyä.

Me olemme kaikki neroja kymmenvuotiaiksi saakka. Aldous Huxley
Ajatukset ovat usein luovempia kuin teot, teko vaatii rohkeutta.
Rakastaminen ei ole toistensa silmiin katsomista, vaan katsomista yhdessä samaan suuntaan. *
Rakkaus lohduttaa kuin aurinko sateen jälkeen. Shakespeare
Aikaa on aina tarpeeksi, jos vain käytämme sitä oikein. Goethe
Se joka säilyttää kykynsä nähdä kauneutta, ei koskaan vanhene. Franz Kafka
Kun sormi osoittaa kuuta, typerys katsoo sormea. Kiinal. sananlasku
Uskokaa unelmiin, sillä niihin on piilotettu ikuisuuden portti. Kahlil Gibran

Unessa mielemme järjestää itse itseään.

 *Antoine de Saint Exupéry

Näin kauniita ja kestäviä "syyskukkia" sain pikkupojilta jokin aika sitten.

EDIT: Apua, tämä kuukauden vaihtumiskuva oli vähällä unohtua. Pientä muutosta jo näkyvissä.