12.11.2011

Kirjoista on moneksi...

 ...kuten olen jo monta kertaa todennut blogissanikin.


Helsingin kirjamessuille en päässyt, mutta ei se mitään, löytäväthän kirjat ja kirjailijat muitakin paikkoja tullakseen kuulluksi ja nähdyksi. Tämän viikonlopun aikana järjestetään täällä minun kotinurkillani Vaasan Littfest, joka tarjoaa mielenkiintoista ohjelmaa kolmeksi päiväksi.
Eilen olimme kuuntelemassa Märta Tikkanen-seminaaria Elän, kirjoitan. Mielenkiintoinen keskustelu jo itse kirjailijan kertojalahjakkuudesta johtuen  ja  keskustelun vetäjät Pia Ingström ja Monika Fagerholm osasivat myös esittää ne oikeat kysymykset.


Mielenkiintoista oli myös kuulla, mitä mieltä kirjailija on omien teostensa käännöksistä. Vaikka olisi kuinka hyvä kääntäjäntyössään, voivat erilaistet pienet kielen vivahteet, kuten erilaiset tunnetta ilmaisevat sanat, tuottaa vaikeuksia. Oma mielipiteeni on, että onnistumisen kannalta olisi oltava täydellisesti kaksikielinen. Tuon kielen takia ostinkin Emman ja Unon ruotsinkielellä (lisäbonuksena tietenkin nimikirjoitus), aivan samoin kuin halusin Bo Carpelanin viimeisen kirjan ruotsinkielellä. Etten vain menettäisi mitään:)

Muitakin hyviä ostoksia tuli tehtyä. Melkein kaikki noista tilaisuuksista pidetään kaupunginkirjaston tiloissa. Siellä kun vaeltelin, tein hienon löydön! Tai onneksi meillä oli tyttökin  mukana, sillä hän tämän löysi;-)


Kantelettaren lasten runoja Kirsti Gallen-Kallelan kuvittamana. Mikä löytö! Kirja on kuin uusi ja hinta 20 senttiä . Kiitos, Vaasan Kaupunginkirjasto!
Kirjassa on monta runoa, joista meidän tytön 6vuotias pitää, mutta en malta antaa kirjaa hänelle noiden grafiikkakuvienkaan takia,  hän saa lukea sitä meillä ollessaan. Meni akka metsään on runo, jonka hän osaa ulkoa jo ennestään, vaikka tääsä kirjassa on sitten pitenpi, kolmesivuinen versio.

....Vaskisella va'illa, Kultaisella kuppisella, Maalatulla maljasella jatkuu tuo Hus sika metsään, kuten me kaikki muistamme.

Nyt olen hypännyt otsikosta jo liian kauas. Palaan siis tuohon: kirjoista on moneksi.
Vaikka nuo pienet pojanpojat lukevatkin kirjoja, on heillä niille muutakin käyttöä. kuten...

tien rakentaminen, joka

jatkuu ja jatkuu.

Ja vaikka pojilla on Brion sun muut autoradat, taitaa tämä itsetehty olla kuitenkin se paras!

10 kommenttia:

  1. Täälläpäs onkin läjäpäin kivoja postauksia tullut sillä aikaa, kun olen ollut koneen ääreltä pois.

    Olet oikeassa, juuri ne vivahteet ovat kaikkein tärkeimpiä ja ne kyllä menettää hyvänkin käännöksen jälkeen. Varsinkin runoja, joissa pienen pienillä vivahteilla on suuri merkitys on mielestäni mahdotonta (yrittää varsinkaan itse) kääntää. Ei vaan onnistu, merkitykset muuttuu ja puuttuu.

    Eri kielissä voi olla myös osuvampia ilmaisuja samalle asialle, vaikkapa nyt sana "silmänruoka" kuulostaa paljon hauskemmalta ruotsiksi, "ögongodis".

    VastaaPoista
  2. Hieno löytö tuo Kantelettaren lastenrunoja. En ole siitä aikaisemmin edes kuullutkaan. Myös sikäläinen kirjatapahtuma kuulostaa kiinnostavalta ja sellaiselta, jota olisi ilo seurata.

    Kirjojen luovasta käyttötavasta tuli mieleeni, että meillä kirjoista on joskus rakennettu hyvä hyppyeste keppihevoselle. :)

    VastaaPoista
  3. Palaan vielä...Haastettelijan merkitys tuollaisissa kirjatapahtumissa on suuri. Huono haastattelija kun ei saa hyvästäkään/mielenkiintoisesta kirjailijasta mitään irti. Joskus on harmittanut todella paljon ja toivoisin kyllä kunnioitettavan kirjailijoita edes siinä määrin, että haastattelija valmistuisi työhönsä hyvin.

    Tuo poikien rakentama tarinatie vie sitten varmaankin satumetsään :)

    VastaaPoista
  4. Olet aivan oikeassa noiden sanojen vivahteiden kanssa,siinä on osattava molemmat kielet hyvin. Kaksikielisellä on todellakin hyvät lähtökohdat kielenkäätämisen suhteen.
    Nuo Kantelettaren runot ovat ihania. Opeteltiin aikoinaan niitä ulkoa ja vaikka en olekaan aikoihin niitä ajatellut, putkahtivat ne heti mieleen, kun näin sivusi.
    Lasten autostrada on ihana, vieköön se minne vain. Siitä nähdään, kirjoista on monenlaista hyötyä.

    VastaaPoista
  5. Unser 5-jähriger aus Ungarn macht das auch so gerne, ich freue mich so auf das nächste Wochenende, wenn sie uns endlich wieder besuchen kommen. so schön das Landleben ist, die Kinder vermisse ich sehr, weil sie nur im Urlaub kommen können, in Wien ist das anders, weil nicht so weit entfernt.
    Viel Freude mit deinen Büchern und sehr liebe Grüsse aus Wien

    VastaaPoista
  6. Saga: Tervetuloa takaisin koneen ääreen!
    Noin on, varsinkin runot olisi luettava alkuperäisellä kielellä, tietenkin on sitten hallittava se myös kunnolla. Enkä ollenkaan vähättele kääntäjiä, parhaansa tekevät, mutta....
    Kirjoitit tuosta haastattelusta - se onnistui todella hyvin. Luontevasti ja sujuvasti jopa kahdella kielellä, ei kääntäen, vaan vaihdellen kieliä. Elävää kaksikielisyyttä parhaimmillaan.

    Katja: Olen niin onnellinen tuosta löydöstä. Mannerheimin lastensuojeluliitto julkaisi kirjan v.1979 Lasten vuoden kunniaksi. Hienosti tehty, mutta ei sitä paljon ole kirjastosta lainattu, koska näyttää aivan uudelta.

    Sira: Tuttuja runoja oli paljon, oli hauska palauttaa niitä mieleen ja samalla ihailla kirjan kuvia. Nuo esittämäni eivät olleet niitä parhaita.
    Kirjoista ON hyötyä kaikille,jopa autoille ja keppihevosille:)

    Wienermädel: Wie schön, dass ihr den 5-jährigen öfter sehen könnt. Ja,und ich glaube, dass auch er sich daran erfreut.
    ♡liche Grüsse!

    VastaaPoista
  7. Ihana kirjapolku!

    Ja voi että, olen aika varma, että minulla on ollut lapsena tuo sama Kantelettaren lastenrunoja, sillä se näyttää niin tutulta. Melko hämärästi sen kuitenkin muistan - ehkä ei kuulunut suosikkeihini? Missähän se nyt on?

    Minäkin ostin Emman ja Unon kirjamessuilta, tosin suomeksi. Olen kyllä ajatellut, että pitäisi alkaa lukea ruotsiksi, mutta voi olla, että Märta Tikkanen olisi minulle vielä siinä mielessä haastavaa, että paljon menisi ruotsiksi ohi. Täytyy siis tyytyä käännökseen ja luottaa kääntäjään. :)

    VastaaPoista
  8. Karoliina: Meidän perheessä näyttää tuo kiinnostus kansanrunouteen hyppäävän sukupolven yli, sillä en muista meidän lasten niistä niin kovin välittäneen. Tämä 6-vuotia taas löytää niistä hauskoja sanoja ja sanontoja ja nauraa niitä lukiessaan.

    Märta Tikkanen sanoi olevansa tyytyväinen kääntäjäänsä. He tekevät paljon yhteistyötä ja hiovat sanoja ja niiden merkityksiä saadakseen ne mahdollisimman oikeiksi. Hän kertoi myös, että jos kääntäjä ei pidä tekstistä, se näkyy hyvin käännöstyössä. Sekin oli hänelle tuttua.

    VastaaPoista
  9. Tosi hieno löytö tuo lastenkirja. Emma ja Uno on mulle uusi tuttavuus, pitää panna muistiin. Meillä kotona käytettiin aina tietosanakirjoja diaprojektorin alla.

    VastaaPoista
  10. Allu: Lue todellakin Emma ja Uno. Hyvin mielenkiintoinen tarina Märta Tikkasen isovanhemmista.

    Jahas, lisää ideoita kirjojen käyttötavoista:-)

    VastaaPoista