16.8.2011

Lapset sydäntä lähellä

Taas saimme nauttia näiden pikkunaperoiden seurasta. Minä tietenkin aina valmiina kamerani kanssa.

Onneksi eivät huomanneet, vaan pohtivat rauhassa mitä kaikkea metsästä löytyykään.

Pienimmällä ei ole aikaa pohtimiseen, aina on kiire jonnekin. Tässä hakemaan traktoria ja kuorma-autoa, kukkapenkeistä kun on niin kiva lastata lapiolla multaa auton lavalle.


Askartelua harrastamme yhdessä  6veen kanssa. Tässä maalaamme kukkapurkkeja koulutaulumaalilla. Käsirenkaita kirjoitti tyttö sitten liidulla omaan purkkiinsa. 


Mutta kuka jaksaa olla sisällä, kun ulkonakin voi taiteilla ja

askarrella vaikkapa tällaisen pienen metsikön. Materiaalithan ovat aivan käden ulttuvilla.

*******

Mikä ilo on seurata näitä pikkuisia, mutta mieleen tulee samalla kysymys, miksi tämä maailma on niin epäoikeudenmukainen. Meillä lapset voivat hyvin, kun toisaalla kuollaan nälkään. En usko, että kukaan voi ummistaa silmiään tuolle hädälle. Lumikko on laittanut linkit blogiinsa, joiden kautta voimme kaikki auttaa noita hädässä olevia, joista suuri osa on lapsia.

10 kommenttia:

  1. Taitaa olla lapset perineet isoäidin (miksi sinua muuten kutsutaan? famu? mormor?) lahjakkuuden. Teillä on todella kaunista metsää.
    Hyvä on aina muistuttaa noista Afrikan nälkäänäkevistä.

    VastaaPoista
  2. Allu: Onneksi tonttiimme kuuluu palanen metsääkin, johon 6v on nyt perehtynyt oikein tosissaan. Hän sai kotoaan lahjaksi Marjaliisa Pitkärannana monipuolisen Lasten oman metsäkirjan, johon olemme innolla tutustuneet ja voi kun hänellä oli hauskaa, kun luki siitä kansansatuja, -runoja. Nauroi ihan kippurassa.
    (Pojille famu ja tytölle memmi, kuten hän on minut nimennyt)

    VastaaPoista
  3. On teillä iloista hyörinää siellä kolmen lapsen kanssa. Taitaa tuohon yhteen purkkiin sitten kasvaa memmin ostamia käsirenkaita. Tiedätkö muuten onko tuota koulutaulumaalia muun värisenä kuin mustana?

    VastaaPoista
  4. No onneksi nimesi memmIksi eikä memmEksi, siis näin saksalaisnäkökulmasta katsoen.

    VastaaPoista
  5. Saga: Käsittääkseni on myös vihreää väriä saatavilla.
    Tyttö vei jo purkin kotiinsa ja täytti sen enimmäkseen omatekoisilla käsirenkailla. Memmi kasvattaa purkeissa vain yrttejä ja kukkia:)

    Allu: No en mä nyt mikään Memme ole, paitsi ehkä joskus.

    VastaaPoista
  6. Memmi on hyvä nimi. Minua kutsui serkun tytär pienenä Mimiksi; ikinä ei selvinnyt, mistä hän tuon nimen keksi. Mutta kiva nimihän se oli!

    Ja kiitos kun linkitit kirjoitukseeni.

    VastaaPoista
  7. Lumikko: Memmin alkuperä on myös mysteeri. Mimin olisit voinut ottaa bloginimeksikin, jos et olisi Lumikkoa keksinyt.
    Toivotaan, että tuo linkitys tuottaa tulosta:)

    VastaaPoista
  8. Ihania lapsia ja kivaa puuhastelua. Minäkin ajattelin kerran alkaa maalata pieniä kiviä lapsenlapsen kanssa. Mutta jäi ajatuksen asteelle.
    Ei ollut sopivaa maalia. Tuollainen taulumaali (vai mikä se onkaan?) olisikin varmaan sopivaa niihinkin. Vesivärit eivät oikein siihen hommaan sovi.

    VastaaPoista
  9. Kuulin eilen, että entisen työpaikkani korkein pomo, tosi tärkeä ja tunnettu ihminen kansainvälisestikin, oli yllättäen kuollut. Kukkien asemasta pyydettiin tekemään lahjoitus eläinkotiin. Minä pidän eläimistä, mutta ajattelin itsekseni, että eikös se raha olisi ollut kiva apu nälkää näkeville lapsille. Taatusti siitä tulee aivan valtava summa rahaa kissoille ja koirille.

    VastaaPoista
  10. Kirlah: Ehkä niihin kiviin kelpaa maali kuin maali, paitsi just ne vesivärit:) Koulutaulumaali on siitä kivaa, että voi sitten liidulla koristella ja kirjoitella mielensä mukaan. Siitähän nuo lapset näyttävät pitävän.

    Allu: No voi hyvänen aika:O Mietittiin äsken jospa avaisimme edesmenneitten blogivahtiemme kunniaksi rahaston ja jakaisimme vuosittain paikkakunnan koirille ruoka-apurahoja:( En tiedä onko sopivaa edes tällainen leikinlasku.

    VastaaPoista