21.5.2011

Projektin keskivaihe

Jatkan nyt tätä A Week In The Life-projektiani kertomalla arjen harmaudesta, tai kun kuvia katsoo, paremminkin sen vihreydestä.






Loppuun vielä löytämäni arjen ihanuudesta kertova runo.

Sehän on kuin kuivaisi silmät kyynelistä
kun pyyhkii ikkunat kiiltäviksi
kuin hiuksia hellästi hyväilisi
kun kerää kuivuneita lehtiä kukista.
Ja mikä lopettamisen ja aloittamisen välinen
rauhallinen tauko
kun tiskipöytä hohtaa puhtaana.
(Eeva Heilala)

7 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Sopiiko kysyä, mitä kuvankäsittelyohjelmaa käytät? Siinä taitaa olla joku taittosysteemi mukana.

    Vihreä harmaus on hurmaavaa.

    VastaaPoista
  2. Samaa halusin minäkin kysyä eli miten sä teet nuo kollaasit??

    VastaaPoista
  3. Katja: Kiitos vaan. Täällä sopii kyllä kysyä mitä vain, vastaankin jos osaan:)
    Käytän ihan tavallista Photoshop Elements-ohjelmaa. Ei sen kummempaa.

    Niin, ei elämässä aina tarvita kirjavia värejä, että siitä voisi nauttia.

    Allu: Kiitos sinullekin! Annoit minulle hyvän postausaiheen. Voin näyttää joskus, kuinka teen kollaasit. Tapa on ihan oma keksinmäni, mutta toimii.

    VastaaPoista
  4. Hannele: Niin on, arjestahan voi tehdä sellaisen, että siitä löytyy ilon ja onnen aiheita. Siinähän se on.

    VastaaPoista
  5. Etkö tykkää voikukista? Minä tykkään kovasti, on niin simppeleitä ja pirtsakan värisiä. Ja sitten ne ihanat valkoiset höttöset tuulen mukana tanssien...niin ja tietysti voikukkaseppeleet. Sillä on myös terveydellisiä vaikutuksia ja sopii vaikkapa salaatin sekaan. Riittääkö tämä voikukan puolesta? :)

    VastaaPoista
  6. Voikukkaa urheasti puolustava Susadim: Tykkään voikukkaseppeleistä, tykkäsin lapsena puhallella haituvia, tai edelleenkin tykkään, ojanreunojakin ne koristavat kauniisti, mutta kasvimailleni niillä on asiaa vasta käytyään kompostissa:)

    VastaaPoista