29.4.2011

Valpurinpäivän viettoon


Iloista mieltä kaikille kevään, ylioppilaiden ja työväen juhlaa viettäville!

Kukin kuunnelkoon vapunviettoon sopivaa musiikkia mieltymystensä mukaan. Esimerkiksi tätä Filosofeeraavaa ylioppilasta:
Edit: Hups video onkin poistunut! Etsinpä uuden ja kuunnellaankin sitten vaikka tätä Muumien kevätlaulua:



tai vaikkapa tätä versiota kansainvälisestä työväen marssista:

28.4.2011

Viisi tankaa keväällä










Huom! Huolimatta siitä, että nuo runot ovat alakuloisen haikeita, olen iloisella kevätmielellä:)

26.4.2011

Arki taas

Tuntuu kuin pääsiäispyhät olisivat kestäneet ainakin viikon ja mikä nautinto, kun tulikin yhtäkkiä melkein kesä, +22 astetta! Mutta mihin nuo päivät sitten menivät?

Meidän pikkutrullit kävivät naapureita tervehtimässä. 


Me kävimme  kesäpaikkalla tarkistamassa, oliko siellä kaikki kunnossa. Matkan varrella näimme, että jäät ovat vihdoinkin lähteneet. Jotkut pellot olivat vielä tulvan alla.


Kaikki oli paikallaan, talo, puut, kivet ja kannot, aitta ja sauna. Lämmin kesätuuli toi meren tuoksun ja linnut lauloivat, riemuissaan ehkä siitä, kun näkivät uudet pesäpönttönsä.
Eväät syötiin pihalla auringossa. Sisällä olikin paljon kylmempää, siitä pitivät huolen paksut hirsiseinät.
Korista löytyi kahvin seuraksi  Timjami-juustokierteitä, joita aion leipoa vielä monta kertaa. Ohje on täältä [linkki], mutta laitoin timjamin lisäksi vielä oreganoa ja basilikaa.

22.4.2011

JUHLIEN JUHLA, PÄÄSIÄINEN

Tänään on pitkäperjantai, päivä, joka tuntui niin loputtoman pitkältä silloin kun oli lapsi. Onkohan se tuntunut yhtä pitkältä muualla kuin Suomessa ja Ruotsissa (långfredag). Saksassahan se on Karfreitag, suruperjantai,  Englannissa  Good Friday. Uskon kyllä,  että nimistä huolimatta on tunnelma ollut sama, onhan se Kristuksen ristiinnaulitsemispäivä. Luin tosin jostakin, että Pohjoismaissa on pitkäperjantain merkitys tärkeämpi kuin monissa muissa maissa, joissa ylösnousemuksen pääsiäinen on tärkeämpi.



Mutta onhan pääsiäinen ilojuhla. Kristus voitti kuoleman, ja niinpä me toivotamme toisillemme  iloista pääsiäistä.  Kotikin on nyt koristeltu iloisilla väreillä.



Kätköistä tuli esille tutut  pääsiäismunat, lasten maalaamat ja muut. Joillakin on ikää reippaasti ja kuori on varmaan kovin haurasta.  Kun varovaisesti käsittelee, on niistä iloa vielä monta vuotta eteen päin. Huovutetut munat ja puumunat ovatkin tukevampaa tekoa.



Ja sitten pääsiäiskoriste lempimateriaaleistani, eli savesta ja "uusiokäytetystä" paperista. Vaasin olen tehnyt kauan sitten, mutta taitaa olla nyt ensimmäistä kertaa käytössä. Sellaista se on, kun on liikaa kippoja, kulhoja, vaaseja ja mitä kaikkea nyt olenkaan tehnyt.
Nuo iloisen väriset lehdet tuossa oksassa on tehty paperinpaloista, jotka joku muu ehkä olisi heittänyt roskikseen. Skräppäystöistä jää aina paperisilppua ja kun hapoton paperi, jota siihen käytetään, on melko kallista, on tyhmää heittää palat pois, kun voi tehdä vaikkapa tällaisia kauniita puunoksia.

21.4.2011

Puput, tiput ja muut perinteet

Mitä olisi pääsiäinen ilman omatekoisia pupuja ja tipuja!


Nämä meidän lasten aikoinaan tekemät  pääsiäiskoristeet alkavat olla jo "historiallisia". Hyvin  ne ovat kuitenkin säilyneet muiden  koristeiden joukossa. Eivät nuo ole paljoakaan maksaneet, kun on käytetty munakennoja,  jugurttipurkkeja ja värikkäitä kangastilkkuja materiaalina. Siihen aikaan oli alusta asti itse tehty arvossaan,  ennen tiimareita ja muita askartelukeitaita.  Täällä [linkki] on vinkkejä, jos askartelukärpänen puree pyhien aikana.

Olen ollut varmaan aika kiltti, kun postipupu oli piilottanut meidän postilaatikkoon näin paljon kaikenlaista  hyvää ja värikästä ilahduttamaan minua ja muitakin perheenjäseniä, sillä he ovat myös olleet kilttejä.  Näitä  ei nyt vielä avata,  pitää vielä malttaa odottaa. Ei ole helppoa.

***
                                                     
Tänään on kiirastorstai - pääsiäistä edeltävän hiljaisen viikon torstai,  pyhän ehtoollisen asettamispäivä.   Aloin miettiä, mitä tuo kiira tarkoittaa. Selitys siihen ja muutakin asiaa kiirastorstaista löytyy tietoa haluaville täältä [linkki] Alla oleva kuvakin on lainattu sieltä.

Kiiran veto




19.4.2011

Neloskuvahaaste

Melkein tuntuu pahalta palata lumikuviin, niitä kun on täällä ollut tämän vuoden aikana melko runsaasti. Mutta rehellisyys maan perii ja laitan tähän neljännen kansioni neljännen kuvan, kuten Kirjava kammarin Karoliina minut haastoi tekemään.
Pari vuotta sitten vastasin täällä samaan haasteeseen, mutta sen jälkeen on koneeni vaihtunut ja
iPhoto tallentaa kuvat eri tavalla kuin entinen, joten sain laitettua uuden kuvan. Tein kuten Karoliina: otin mukaan ne "kansiot", joissa on vähintään 4 kuvaa ja niistä sitten löytyi tuo talvinen kuva 5veestä, joka oli meidän ilonamme tuon päivän. Askarreltiin, luettiin, oltiin ulkona raikkaassa talvisäässä potkuttelemassa. Kuvassa on mukana historian havinaa:) Aika pian tuon päivän jälkeen hajosi potkukelkka niin, että ei auttanut muu kuin heittää se menemään.  Onneksi Orava ja Pupu-Lökkänä ehtivät vielä olla kyydissä.
Haastehan on tällainen:
1. Avaa neljäs kansiosi, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Niinpä haastan sinut, sinut, sinut ja sinut!  Ilmoittakaa haasteeseen vastaamisesta  komenttilaatikkooni, että voin mennä katsomaan kuvianne:)

17.4.2011

Aina yhtä ihmeellistä


KIRKKAAT AAMUT KOHOAVAT

Jokainen kevät nostaa silmiini kyyneleet
ilosta, koska tämä maa on niin kaunis.
Järvi on aina uusi ja erilainen,
rannoilta kahvinruskea, keskeltä kirkas,
se näyttää virtaavan kuin joki, kadoksiin metsiin.
Lämpiminä aamuina sen kietoo sumu,
sinertävä kuin aamumaito,
sateella sen silkki on harmaa.
Kirkkaat aamut kohoavat,
päivä ja yö vaihtelevat,
sade ja kuulas ilma.
Vuodenaikojen lähtö ja paluu,
lintujen laulu, äänten häipyminen,
aamu ja ilta, kevät ja syksy
alati hämmästyttävät minua.
Eeva-Liisa Manner


Hyvää Palmusunnuntaita

14.4.2011

RAITAISIA KUVIA

Suururakka näyttää olevan edessä, jos haluan pelastaa kuvia menneiltä vuosikymmeniltä siis ajalta ennen digikuvia. Onneksi on suurin osa kuvistamme tehty oikeanlaiselle paperille ja värit ovat säilyneet, mutta on niitäkin, jotka pitää skannata, ennen kuin värit haalistuvat aivan kokonaan ja onneksi skanneri palauttaa värit melko hyvin.
Tätä työtä olen nyt aloittelemassa ja kun selailin albumeja, pisti silmään eräs asia: olemmepa me raitaista sakkia!


Raitaisuus alkoi tästä. Marimekkohan täyttää 60 vuotta ja juhlavuoden kunniaksi voin minäkin esitellä, mitä "seeproja" me olemme olleet.  Samalla saan korjattua kuvien värejä, vaikkakin vämä mustavalkoiset pitävät kyllä värinsä hyvin. Tuo tummansininen paitapusero oli ihan ensimmäinen Marimekon ostokseni ja hauskana yksityiskohtana näen,  että kassialma poseeraa siinä ihan oikeaoppisesti:) Ja vieläpä molemmissa kuvissa:)) Siis kassin kanssa.


Sitten lähdettiin kesätöihin maailmalle kieltä oppimaan ja raidat tulivat mukana. Periaatteilleni uskollisena näytän naamat tällaisina suttusina, mutta sehän sopii -  vaatteethan tässä pääasia on.
Kuvassa olen eräässä Saksan viihtyisimmistä kaupungeista.

Tässä olen palannut taas opintojen pariin ja pitkähihaisesta maripaidasta huomaa, että on syksy.

Vauvalla on jotain muuta raitaa, mutta vauvan isällä on sitä aitoa, samoin kuin vauvan äidillä, jolla on hyvin ansaittu kahvitauko.

Tietenkin raidat seuraavat mukana, kun mennään nukkumaan. Vasemmassa kuvassa olemme niin saunapuhtaita ja iloisia, tai pienempi tyttö näyttää olevan jo aika väsynyt. Oikeanpuoleisessa kuvassa ei olekaan raitaista , vaan aivan toisenlaista marimekkoa. Tytöt siinä kokeilevat uusia villapuseroitaan ja -myssyjään.


Pikkuveli on päässyt esiintymään sisarilleen. Olisiko joku Dingon laulu, pitääpä kysyä. Marimekon verhot ovat siitä hyvät, että ne kestävät ja kestävät ja kestävät uudenveroisina vuosikymmenestä toiseen. (Tietenkin ne  saavat välillä levätä  komerossa ja silmätkin saavat siinä lepoa).  
Yleensä suosin hillitymmän värisiä  Marimekon verhoja, kuten Fujiwo Ishimoton suunnittelemia, mutta tuo värikäs Lokki oli kuin tehty lastenhuoneeseen. Kumma kyllä Unikosta en välittänyt ollenkaan silloin kun se tuli markkinoille. Myöhemmin opin pitämään siitäkin, vaikka nythän se on jo kokenut lievästi sanoen inflaation.
Viimeisessä urheilullinen raitakuva  perheen pyöräkilpailuista vuosien takaa. Siitäkin olivat värit jo melkein pois, mutta sainpas pelastettua! Kuvaan on päässyt  rakas vanha Joponikin.  Jopohan on nyt kokenut uuden tulemisen ja  on kuulema suositumpi kuin koskaan.
Raitojen ja Marimekon tarina perheessäämme on jatkunut tuon kuvan jälkeenkin. Saapas nähdä, tuleeko tänne siitä jatkoraportointia.


11.4.2011

Kevät - nyt on kevät täällä

ja aurinko jo lämmittää ihanasti nenänpäätä ja poskia.  Ei voi tuntea kuin iloa!
Ilo on kuin auringonsäde pilvien raosta
monien harmaiden päivien jälkeen,
ilo on kuin räystäsvesien laulu
talvipakkasten jälkeen,
ilo on kuin muuttolinnun hullaantunut 
lento
tulvaniittyjen yllä, 

ilo on kuin tuulen leikki
hiirenkorvakoivikossa,
ilo on kuin ystävän askelet porraspuulla
pitkän ikävän jälkeen,
Ehjä, kirkas, puhdas ilo.
Odottamatta ja ilman aihetta!
 

Mistä on tämä lahja
kun olin jo ehtinyt unohtaa
että se on olemassa?

Jaksan taas taivaltaa
velvollisuuksien takkuisessa viidakossa
tämän lahjan kanssa. 
Pitkään. Kevyemmin.
Maaria Leinonen


Niin, kyllä kevät vaan pääsee yllättämään joka vuosi. Pakkasin taas tänään kamppeeni eli kirjan, lehden, kameran,  suklaakeksin,  tällä kertaa ei kudinta ja puhelimen:(  prismasta varta vasten tähän tarkoitukseen ostettuun koriin ja istuin auringon lämmöstä nauttien, kunnes aloin palella! Siispä töihin.
Olen jo kauan katsellut kirsikkapuuta "sillä silmällä" ja nyt kun lumipeite puutarhassa on jo huomattavasti ohentunut, päätin lapioida polun puun luokse ja sain vihdoinkin muutaman oksan itseäni ilahduttamaan.

9.4.2011

Nopea perjantaipäiväkatsaus


Heti aamukahvin jälkeen kävin kampaajalla. Nyt voin taas mennä ihmisten ilmoille.
Kuva clker.com clip art



Sen jälkeen käväisin äänestämässä. Saa nähdä kannattiko. *
Kuva google kuvahaku

 

Hauska iltapäivä hyvässä seurassa taisi olla päivän kohokohta.



Kotimatkalla ihmettelimme keväistä säätä ja  ihailimme joutsenia kauempaa

ja vähän lähempää. 




ja illan päätteeksi sai istahtaa lukemaan kaikessa rauhassa päivän lehteä . Ei voi valittaa, ihan mukava päivähän tämä!  Idean tuon kuvan tekoon sain Brooklyn Limestonesta.

* Edit:

Niin, toivottavasti kävin antamassa ääneni henkilölle,  joka edistäisi kaiken muun toivomani lisäksi myös avoimuutta ja suvaitsevaisuutta.

5.4.2011

Kuukausihaasteessa on vuorossa jo huhtikuu!

Jatkan tälläkin kerralla  tätä haastetta selailemalla CD-levyjäni.  Viime kuussa oli klassista, nyt on vuorossa Bob Dylanin tekemä ja esittämä musiikki, sillä sitäkin löytyy meiltä  aika paljon. Hiukan piti kyllä fuskata, sillä kaksi kirjainta puuttui. Tai en jaksanut mennä alakertaan tarkistamaan LP-levyistä, olisiko sieltä löytynyt sopiva.   HUHTIKUUn alkukirjaimiin pitää siis löytää musiikkia.


House Of The Risin´Sun
Under The Red Sky
Hurricane
Thunder On The Mountain
It Ain't  Me Babe
Knockin' On Heaven's Door
Ugliest Girl In The World
Unbelievable

Ja sitten huhtikuuhun liittyvä kuva:

Masentava näky vielä maanantaina, mutta onneksi täksi päiväksi on luvattu selkeää, valoisaa ja aurinkoista. Siis ei niin paha kuitenkaan.

Musiikkina tuo THUNDER ON THE MOUNTAIN.



EDIT: Istuin ulkona auringossa mukana kamera, kirja, kudin ja kahvimuki.


Kuulin peipposen  laulavan.
Näin kärpäsen ottavan aurinkoa.
Totesin vihreän pääsevän voitolle valkoisesta.
Nautin hienon kirjan tekstistä.



3.4.2011

Shields, Huxley, Helakisa ja Muumimamma

Vihdoinkin sain tämän kirjan käsiini. Uskon, että pidän tästä  Carol Shieldsin uusimmasta suomeksi käännetystä Pikkuseikkoja-kirjasta yhtä paljon kuin olen pitänyt niistä muista, jotka häneltä olen lukenut. Kanadalaiset kirjailijat ovat muutenkin suosikkilistallani, Margaret Atwood ensimmäisenä, mutta myös Anne Hébert,  Alice Munro,  L.M. Montgomery ja on varmaan muitakin.


Pikkupojat jättivät autoleikit hetkeksi ja kuuntelevat keskittyneinä vähän jännittävääkin kertomusta kahdesta variksesta ja suuresta kalkkarokäärmeestä. Aldous Huxleyn Kråkorna i Päronvik (The Crows of Pearblossom) on kulunut jo meidän lasten käsissä ja nyt sitä luetaan toisessa polvessa. En tiedä, onko tuota Huxleyn ainoata lastenkirjaa käännetty suomeksi.



Kaarina Helakisan toimittamasta Pikku Pegasos-kirjasta löytyy runo kuin runo, onhan siinä niitä jopa 400 kappaletta,  mukana klassikot Immi Hellénistä Kaija Pakkaseen ja Kirsi Kunnakseen. Ensimmäisellä sivulla on Oli ennen Onnimanni,  viimeisellä Lauri Viidan Unikuu ja niiden välillä  kaikki "mahdolliset" lastenrunot. 
Tätäkin kirjaa luetaan meillä jo toisessa polvessa. 5vuotiaan kanssa meillä on aina hauskaa, kun luemme yhdessä Kirsi Kunnaksen runon  Kattila ja perunat. Se pitää lausua todella sihisten ja sähisten ja laukaten ja kolkaten. Aina yhtä hauskaa.....



....vaikka nyt, kun yskä ja nuha vaivasivat oli paras tyytyä vain katselemaan kuvaa leikkihamstereiden kanssa ja välillä hörppiä lämmintä Muumimamman flunssamehua, jota keitimme Muumimamman keittokirjassa olevan  ohjeen mukaan.