15.3.2011

Ei muuta kuin lapio käteen ja töihin ja sitten syömään!

Korea herra fasaani pihalla ruokailupuuhissa. Sillepä tuli kiire, kun näki kameran.


Arabian Fasaani pöydällä. Sillä ei ole kiire, vanha kun on ja se jaksaa odottaa tätä:

 
ei fasaanipaistia, kun emme lihaa syö, vaan  spagettia ja viherkaalipestoa = lehtikaalipestoa.

Hyvä, että ohje löytyi sattumalta, hyvä että tein sitä, sillä se oli herkullista!
Tuosta linkistä löytää videon peston valmistamisesta sekä alkuperäiset ainekset, minä tein tosin näin:

Tagiatelle-pastaa muutama kerä
Viherkaalimurskaa pakasteesta noin 10 lehden verran
Pieni valkosipulinkynsi
N. 1 dl kylmäpuristettua luomurypsiöljyä
Puolen sitruunan mehu
75g mantelilastuja
Ruususuolaa
Juustotaastetta
Keitä pasta. Miksaa viherkaali, öljy, sitruuna, suola mantelit ja valkosipuli sauvasekoittimella soseeksi. Sekoita pesto ja pasta, ripottele päälle juustoraaste.

Tämä maukas ateria lisukkeineen valmistuu nopeasti, mikä on tarpeen vaikkapa tällaisen huhkimisen jälkeen.


mutta tässä kyllä kelpaa istuskella auringossa ja suunnitella, mitä kaikkea kaunista tänne puutarhaan taas kesäksi istuttaisi.

11 kommenttia:

  1. Das tut mir aber leid, liebe Clarissa, dass der Winter zu euch zurückgehert ist. Wir haben hier wunderbare Frühlingstemperaturen!

    LG aus Wien

    VastaaPoista
  2. Tänään oli kyllä hurjan kirkas auringonpaiste, nyt uskaltaa jo odottaa kevättä saapuvaksi ja tuollaisen lumimääränkin sulamista.

    Pasta näyttää ihan liian hyvältä. Joudun nyt kuitenkin vain katselemaan ja taistelemaan houkutusta vastaan.

    VastaaPoista
  3. Wienermädel: Der Winter ist nicht zurückgekehrt, er macht einfach weiter, aber ich hoffe dass der Frühling bald den Winter gewinnt!
    Eigentlich ist die weisse Natur wunderschön, also man kann nicht klagen;)

    Susadim: Kevättä oli ilmassa, kyllä!
    Pasta oli hyvää, pistä ohje talteen.

    VastaaPoista
  4. Hyvä, etten nähnyt tuota kuvaa nälkäsenä!
    Muistan, kuinka meillä oli kotona joskus tuollaisia kapeita polkuja. Olikohan lunta yhtä paljon vai tuntuiko se vain, pienestä lapsesta... Pian tuossa on sohjoa ja sitten paljas maa.

    VastaaPoista
  5. kato nyt tätäkin: Voi voi, mitä sieltä sitten paljastuukaan. Lumi peittää niin kauniisti ja armeliaasti kaiken. Leikkaamaatomat nurmikot ja hoitamattomat kukkapenkit, taitaa sieltä muutama purjokin tulla esille, ne, jotka syksyllä jäivät korjaamatta.
    Saan niin kovin usein toistaa tätä: minkä taakseen jättää, sen edestään löytää!

    VastaaPoista
  6. No kyllä teillä tuota lunta näkyy piisaavan. Ihan kuin meillä ennen kotona. Toivottavasti lumi on kuitenkin siihen mennessä pois kun saavumme Suomeen. Varasin Suomeen menon jo, paluu on vain esimerkitty.
    Tuo ruoka näyttää niin herkulliselta, että täytyy tehdä perässä. Nyt minulla on kuitenkin parsakaalipaistos ja sesamperunta listalla.
    Reipasta lumityötä ja kesänunelmia!
    Meillä sataa vettä.

    VastaaPoista
  7. Sira: Nyt voi siis jo sanoa, että tervetuloa Suomeen! Eiköhän tuo lumi ennen tuloanne jo ole sulanut.
    En muista, että sitä olisi joskus ennen ollut näin paljon. Linnut laulavat kevätlaulujaan keskellä talvista maisemaa, nauttivat luonnon kaunneudesta, kuten minäkin.

    VastaaPoista
  8. Meilläkin fasaanit patsastelevat pihalla. Hienoja lintuja!

    Pastasi on tosi herkullisen näköistä, otan siis reseptin talteen - kiitos. :)

    VastaaPoista
  9. Karoliina: Ole hyvä vaan, toivottavasti maistuu!

    VastaaPoista
  10. Todella mukava löytö tämä blogisi. Kävin vähän jälkijunassa kommentoimassa tuota edellistäkin postausta, kiitos siitä.

    VastaaPoista
  11. Lumikko: Kiva, jos miellyttää tällainen asiasta toiseen hyppivä blogi:)
    Kuten nyt - elämä on täällä tällä hetkellä ruuanlaittoa ja puhtaan lumen luontia, muualla onkin sitten hiukan muuta. Pistää kyllä ajattelemaan, edelleen.

    VastaaPoista