31.12.2010

Ikävöinkö jo vanhaa vuotta


Kuunsirppi on jäänyt päivänvaloon.
Meissä on ikävä entiseen.
Haluamme takaisin
sinisenmustat yömme ja tähdet.

Mirkka Rekola

Sama tunne lapsuudesta lähtien. Entuudestaan tiedän kuitenkin, että vähitellen tuohon uuteenkin tottuu, kun vain antaa sille aikaa ja onnistumisen mahdollisuuden.


28.12.2010

Meidän joulu


Mikä riemu, vihdoinkin  tuolla ulkona liikkuu joku, ei kai vain joulupukki! Myös pikkuinen W kuuntelee korva tarkkana, mutta taitaa olla liian jännittävää, joten paras juosta äidin syliin.
Isommilla lapsilla oli paljon kerrottavaa joulupukille. Vakuuttivat olleensa aina kilttejä ja siitä hyvästä saivatkin sitten monta pakettia. W unohti ujostelun, kun huomasi, että se oli turhaa hommaa, täällähän tapahtui vain hauskoja asioita ja mistähän joulupukki tiesi, että S toivoi ompelukonetta? Sillä piti sitten melkein heti ommella vaatteita leikkihamsterille.

Jouluun valmistautuminenhan alkaa pikkujouluna. Australialainen pikkujoulutonttu toi mukanaan kolme kengurua, jotka kotiutuivat hyvin tähän uuteen talviseen ja lumiseen  maahan.  O tuossa pitää vastaanottopuheen.
Lumitöitä on riittänyt jonkin verran, linnuista on pidetty huolta ja lumessa on rämmitty ja leikitty Seuraa johtajaa, kuten kuvasta näkyy. On tämä mukavaa,  tämä joulun aika.
Uusi vuosi kuitenkin lähestyy ja uudet suunnitelmat alkavat täyttää mielen. Lähtisikö vaikka matkalle jonnekin?

Nyt ollaan tuolla,  minne päin sitä lähdettäis?

23.12.2010

Hyvää Joulua ♥ God Jul

Joulu,
se on kuusenneulasten
ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista,
onnellisen säikähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja, ja unta,
jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.
Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka joskus luetaan ja unohdetaan.
Ja jossakin ajatusten keskellä
nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään
ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä.
Mika Waltari

ILOISTA JA LÄMMINTÄ JOULUMIELTÄ KAIKILLE ♥

19.12.2010

Ikkuna jouluun

Nyt on sytytetty kaikki neljä adventtikynttilää. Ensimmäisenä adventtisunnuntaina sytytimme odotusta symboloivan kynttilän, toinen kynttilä on jouluilon sytyttäjä, kolmas symboloi joulurauhaa ja
tänä aamuna sai sytyttää jo neljännen, rakkauden kynttilän, Mariallle omistetun.

♥ ♥ ♥ ♥♥♥
 
Minähän olen keksinyt kaikenlaista kivaa touhuamista tähän saakka, joten nyt alkaa valitettavasti se kiireisin aika, jos haluaa kotiin kauniin ja rauhallisen joulutunnelman. Siivottavaa ja jouluruokien valmistamista riittää, vaikka osittain jouluateria koostuu siitä, että yksi lapsista tuo mukanaan vaikkapa rosollin, toinen jotain muuta ja kolmannellakin on mukanaan osuutensa.
Aikani on tähän saakka kulunut tilkkuenkeleiden tekemisessä, joulutähtiäkin on väkerretty paperista ja sitten olen maalannut. Kaikki alkoi ikkunanpokasta, jonka maalasin valkoiseksi, mutta kun väriä oli jäljellä ja pensseli otettu käyttöön maalasin vielä yhden ikkunanlaudan, kaksi pientä puulaatikkoa, yhden pienen puuastian.....

Syksyisin  kun lähdemme kesäpaikastamme viimeisen kerran, on minun aina saatava mukaan sieltä jotain. Saan kyllä kuulla tästä asiasta aika paljon kritiikkiä ja motkotusta täällä kotona mutta ei se mitään. Lopulta tulee kyllä sitten kiitostakin. Niin se aina menee. 
Viimeksi otin vintiltä löytyneen seinähyllyn (joka on jo mennyt tytön keittiön seinälle) ja vanhan ikkunanpokan.
Juuri sen maalasin valkoiseksi.

Ja nyt saan ripustaa joulukortteja ja myöhemmin jotain muuta kauniisiin vanhoihin ikkunanraameihin. Oi kun olen tyytyväinen. Nyt sitten muihin hommiin.



18.12.2010

Joulumieli muistuttaa

LAULU PIKKUVAUVASTA *

Ne tietäjät muinaisen Itämaan
hyvin rikkaat ja oppineet miehet,
tuli pikkuista vauvaa kumartamaan
kuten Pyhästä kirjasta tiennet.

Ja se oli outoa kerrassaan,
se oli jotakin aivan uutta,
että rikkaus köyhyyttä kumartaa
ja viisaus viattomuutta.

Mitä tietäisi maailmasta muukalainen,
joka äsken tyhjästä tehtiin,
joka yöstä autettiin alaston,
joka lintuna ääntelehtii.

Miten auttaisi maailmaa avuttomin?
Miten kaikista nuorin ja tyhmin?
Kuin kaukaa hän katselee seimestään
sinisilmin niin seesteisen tyhjin.

Ja silti he saapuvat taas ja taas
kuin mierolta majataloon
kerääntyen kasvojen kirkkauteen
kuin koiparvi kynttilän valoon.

Näet siksi he tahtovat kumartaa
ja kalliita lahjoja viedä, 
kun tiedoton yksin ymmärtää,
mitä kukaan ei viisaista tiedä..
Leena Krohn

Hyvän mielen toi tullessaan tämä ilta, kun istuimme katsomassa kuinka pienet lapset kirkkain silmin (ja välillä yleisölle iloisesti vilkutellen) esittivät joulukuvaelman. 5veetäkään ei kuulema jännittänyt ollenkaan paimenena oleminen ja sen kyllä näkikin. Kuvaelman jälkeen siirrettiin tuolit seinustoille ja tuttuja joululauluja laulaen  kuljettiin pitkässä piirissä huoneesta toiseen. Kun vielä kahvit  ja glögit oli juotu lasten leipomien joulutorttujen kanssa, kuulivat varmaan kaikki sisällään pienen äänen, joka muistutti :  Joulumieli, täällä minä olen.  Et vain huomannut minua kiireittesi ja muiden touhujesi keskellä.


* EDIT: Ilahduin ja yllätyin kun kuulin joulupäivänä tuon runon laulettuna. Juha Tapio esitti sen Maailman kauneimmat joululaulut-ohjelmassa, joka näkyy YLE Areenassa vielä kuukauden verran.

15.12.2010

Aika usein ärsyttää...

se kun asuu niin sivussa kaikesta. Onhan täällä nyt vielä joku marketti ja muu, mutta ei niiden valikoimilla pitkälle pötkitä.

Kun nyt on vaikka vain tällainen vaivainen lista, niin kaupunkiin on kuitenkin lähdettävä jo ihan noiden lanttujenkin takia. Ei täältä maalta luomulanttua saa. Eikä noita raamejakaan ja kirjakauppa on mitä on, puoleksi posti nykyään.

Kello taisi olla puoli neljä iltapäivällä, pimeys oli jo laskeutumassa, kun  lähdettiin ajamaan.

Tehtiin ostokset ja sitten takaisin. Tiet olivat entistä liukkaammat. Hulluja ohituksia sai ihmetellä.

ja bensan hintaa,  se kun nousee huimaa vauhtia. Täällä se oli "halpaa"

Takaisin taas kotikulmilla. Onhan täällä kaunista,  tien varsilla on valaistut kuuset  ja on niin hiljaista ja rauhallista.

Mies meni postiin ostamaan merkkejä ja katselin siinä, että onpas idyllistä. Tämä olisi voinut olla sitä, mutta ei, viereen pysäköi valtava auto, moottori päällä ja pakokaasut vaan ilmaan eli suoraan minun päälleni, kun istuin autossa odottamassa. Voi noita euroopan omistajia. Niitähän riittää.

No tänään on sitten onneksi vähän toisenlaiset tunnelmat (vaikka ne kaupat ja muut edelleen kaukana ovatkin). Seisoin keittiön ovella ja vain ihmettelin tätä luonnon kauneutta. Siis uskomatonta!!

Näitä  meidän pikku kavereitakin on ilo seurata, eiväthän ne ilman meitä pärjäisi.


Kuten tämäkin pikkuinen, joka oli nyrjäyttänyt niskansa, kun kolaroi päin ikkunaa. Sai tulla hiukan lepäämään ja tunnin parin kuluttua alkoi ruoka maistua ja reippaasti siitä lähdettiin taas lentoon.

14.12.2010

Kyllä oon ylpeä itsestäni

Ja miksi? No siksi kun olen ollut jääräpäinen, pitkäjännitteinen, itsepäinen, kärsivällinen  enkä ole keskeyttänyt tätä. Ja se tämä on tuo vuoden alussa aloittamani Projekti 365.Ihanaa, pian on urakka valmis, nythän ollaan jo viikolla 50. Vielä pitää jaksaa viikot 51 ja 52 ja sitten vaan Ifolorille.



Kun nuo sivut tulevat takaisin kansien välissä saadaan ihmetellä, mitä kaikkea sitä on tehtykään vuoden jokaisena päivänä, siis sellaisia ihan tavallisia asioita. Matkat ja muut ovat asia erikseen. Parinkymmenen vuoden jälkeen ihmetellään vielä enemmän. Siinä mielessä on kannattanut olla järkkymätön, itsepintainen ja hellittämätön :D


13.12.2010

Valoa kaamokseen


Tänään on 13. joulukuuta, Lucian-päivä. Aamulla aikaisin pukeutuvat tytöt valkoisiin vaatteisiin ja tuovat kynttilöineen valoa talven pimeyteen kodeissa, kouluissa, päiväkodeissa ja monella työpaikallakin.  Toisella meidän tytöistä olikin tänään sen takia aikainen herätys:)



Täällä kotona leivoin lussekatter eli luciapullia  Aamulla emme ehdi kuunnella tätä kaunista laulua, mutta nautitaan sitten iltapäivällä kahvipöydässä musiikista pullan kera :p


11.12.2010

Paperia, kyniä, sakset......

Kyllä tämä elämä on kivaa, kun on säilyttänyt lapsenmielen. Voi aivan huoletta jättää pölyt nurkkiin odottamaan eikä pahemmin harmita mikään muukaan, kun alkaa leikkiä väreillä, papereilla, liimapuikolla. Ihanaa. Ja sitten kun on hyvä mieli luistavat nuo pakolliset hommatkin.

Nyt olen tehnyt tämän pienen tähden, jonka ohjeen löysin edellisessä postauksessa oleva linkin takaa. Pitää tehdä lisää, onhan noita kirjan sivuja.....

....joita voi hyvin käyttää myös vaikkapa joulukorttien tekoon, sillä........

alkaa olla jo kiire, koska kortteja ja muuta kivaa;) postia on alkanut jo tulla  meidän postilaatikkoon.

Näihin tilkkuenkeleihin hurahdin täysin. Luulen, että teen monta lisää ja vasta sen jälkeen....

....on aika miettiä, mitä tässä talossa tekisi näille lehti- ynnä muille kasoille.

9.12.2010

Stop stop!

Istuin jotenkin stressaantuneena keittiön pöydän ääressä, päivä oli mennyt hiukan hukkaan, mielestäni. Oli tarkoitus ehtiä kaikenlaista — askarrella joulukortteja, tai ainakin kirjoittaa osoitteita valmiisiin, siivota, suunnitella ostoslistoja ja kaikkea muuta tavallista. Kun sitten satuin katsahtamaan ulos niin kuinka ollakaan, ikkunan takana oli juuri  sininen hetki. Se sai minut paremmalle tuulelle, rauhoitti jotenkin ja tietenkin piti heti ottaa kamera esille ja saada tuo hetki ikuistettua:)
Olin aikaisemmin käynyt eräässä blogissa ja löytänyt sieltä kivan  joulutähtien teko-ohjeen, mutta löysin sieltä myös tämän jutun, joka  pysäytti minut.
 [klikkaa kuvat suuremmaksi]
 Moni on tämän ehkä jo nähnyt, mutta minulle se antoi ajattelemisen aihetta.


7.12.2010

Joulun tuoksua ilmassa

Adventtina avataan glögikausi, Annan päivänä leivotaan piparkakut, Lucian päivänä Lucia-pullat eli Lussekatit, ainakin vanhan perinteen mukaan.
Lapsuuden kotikaupungissa oli itsenäisyyspäivä juhlapäivä ja varsinkin lapset odottivat innolla kello kuutta, kun melkein kaikkien kaupungin talojen ikkunoille syttyi kaksi kynttilää. Kouluissa olimme kynttilävahteina ja hämärillä koulun käytävillä oli jännittävää liikuskella.

Ajat ovat muuttuneet, kotipaikkakin on muuttunut ja opin, että täällä leivotaan piparit aina itsenäisyyspäivänä. Eikä ikkunoille laiteta kahta kynttilää palamaan, vaan kyntteliköt ikkunanlaudoilla ja muut jouluvalot pihoissa loistavat pikkujoulusta alkaen. Kaunista, mutta se tuohon päivään liittyvä juhlallinen tunnelma puuttuu.
"Maassa maan tavalla" ja niin minäkin leivoin eilen pipareita. Opin sen jo silloin, kun lapset kävivät koulua. Pitihän heidänkin saada kertoa, että juu, kyllä meillä piparkakkuja leivottiin:)

"Ät en peppakaka och bli snäll", syö piparkakku ja tulet kiltiksi on tuttu lause näihin aikoihin. Kai minä nyt sitten kiltti olen, ainakin jonkin aikaa. Jossain oli kyselty kuinka kauan tuo kiltteys sitten kestää
piparkakun jälkeen. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että neljä tuntia. Pitääpä katsoa kelloa,  niin tietää, milloin saa hakea uuden piparin. Kilttejähän haluamme kaikki olla jatkuvasti, näin joulun alla varsinkin:)

Joka joulukuiseen tapaan oli täkäläisellä taidekerholla piparkakkutalotalkoot (joihin minä en nyt osallistunut, kun unohdin koko jutun), mutta menin sen sijaan sitten joulumarkkinoille myymään arpoja, joilla oli mahdollista voittaa joku näistä koreista mökeistä. Hyvin kävi kauppa!

3.12.2010

Kirjapaketteja jouluksi


Ja kuukausihaaste jatkuu. Aihepiirikin on sama kuin marraskuussa: KIRJAT. Tällä kertaa kuitenkin niin, että annan vinkkejä lukemistani kirjoista, joita voisi ostaa vaikkapa joululahjaksi ystävälle, tuttavalle, itselle.Valitettavasti kirjainvalikoima on suppea, 4 U:ta :!

JOULUKUU

Jumalat juhlivat öisin   Donna Tartt
Olen vielä kaukana   Aale Tynni-Haavio
Umbra   Leena Krohn
Lasinkirkas, hullunrohkea. Aila Meriluodon elämästä ja runoudesta.   Panu Rajala
Unohdan että olen   Pirjoliisa Tuominen
Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville  Mary Ann Shaffer-Annie Barrows
Unikon satuja   Marjatta Kurenniemi
Unelmien piilopaikat    Niles Bo - Sorrell Katherine

30.11.2010

Sinistä


Puut, rakastettuni,
puut lumessa nukkuvat viileää untaan,
nuokkuvat metsässä, niityn reunassa,
puutarhan keskellä hämärässä
minun rakastettuni, puut.
Sinistä niitten uni on lunta vasten,
mustia puut ovat hämärän taustaa vasten,
tummuvat illan punaista valoa vasten,
laulavat kun tulee laulujen aika,
huokaavat unessaan rakastettuni, puut.
Marja-Liisa Luoto

25.11.2010

Askeleet kohti joulua

1. Aurinko käy vain pilkistämässä pienen hetken

2. Saimme jo ensimmäisen joulukukan

3. Joulukirja esille

4. Joulunalusaskartelut käynnistyvät.

5. Nisu-ukkojen leipominen alkaa.

6. Joulumusiikin kuuntelu - alkaa aina tällä Mahalia Jacksonin levyllä.

22.11.2010

Runo pakollisilla kielillä

Pakkoruotsi, pakkosuomi - onpas siinä tylsiä sanoja. Otetaan pois tuo pakko ja opetellaan kieliä, koska kielitaito on rikkaus. Sitä paitsi kielten opiskelu voi olla hauskaakin. Ottakaamme oppia Bo Carpelanilta.

Lehmä on ko.
Pesä on bo.
Mjölk on maito.
Äkta on aito.
Väri on valkoinen
färgen är vit,
jaksanko jatkaa—
ännu en bit?
Runo on dikt.
Paino on vikt.
Loppu on slut.
Nyt lähden ut.

17.11.2010

Onneksi ei neuroosi vaan ainoastaan neuloosi

Nyt on kauluri, jonka aloitin joskus lokakuussa, ollut  käytössä jo jonkin aikaa. Seurakseen se sai...

myssyn samasta langasta. Ei palella nyt tytön päätä eikä korvia. Tempo-lanka on ihanan pehmeää ja kun se on niin paksua, tuli nopeasti valmista.

Ja pienet perässä. Kun 5vee kuuli, että ekaluokkalaiset koulussa virkkaavat tällaista sormivirkkausta, innostui hän kovasti asiasta Aina silloin tällöin, kun oli aikaa leikkien lomassa, istahti tyttö virkkaustyönsä kanssa sohvalle ahkeroimaan.


Ta-daa kynäpurkki on valmis!


Koska neuloosi näyttää minullakin jatkuvan ( yleinen vaiva käsityön harrastajilla), tilasin Kiertin verkkokaupasta Ekolankaa.  Mitäkö näistä kudon -  jääköön se vielä salaisuudeksi.