12.10.2009

Kiitoksia vaan ja olkaa hyvä

Tänään vietetään Kanadassa Thanksgiving Day, kuten Sanskukin blogissaan kertoo. Kumma, että Kiitospäivä ei ole levinnyt meille samalla tavalla kuin Halloween, vaikka kiitoksen aiheita meillä kyllä riittäisi.



Kiitollinen voin olla esimerkiksi siitä, että olen saanut näitä pieniä kirjasia parhaalta lapsuudenystävältäni syntymäpäivälahjoiksi. Ne ovat täynnä hienoja ajatuksia olematta kuitenkaan turhan tärkeitä.
Kiitollinen olen niistä tiedon ja taidon lahjoista, joita olen saanut ja ne taidot, joita minä en  saanut, ovat jonkun toisen kiitollisuudenaiheena.
Kun matemaattiset taidot olivat jaossa, olin poissa paikalta, mutta onnekseni en myöhästynyt paikalta, kun kielitaidon lahjojen jako oli vuorossa. Se lahjapaketti olikin mieluinen ja siitä riittää jaettavaksi muillekin.
Otan avuksi ABC-kirjan, jonka löysin kirppikseltä (jonne eksyin melkein vahingossa). Ostin sen ennen kaikkea Lena Anderssonin kuvituksen takia. Hän on minun ehdottomia suosikkejani.



                                                                       




Tässä on nyt opittu mitä koira, päästäinen, siili ja kani ovat ruotsinkielellä.

Jatketaan tätä kielten opiskelua vielä astetta kevyemmällä linjalla:
Ajankohta = Jag kör snart
Alkaa satamaan lounaasta käsin= Det börjar till hamnen av lunch med händer
Ilman häntä = Luftens svans
Laskekaa lippu = Räkna biljetten
Leivonnaisia = Jag bakar kvinnor
Oli hauska tavata teitä = Det var roligt att stava vägar
Papukaija = Böna kanske och
Sympaattinen = Sym med båten
Voiton päivä = Dagen utan smör

Nämä sanat ja sanonnat kun osaa, ei tarvitse valittaa, että kieli ei olisi hallussa. Siitä vaan harjoittelemaan ja sitten reippaasti puhumaan. En mene takaamaan, että vastapuoli ymmärtää, kokeilla aina voi.



6 kommenttia:

  1. Matemaattisista taidoista olen alkanut ajatella vähän niin, että opetuskin on saattanut olla vähän huonoa. Ainakin itselläni oli yläasteaikaan, ja sittenhän olinkin pudonnut kärryiltä. Tapasin vähän aikaa sitten ihmisen, jonka kanssa pohdittiin, että mitä jos harjoittelisi ja menisi vielä joskus matikan ylioppilaskirjoituksiin (itseltäni se jäi kirjoittamatta). Ihan vain todistaakseen, ettei ollutkaan ihan nolla. Jos vaikka eläkeiässä olisi aikaa sellaiseen.

    Anderssonin kuvitus on todella valloittavaa!!!

    VastaaPoista
  2. Meidän koulussamme ajatteli matikan opettaja, että me kielilinjalaiset emme ymmärrä mitään matematiikan hienouksista, joten ei niitä meille kannattanut opettaakaan. Alaluokilla opittu meni siten tavallaan hukkaan, tai oikeastaan niillä taidoillahan tässä on pärjätty.

    VastaaPoista
  3. Onpas söpösiä kirjoja. Minä osaan ynnä- ja prosenttilaskua ja olen sillä selvinnyt aika hienosti tähän asti.

    VastaaPoista
  4. sen verran ruotsia sentaan muistin viela etta nauratti nuo sanonnat. :D

    VastaaPoista
  5. Olipa kivaa kielenopetusta. Ymmärsinkin ihan kaiken, joten kai tässä nyt jotain ymmärtää, kun on kerta kiinnostunut kielistä, vaikka se puhuminen onkin sitä sun tätä.
    Matematiikasta sen verran, että kyllä minä jotain osasin, mutta osaaminen loppuikin keskikouluun. Siitä pidemmälle en päässyt. Lukiossa oli lyhyt matematiikka ja aioin jopa kirjoittaa sen, mutta se jäi, kun suullisen testin paikka muuttui ennen kirjoitusta, eivätkä ilmoittaneet sitä minulle. Joten en voinut osallistua. Ehkäpä se oli hyvä niin. En ainakaan päässyt reputtamaan...

    VastaaPoista
  6. Allu: Siinähän ne tärkeimmät matemaattiset termit ovatkin.

    Sansku: Laitan joskus myöhemmin jatkoa ruotsinkurssille. Nää on hauskoja käännöksiä tai ovatko ne väännöksiä.

    Sira: Aivan turhaan hermoiltiin aikoinaan logaritmifunktioiden, eksponenttien ja muiden tylsien asioiden kimpussa,kun, kuten Allu tuossa sanoi, ynnä- ja prosenttilaskulla pääsee pitkälle.

    VastaaPoista