22.5.2009

"Topeliaanisia arvoja"



Ja taas palataan menneeseen aikaan. Kummasti alkaa kaikki vanha kiinnostaa enemmän ja enemmän. Elämänkerrat, vanhat esineet, museoissa käynnit. Tilasin hiljattain Merete Mazzarellan huhtikuussa ilmestyneen kirjan

Ei kaipuuta, ei surua. Päivä Zacharias Topeliuksen elämässä.

„On joulukuinen päivä v. 1897 Topeliuksen kotona Sipoon Koivuniemessä, jossa arkinen elämänmeno synnyttää iäkkään Topeliuksen mielessä assosiaatioita ja limittää toisiinsa mennyttä ja nykyhetkeä. Hänen mieleensä palaavat lapsuuden, nuoruuden ja voiman vuosien muistot…….”

Juuri tuohon Topeliuksen lapsuuden aikaiseen elinympäristöön pääsin tutustumaan pari päivää sitten, eli Kuddnäsiin, joka on kirjailija Zacharias Topeliuksen (1818-1898) lapsuudenkoti. Hänen isänsä, piirilääkäri Zacharias Topelius vanh., osti tilan vuonna 1814. Siellä hän operoi potilaitaan paakarituvan leivinpöydällä, leipomukset saivat silloin väistyä. Topelius kertoo useissa kirjoissaan turvallisesta ja kuitenkin niin jännittävästä lapsuudestaan Uudenkaarlepyyn Kuddnäsissä


Kuddnäs




Zacharias-vauvan kehto, äidin sängyn vieressä sekä tuttu kuva satusedästä.


Keittö oli hyvin varustettu sen ajan mittapuun mukaan.




Kun nyt Uudenkaarlepyyn seudulla liikuttiin, käytiin tutustumassa Koulumuseoon eli Svedbergin kouluun.

1600-luvulla papit ja lukkarit opettivat kansaa lukemaan ja 1800-luvulla alettiin keskustella kansakoulujen perustamisesta. Vuonna 1866 Suomi sai asetuksen, jonka mukaan kaupunkeihin piti perustaa kansakouluja , mutta jo vuonna 1862 Anders Svedberg rakennutti Storsvediin koulun. Svedbergin koulusta tuli uranuurtaja: ruotsinkielisen Suomen ensimmäisenä kansakouluna sillä oli suuri merkitys koko ruotsinkielisen Pohjanmaan kansansivistykselle. Oppilaita tuli myös kaukaa suomenkielisiltä paikkakunnilta.

Koululaisten omassa museossa on esillä mielenkiintoisia asioita Svedbergin ajalta ja myös paljon tuttua opetusmateriaalia omalta kansakouluajaltani.


Museossa näkee kuinka koulu on muuttunut 140 vuoden aikana. Nykyään käyttävät jo ekaluokkalaiset Wordia kirjoittaessaan, silloin ennen olivat kirjoitusvälineet hiukan erilaisia. Nuo vanhat koulutaulut ja opetuskuvat ovat niin kauniita.



9 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista, tuolla pitääkin päästä joskus käymään.

    VastaaPoista
  2. Kyllä vaan, paljon oli mielenkiintoista katseltavaa. Seuraavan Suomenloman aikana ope voi käydä katsastamassa.

    VastaaPoista
  3. Ai kun kiva postaus. Olen niin vahan matkustanut Suomessa (yleensa vaan Helsinki - Kajaani valia aina + Turku + Tampere). Toivottavasti otat aina reissuilta kuvia niin saan "matkustaa kanssasi".

    VastaaPoista
  4. Juu, tervetuloa mukaan virtuaaliseen kyytiin. Näin kesällä matkustamme vähän, oikeastaan vain täällä länsirannikolla, kun menemme kesäpaikkaamme.
    Kajaaniin tuli kyllä pieni kutsuntapainen.

    VastaaPoista
  5. Voi, tonnekin pitäisi päästä. Hienoja kuvia! Mutta olitpa tuhma, kun otit yhden ällän siitä
    vä(l)komna-tervehdyksestä muistoksi kotiin.

    VastaaPoista
  6. Sinähän olit tarkka.Eipäs vaan huomattu että L puuttui sekä sanasta että lokerosta, mutta älä nyt minua siitä rupea syyttelemään.
    Olimme varmaan lukihäiriöistä porukkaa!

    VastaaPoista
  7. Schöne Bilder von dieser Museumsschule. Soetwas gibt es bei uns auch, z.B. Roseggers Waldschule!

    VastaaPoista
  8. Wienermädel: Ja,vieles ist passiert und vieles hat sich geändert seit der Zeit der Schiefertafeln.

    VastaaPoista
  9. Kylläpä tämä Topeliuksen aikainen koululuokka muistuttaa hyvin paljon sitä koululuokkaa, jossa minäkin koulunkäyntini ensimmäiset kolme vuotta kuljin. Pieni kyläkoulu kun se oli, ensimmäiset kolmeluokkaa mahtui hyvin yhteen huoneeseen.

    VastaaPoista